Colleen Hoover: It Ends With Us

Kuva täältä

Lily on muuttanut pikkukaupungista Bostoniin ja aloittelee omaa unelmayritystään. Eräänä iltana hän törmää neurokirurgi Ryle Kincaidiin, jonka kanssa ajatukset elämästä sopivat ihmeellisen hyvin yhteen, ja yhtäkkiä elämä tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Ainut miinus Rylessä on se, että hän ei kaipaa täyteläiseen elämäänsä parisuhdetta. Tässä rytäkässä Lilyn elämään tulee takaisin myöskin hänen ensirakkauteensa, Atlas, ja Lilyn pakka menee entisestään sekaisin.

Aijaijaijai, kun vieläkin sattuu tämän kirjan ajatteleminen. Niille, jotka eivät ole Hooverin tuotantoon tutustuneet, kerrottakoon, että hänellä on tapana aina tehdä kaikenlaisia twistejä kirjoihinsa. Hooverin kirjat ovat niin sanottua New Adultia ja hömppää/ihmissuhdedraamaa, mutta niissä on yleensä aina joku melko omaperäinen juttu takana. Osa hänen kirjoistaan on epäuskottavaa hömppää ja osa realistisempaa. It Ends With Us kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan ja on hyvin kaukana Hooverille tyypillisestä hömpästä eli tätä kirjaa ei kannata ohittaa hömppä-labelin vuoksi.

It Ends With Us on minun mielestäni Hooverin paras kirja tähän mennessä. En pystynyt lopettamaan lukemista, kun olin sen aloittanut, mutta se nyt ei ole mitään uutta Hooverin kirjojen kohdalla. Tarina oli jälleen kerran käsittämättömän koukuttavasti kirjoitettu ja sivut lensivät ohi kovaa vauhtia. Keskiosassa oli hieman rauhallisempi kohta, joka mukavasti valmisteli puolivälin jälkeistä tunnemyrskyä varten.

Tarkoituksella olen melko vähäsanainen juonen ja tarinan suhteen. En missään nimessä halua spoilata keneltäkään tätä kokemusta ja tuo yllä oleva tiivistelmä ei tosiaankaan kuvaa tätä kirjaa tarpeeksi. Tässä on mielettömän tärkeä teema ja sanoma. Ensin sitä ihastuu näiden hahmojen mukana, pääsee mukaan siihen jännityksen tunteeseen, joka suhteen alussa on. Sitten sydän tietysti särkyy, kun Lilynkin sydän särkyy ja hänen puolestaan tuntee niin monia hämmentäviä tunteita, että joutuu itsekin kyseenalaistamaan omia arvojaan.

Pientä miinusta tuli siitä, että oikeastaan vasta puolen välin jälkeen tarina alkoi todella vetää. Lisäksi kirja osittain koostuu Lilyn vanhoista päiväkirjamerkinnöistä, joiden lukeminen aiheutti muutamaan kertaan haukotuksia ja sivujen skippailua.

Suosittelen It Ends With Usia ihan kaikille, vaikka ihmissuhdedraamat eivät olisikaan sinun juttusi. Tämän tarinan punainen lanka on niin tärkeä ymmärtää. Korostan edelleenkin, että älkää hämääntykö noista minun selityksistäni hömpästä. Nyt ammutaan kyllä kovilla, vaikka alkukirjasta tuntuikin, että tästä kirjasta jopa hieman puuttui kunnollinen sielu ja juoni.

4.5 tähteä.

Colleen Hoover ja Tarryn Fisher: Never Never

Never Never on kustantajiin liittyvistä syistä johtuen jaettu kolmeen osaan, mutta puhun niistä nyt yhtenä yhteinäisenä kirjana. Postaus on yritetty kirjoittaa spoilerittomasti ja keskittyen lähinnä yleisiin asioihin, kuten kirjoitustyyliin ynnä muihin vastaaviin asioihin. Mielestäni on hyvinkin epämielekästä ajatella näitä lyhyitä "novelleja" yksittäisinä teoksinaan ja siksi teen näin.

Kuva täältä, täältä ja täältä

Never Never on kertomus kahdesta nuoresta, Charliesta ja Silaksesta, jotka heräävät keskellä tavallista koulupäivää eivätkä he kumpikaan muista keitä he ovat. He joutuvat tarrautumaan kiinni toisiinsa piilottaakseen tietämättömyytensä ja etsimään totuutta itsestään ja toisistaan. On kuitenkin vaikea käyttäytyä normaalisti, kun ei muista kuka on ollut ja menneisyyden tutkiminen ei välttämättä tuo haluttuja vastauksia.

