28. tammikuuta 2019

Alexandra Christo: To kill a Kingdom

Noniin, tässä tulee arkistojen kätköistä elokuussa 2018 luettu To Kill a Kingdom. Kuva on muuten otettu aivan lokakuun alkupuolella, jolloin täällä Lapissa oli jo lunta ja ruska vielä vähän päällä. Hui!


Lira on seireenien (tai sireenien, kuinka vain) prinsessa, ja tuleva meren kuningatar. Lira omistaa kokoelman prinssien sydämiä, joita hän haalii itselleen laulunsa avulla. Eräällä metsästyskerralla Lira joutuu tappamaan yhden toisista sireeneistä. Liran äiti, Meren kuningatar, rankaisee Liraa muuttamalla tämän ihmiseksi. Liralla on aikaa talvipäivän seisaukseen saakka saada Prinssi Elianin sydän tai Lira on tuomittu loppuelämäkseen pysymään ihmisenä - asiana, jota Lira halveksii eniten maailmassa.

Lira on aivan supermahtava hahmo, joka osaltaan teki tästä kirjasta niin hyvän kuin se oli. Hänellä oli synkät puolensa ja toisaalta taas samaistuttavat, herkemmät puolensa. Prinssi Elian oli erittäin hyvä "vastus" Liralle. Elian metsästää sireeneitä ja tappaa heitä työkseen. Hänellä on tähtäimessä löytää avain sireenien tuhoamiseen lopullisesti, ja etsiessään tätä hän törmää hukkuvaan naiseen meressä, Liraan.

Liran ja Elianin välinen kemia todellakin toimi minulle. Tuntui, että Elian ja Lira olivat täydelliset toisillensa jo ensihetkestä lähtien. Kumpikin oli luonteeltaan melko vahva ja samaan aikaan lämmin, ja kummallakin oli motivaatiota ja tekemisen meininkiä kaikissa asioissa.

Vaikka tämä kirja onkin "vain" YA-kirja osasi se todella hyvin tuoda esille tuon vastakkainasettelun turhuuden. Molemmilla osapuolilla oli ennakkoluuloja toisistaan ja minä lukijana pystyin samaistumaan molempien osapuolien raivoon ja missioon tuhota toisensa. Tarina oli tahditettu loistavasti eikä siinä tullut niitä laahaavia, hiljaisia hetkiä, joita yleensä kaikissa ja jatkuvasti sai jännittää hahmojen puolesta. Kerrankin tarina saatiin yksien kansien sisässä päätökseen ja vielä järkevän sivumäärän sisällä.

Täytyy sanoa, että tämä Christon esikoinen kyllä vakuutti minut perinpohjin. Ehdottomasti menee lukuun häneltä tulevat seuraavat kirjat. Olihan tässä toki omat heikkoutensakin. Liran äiti olisi voinut olla syvällisempi hahmo, kun tarinassa muuten osattiin rakentaa hahmoja todella hyvin. Kirjan loppu oli myös hieman hämmentävä. En oikeastaan tajunnut yhtään mitä siinä tapahtui, vaikka luen todella paljon englanniksi. Mutta se ei haitannut minua lopulta laisinkaan. Ymmärsin pääasian :D

Kaikkien YA-fantasiaa lukevien kannattaa kyllä minun mielestäni tarttua tähän. Tästä tulee niin hyvä mieli vieläkin, kun muistelee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!