Vaikka mukana on Tarryn Fisher, jolta en ole yhtäkää kirjaa vielä lukenut, sanoisin Never Neverin olevan hyvinkin tyypillistä Colleen Hooveria kirjoitustyyliltään (varsinkin ensimmäisessä osassa). Kirja on hyvin addiktoiva ja vaikea laittaa pois käsistä, mutta samaan aikaan tiedostan, että mitään Pulitzer-voittajaa en ole lukemassa. Kirjoitus kuitenkin hajoaa kasaan myöhemmissä osissa ja menettää otteensa lukijaan, vaikka toki kaikki osat olivat nopealukuisia ja hauskoja. Osissa kaksi ja kolme sorrutaan kliseisiin kirjoituksen puolella huomattavasti ahkerammin.

Tarina on alkuun hyvin kiinnostava ja varsinkin ensimmäinen osa on vauhdikas ja koukuttava. Never Never romanssi, mysteeri ja osittain jopa paranormaali tarina. Muistinmenetys oli kiehtovasti kirjoitettu ja imaisi sisäänsä varsinkin ensimmäisessä osassa. Lukija seuraa pieniä tiedonmuruja yhdessä Charlien ja Silasin kanssa, kun kirjailijat pitävät lankoja käsissään. Varsinkin ensimmäisessä osassa tämä toimi loistavasti, mutta tarina alkoi hajota käsiin kakkos- ja kolmososassa.

Ongelmalliseksi kirjan osalta kuitenkin muodostuu se, että se tosissaan on jaettu osiin. Yksikään osa ei toimi kunnolla itsenäisenä teoksena missään mielessä. Ensimmäinen ja toinen osa päättyivät todella ärsyttäviin cliffhanger-tilanteisiin, mikä sai minut hieman kiukkuiseksi ja kolmososa taas oli pituudeltaan alle sata sivua ja tuntui todelliselta tyngältä ja suoranaiselta rahastukselta.

Ja sitten varovainen spoilerivaroitus tässä kappaleessa: Toinen ja edellistäkin suurempi ongelma oli lopulta juonen ja tarinan heikkous. Ensimmäisen osan jännittävyys ja taika katoavat osa osalta ja kolmososa oli mielestäni erittäin heikko suoritus etenkin Colleen Hooverilta. Olen tottunut odottamaan häneltä yllättäviä juonenkäänteitä ja uskomattomia loppuratkaisuja, mutta Never Neveristä se puuttui.

Never never alkoi mielettömän koukuttavasti, mutta päättyi lopulta haukotteluun. Yksi ja puoli tähteä.

Colleen Hoover: Ugly Love

Lisäsin tunnisteisiin tänään New Adultin (NA). Jos joku ei tiedä, niin New Adult -kirjallisuus vastaa nuorten aikuisten (YA) -kirjallisuutta, mutta on kohdennettu hieman vanhemmalle yleisölle. Päähenkilöt ovat yleensä n.18-30-vuotiaita naisia. Näen kuitenkin YA:n ja NA:n välillä paljon eroja. YA voi sisältää melko sekalaisen joukon vaikka mitä genrejä, yleensä melko seikkailullisia kirjoja. NA-kirjat taas tapaavat sisältää enemmän ihmissuhteisiin liittyvää sisältöä. Lähinnä NA-kirjat ovat mielestäni romansseja. Eli suomeksi sanottuna melkoista roskaahan nämä ovat :D Mutta genre kuuluu minun salaisiin paheisiin, ja surullista, mutta totta, olen melko heikko, mitä tulee näihin kirjoihin. Aika surkeakin tuotos saa minut innostumaan.

Kuva täältä

Ugly Love kertoo Tatesta, joka muuttaa veljensä luokse asumaan Californiaan ja päättämään opintojaan sairaanhoitajana. Hän tapaa veljensä naapurin, Milesin, joka on komea lentokapteeni, ja heidän välilleen kehittyy kemiaa, vaikka he eivät muuten olekaan erityisen innostuneita toisistaan. Kun he huomaavat molempien tuntevan vetovoiman heidän välillään, tilanne on täydellinen, sillä Miles ei halua rakkaussuhdetta ja Tatella ei ole aikaa rakkaudelle. Niinpä he aloittavat seksisuhteen, jolle Miles on asettanut kaksi sääntöä: 1. Älä koskaan kysy menneisyydestä 2. Älä koskaan odota tulevaisuutta. Mutta alkuun niin helpolta kuulostava tilanne muuttuu nopeasti vaikeammaksi ja vaikeammaksi, ja sydämien särkyminen on pakollista.

Colleen Hoover on kyllä yksi parhaista NA-kirjallisuuden kirjoittajista, joita olen lukenut. Hänellä on omat ongelmansa, mutta jollakin tapaa hänen kirjoitustyylinsä on kummallisen addiktoiva. Oikeastaan hän on erittäin hyvä kirjoittamaan, vaikka sisältö olisikin melkoista soopaa. Huomasin olevani ihan tärinöissä tätäkin lukiessa, kun kirja veti minut niin sisälle tarinaan. Kirjassa oli kylläkin hieman hitaampi kulku kuin aiemmissa Hooverin kirjoissa, jotka olen lukenut, ja huomasin muutaman kerran olevani hieman kyllästynyt tarinan hitaaseen eteenpäin kulkuun. Tässä oli myös huomattavasti enemmän eroottisia kohtauksia kuin lukemassani Hopelessissa, ja jossakin vaiheessa huomasin saaneeni myös niistä tarpeeksi.

Hooverin hahmot ovat yleensä myös hyvin monimutkaisia ja aitoja. Hän tuntuu kirjoittavan aina sellaisen uskottavamman version niistä kirjallisuuden naurettavista ja kliseisistä hahmoista. Tosin edelleen jonkinlaisella fantasialisällä hahmot säilyvät ja hipovat uskottavuutta/ovat sen uskottavuuden ulkopuolella himpun verran. Ugly Lovessa pidin etenkin tarinan naispäähahmosta, Tatesta, joka oli ihanan tavallinen ja fiksu nuori nainen. Jotkut saattaisivat pitää häntä tylsänä hahmona, mutta minä kutsuisin häntä ennemminkin tavalliseksi ihmiseksi. Ainut, mikä Tatessa risoi, oli se, että hän tuntui antavan kaiken anteeksi todella helpolla ja antoi muiden kohdella häntä huonosti, vaikka muuten olikin vahva naishahmo. Ugly Loven miespäähenkilö, Miles, taas oli vähemmän suosikkini. Hän oli jopa sekopääksi luokiteltava tunteidensa intensiteetin vuoksi. Hän olisi kaivannut vähän enemmän rosoisuutta ja inhimillisyyttä hahmoonsa ollakseen todella rakastettava ja oikeasti uskottava.

Hooverillahan on tapana kirjoittaa tarinoihin aina jokin kamala tapahtuma jonkun tarinan henkilön taustalle. Siis joku oikeasti todella ikävä asia. Tässä kirjassa tapahtuma oli ennalta arvattavissa paremmin kuin Hopelessissa, mutta oli kyllä hyvin tunteita herättävä ja sydäntä särkevä. Ehkä nämä ikävät asiat ovat yksi syy, miksi Hooverin pariin palaan aina, sillä tiedän näiden tarinoiden koskettavan aina todella syvältä, vaikka tarina alkuun tuntuisikin typerältä ja höttöiseltä. Tarinoissa on aina myös jokin syvempi, mieleen jäävä asia näiden traagisten tapahtumien vuoksi.

Mutta, minä viihdyin todella hyvin Ugly Loven seurassa, vaikkakaan se ei ollut suosikkini Hooverilta. Nyt tahtoo vain lisää Hooveria! Sitä jää kummallisen tyhjä olo näin intensiivisen ja tunteita kuluttavan kirjan jälkeen. Hooverin kirjoja ei voi suositella kovin nuorelle lukijalle, sillä nämä sisältävät seksiä ja muutenkin raastavia juttuja. Itse olisin ehkä voinut alkaa lukemaan näitä joskus 19-vuotiaana niin, että olisin osannut suhtautua näihin oikein.

Colleen Hoover: Finding Cinderella

Kuva täältä

Colleen Hooverin kirja Finding Cinderella on lyhyt novelli (n. 160 sivua kait suunnilleen?) ja tavallaan Hopeless-sarjan 2.5-osa. Kakkososahan on muistaakseeni nimeltään This Girl ja kerrottu Holderin näkökannasta. Latasin Finding Cinderellan asiasta mitään tietämättäni Kindlelleni romantiikkapöllyissä, sillä tämän sai siihen ilmatteeksi.

Kirjan kertojana toimii Daniel, joka kirjan alussa pakoilee koulussa pimeässä siivouskomerossa tai vastaavassa, kun sinne eräänä kertana sattuu tulemaan myös tyttö pakoon ilkeitä ihmisiä. Tyttö paljastaa, että hän on harrastanut seksiä useammankin pojan kanssa, mutta kukaan ei ole koskaan oikeasti välittänyt hänestä eikä hän tiedä miltä tuntuu harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka rakastaa häntä. Daniel ja tyttö sopivat vitsillä pienen keskustelun jälkeen, että he leikkivät olevansa rakastavaisia ja rakastelevat toisiaan kuin välittäisivät toisistaan erittäin paljon, mutta he eivät kerro toisilleen nimiä. Tyttö tulee tämän kerran jälkeen vielä kerran komerossa, mutta katoaa sen Danielin elämästä, joka ei pysty unohtamaan tätä "Cinderellaa" tai suomeksi tuhkimoa. Vuoden päästä Daniel törmää sitten parhaan ystävänsä (Dean Holder Hopelessista) tyttöystävän, Skyn, parhaaseen ystävään Sixiin ja ihastuu häneen. Pian Daniel huomaa yhtäläisyyksiä Sixin ja Cinderellan välillä.. Mutta onko tuhkimo onnellinen löytäessään prinssinsä?

Kirja on niin jumalattoman lyhyt, että sen tiivistäminen tarkoittaa lähes koko kirjan summausta yhteen. Tästä novellista suurin osa käytetään kuitenkin ihastumisen huuman kuvaamiseen ja kirja onkin mielestäni aivan mielettömän söpö ja ihana sen osalta. Varsinkin alku ja siivouskaappitapahtumat ovat jotenkin sydänsärkevän ihania, jollain tapaa pystyin niin hyvin samaistumaan siihen tunteeseen, joka teininä voi olla, kun kaikki on hormonihöyryissään eikä sitä aitoa suhdetta ja yhteyttä toiseen saa niin helposti ja tekee tyhmiä päätöksiä. Jotenkin sydäntä lämmittävä ajatus pienestä hetkestä "prinssin" kanssa.

Sekä Daniel että Six ovat tässä älyttömän mielenkiintoisia tyyppejä ja Hoover onnistui näinkin lyhyen novellin aikana tekemään henkilöt tutuiksi ja rakkaiksi. Tämä lyhykäinen tarina onnistui olemaan valloittava, hauska ja sydäntäraastava samanaikaisesti. Hoover osaa kyllä kirjoittaa erittäin hienosti erilaisia persoonia ja ihmisiä näiden kahden lukemani tarinan perusteella.

Olen nyt varmaan viimeisen kolmen kirjan kohdalla valittanut heikosta lopusta ja tässäkin se oli kyllä se heikoin lenkki. Konflikti oli melko paha kirjan lopussa, mutta se ratkeaa silti jotenkin ärsyttävän helposti. Alan epäillä, että minä olen melkoinen draamakuningatar, kun kaipaan aina kunnon rähinää ja välien selvittelyä, mutta sitä ei koskaan tunnu tulevan. Sitten spoilervaroitus niille ihmisille, jotka eivät kaipaa minkäänlaista vinkkiä, mitä lopussa mahtaa olla: hyppää seuraavaan kappaleeseen. Pientä ärsytystä herättää lopussa myös omalla tavallaan ongelman niin kova dramatisointi siihen saakka kunnes se ratkeaa kuin pannukakku. Konflikti on eräs jenkeille melkoisen herkkä asia ja itse näen asian huomattavasti rationaalisemmin (tai ehkä minä olen vain tunnekylmä ihminen), mutta joka tapauksessa ärsytti myös pikkuriikkisen verran, että ongelman täytyi olla juuri se mikä se oli, koska kirja päättyi juuri niin jenkkimäisen mustavalkoisesti ja Danielin liiankin prinssimäinen reaktio söi mielenkiintoani himpun verran.

Kokonaisarvosanaksi antaisin ehkä noin nelosen väliltä 1-5. Missään nimessä en maksaisi tästä puntaa enempää, vaikka tämä olikin todella ihana minitarina. Totuus on vain se, että tämä on todella lyhyt eikä tästä sen takia kannata maksaa juuri mitään. Luultavasti samankaltaisia tarinoita voi löytyä useampiakin, vaikka jotakin taikaa Hoover onnistuu loihtimaan minun silmissäni näihin ihmisiin ja kiinnostavia twistejä heidän tarinoihinsa.

Colleen Hoover: Hopeless

Viime viikolla kyllästyin itseeni, kun olin kirjoittamassa tuhannetta tekstiä siitä, kuinka en ole taaskaan ehtinyt lukea mitään. Päätin ryhdistäytyä ja etsin itselleni kirjan, mutta enpä olisi arvannut kuinka vaikeaa sekin voi olla. Alkuun olin innostunut ajatuksesta kirjastosta lainaamisesta. Minua kiinnosti erityisesti dystopiakirjat sillä ja kirjablogien kautta löysin useammankin kiinnostavan vaihtoehdon. Vaan eipä mennyt kymmentä minuuttiakaan, kun muistin taas miksen käytä kirjastoa. Kaikki ne kirjat, joita haluaisin lukea, on aina lainassa tai varattuna sadan vuoden päähän.  Minä olen vähän sellainen kaikki-mulle-heti-ihminen enkä todellakaan jaksa odotella kirjaa kuukauden vertaa. Siispä siirryin selaamaan amazonin verkkokauppaa ja yritin etsiä kirjoja Kindlelleni. Mikään ei kuitenkaan tuntunut kuitenkaan nappaavan sen hetkisessä mielentilassani, varsinkaan dystopiat. Aloin olla jo epätoivoinen, joten siirryin Goodreadsiin selailemaan mahdollisia ehdokkaita. Siellä törmäsin Colleen Hooveriin, joka ilmeisesti on aloittanut uransa netissä kirjoittamalla. Jostain syystä minä tykkään lueskella näitä itseoppineita nettikirjailijoita.

Alkuun minua kiinnosti Hooverin kirja Never Never, jonka hän on kirjoittanut yhdessä toisen kirjailijan, Tarryn Fisherin, kanssa ilmeisesti jonkinlaisena kirjeenvaihtona siten, että he kirjoittavat vuorotellen kappaleen toisensa perään. Se kuulosti jännittävältä muutenkin, mutta kirjasta on ilmestynyt vasta ensimmäinen puolisko ja minua ärsytti ajatus cliffhanger-lopusta. Siispä tartuin lopulta Colleen Hooverin kirjaan nimeltä Hopeless pienen randomarvonnan jälkeen.

 Kuva täältä

Amazonin tiivistelmä kirjasta:

Would you rather know a truth that makes you feel hopeless, or keep believing the lies? Colleen Hoover returns with the spellbinding story of two young people with devastating pasts who embark on a passionate, intriguing journey to discover the lessons of life, love, trust - and above all, the healing power that only truth can bring. Sky, a senior in high school, meets Dean Holder, a guy with a promiscuous reputation that rivals her own. From their very first encounter, he terrifies and captivates her. Something about him sparks memories of her deeply troubled past, a time she's tried so hard to bury. Though Sky is determined to stay far away from him, his unwavering pursuit and enigmatic smile break down her defences and the intensity of their relationship grows. But the mysterious Holder has been keeping secrets of his own, and once they are revealed, Sky is changed forever and her ability to trust may be a casualty of the truth. Only by courageously facing the stark revelations can Sky and Holder hope to heal their emotional scars and find a way to live and love without boundaries. Hopeless is a novel that will leave you breathless, entranced, and remembering your own first love.

Minun mielestäni tämä kirja on tarina kahden nuoren ihastumisesta (ja rakastumisestakin voisi jopa sanoa) toisiinsa elämän tuomilla aika ilkeilläkin lisäkiermuroilla. Kummallakin heistä, sekä Skylla että Holderilla, on omia ongelmia eikä parisuhteen aloittaminen ole helppoa, vaikka vetovoima on selvästi heidän puolellaan. Kirja on rakennettu hienosti niin, että alkuun kuvittelee tietävänsä kaikki tulevat tapahtumat ja luulee, että tietää millaisia päähenkilötkin ovat, mutta loppua kohden moni asia muuttuukin ja voi taas todeta, ettei kirjaa pitäisi tuomita kantensa perusteella ihan niin nopeasti. Vaikka olihan tämä tavallaan myös aika perusrakkaustarina. Mutta silti aika omalaatuinen.

Suosittelen kaikkia ottamaan itse selvää tästä kirjasta, jos vain pidätte romantiikasta. Tässä oli järkevä juoni parisuhteen lisäksikin, mutta aika pitkälle olisi kirjaa pitänyt jaksaa lukea, jos ei yhtään syty rakkaushömppään. Kirjan lapsellisuus oli ehkä sitten se suurin vika, mutta itse pääsin siitä yli ja näen kirjassa ehdottomasti enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse aion lukea pikimmiten lisää Colleen Hooveria nähdäkseni mihin hänestä todella on. Hyvänä päivänä antaisin tälle neljä tähteä viidestä ja huonona kolme. Kirja ei jättänyt minua pidättelemään henkeäni tai mullistanut maailmaani, mutta rakkaustarinaksi tämä oli varsin hyvä ja vahva ja uskon lukevani tämän vielä joskus uudestaan.

Tykkäsin parista ihan mielettömästi ja pääsin todella hyvin sisään siihen alkuihastuksen tunteeseen ja muistin taas sen maailman vaikeimman ajan, kun ihastuu toiseen eikä yhtään tiedä, mitä toinen ajattelee. Varsinkin Holder oli hyvin mielenkiintoinen arvaamattomuutensa vuoksi. Myös Skyssa oli mielenkiintoisia piirteitä (esimerkiksi hän ei itkenyt laisinkaan tai tuntenut intohimoa miehiä kohtaan), mutta ne piirteet olisivat olleet entistä mielenkiintoisempia hiukan hienovaraisemmalla kirjoitustyylillä. Hänen takaansa paljastui kuitenkin mielenkiintoisia asioita kirjaa lukiessa ja alkuun hänen yksinkertaiselta vaikuttava luonteensa syveni ja lukemisen jälkeen ymmärrän paremmin kirjan alun.  

Hooverin kirjoitustyyli oli tämän kirjan heikko kohta mielestäni. Kirja olisi helposti neljän tähden arvoinen, jos se olisi hieman paremmin kirjoitettu. Ensinnäkään en hullaantunut ratkaisuun minäkertojasta, mutta se ei suinkaan ole Hooverin vika. Nykyään tuntuu, että kaikki kirjat on kirjoitettu minäkertojalla ja se alkaa tulla ulos silmistä ja korvista. Toisekseen kirjassa palattiin päähenkilöiden lapsuuteen, jossa he taisivat olla 6-vuotiaita, ja oli melkoisen häiritsevää, miten paljon muka he muistivat siitä iästä ja kuinka he osasivat eritellä tunteitaan sen ikäisinä. Itse en ainakaan muista tapahtumia edes ala-asteelta (tai ylä). Kolmannekseen tähän sisältyi tietysti rakkauskirjoihin kuuluvaa ihkutusta, jota olisi voinut olla piirun verran vähemmän. Myöskään kirjan nimi, Hopeless, ei varsinaisesti innoittanut minua lukemaan, mutta onneksi tartuin siihen kuitenkin. Mielestäni nimi voisi olla ehdottomasti syvempi merkitykseltään kuin melko ilmiselvä viittaus kirjan sisältöön eikä sitä tarvitsisi jankuttaa aivan näin paljon kuin tässä tehtiin. Mainitsemattakaan siitä faktasta, että Hopeless on nyt muutenkin varsin typerä nimi kirjalle.

Mutta kyllä tämä kirja oli aivan ihana rakkaustarina. Alkuun pudistelin päätäni parin kappaleen ajan, että voi ei minkä teinikirjan meninkään ostamaan. Tyttökaverit kutsuvat toisiaan leikillä "sluteiksi", mikä ei iske minuun ja muutenkin poikien kanssa vehtailtiin ja hihihih. Mutta kirjan käynnistelyvaikeuksien jälkeen koukkuunnuin siihen erittäin pahasti. Niinkin paljon, että oli virhe alkaa lukemaan tällaista kirjaa, kun on kasa kouluhommia odottamassa. Nyt on sitten kaikki tekemättä.

Onko kukaan lukenut Colleen Hooverin kirjoja? Suosituksia romanttisista kirjoista?