Elina Rouhiainen: Uhanalainen, Jäljitetty ja Vainuttu (Susiraja #2, #3, #4)

Kuvat täältä, täältä ja täältä 

Luin Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan loppuun (vihdoin) viime joulukuussa. En muista enää kirjoja niin hyvin, että osaisin niitä sen ihmeemmin analysoida, mutta halusin tulla tännekin muutaman ylistyssanan ja kehun kertomaan. Rouhiainen on jotenkin niin minun tyyppiseni YA-kirjailija, yksi lempparini suomalaista genren kirjailijoista.

Susiraja-sarjassa toimivat melkeinpä kaikki osa-alueet, joita YA-kirjoilta kaipailen: kiinnostava maailma, koukuttavuus/vauhdikkuus, kutkuttava romanssi ja kiinnostavat henkilöt. Romanssi on näissä se ydinasia, joka onnistui kiehtomaan ja pitämään yllä mielenkiintoa aina vain.

Parhaita paloja Susiraja-sarjassa ovat Suomeen sijoittuvat pätkät. Jotenkin tässä on osattu niin hyvin hyödyntää suomalaisuus ja ihmissudet yhdistelmänä. Ehkä se suurin miinus sarjalle tuleekin loppuosien hieman sekavammasta juonenparresta ja käsiin hajoavasta maailmanrakennuksesta.

Nämä ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Varsinkin, jos englanti ei taivu, niin Susiraja sarja peittoaa monet suomennetuista YA-kirjoista minun mielestäni :)

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki #1)

Kuva täältä

16-vuotias Kiuru näkee ihmisten muistot lintuina heidän ympärillään ja pystyy varastamaan niitä halutessaan. Eräänä päivänä hän törmää samantyyppisiä kykyjä omaavaan romanipoikaan, Daihin, joka tutustuttaa Kiurun veljeensä ja Bollywood-nimiseen poikaan, jotka myöskin omaavat kykyjä. Yhdessä nuoret ryhtyvät selvittämään, miksi heillä on kykyjä ja mitä kaikki tarkoittaa. Pian nuoret huomaavat olevansa keskellä salaisuuksien verkkoa. 

Muistojenlukija on suomalaisen YA-genren priimaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on paras suomalainen YA-kirja, jonka ole lukenut. Tarina vetäisee sisäänsä ensisivuilta lähtien. Alkuun hahmoja rakennetaan huolellisesti ja tutustutaan maailmaan. Hiljalleen tahti alkaa kiihtyä ja salaisuudet paljastua, ja niin sitä vain huomasi pelkäävänsä rakastamiensa hahmojen puolesta.

Minä toivon nuorten aikuisten fantasioilta muutamaan asiaa: vauhdikasta ja koukuttavaa juonta, rakastettavia hahmoja ja tietysti kiinnostavaa ja erilaista maailmaa. Tämä kirja täytti lähestulkoon kaikki nuo kohdat ja vieläpä hyvin omanlaisella twistillä.

Muutamat ärsytykset aiheutti ainoastaan Kiuru, joka ei osannut muun muassa käyttää kännykkää tai tietokonetta juuri minkään vertaa. Minun on vaikea uskoa tämän olevan mahdollista nykymaailmassa ja en ymmärrä, miksi tällainen piirre olisi erityisen miellyttävä ihmisessä. Myönnettäköön, että oli minulla muutamia ongelmia myös tiettyjen maailmanrakennuksellisten asioiden kanssa, joiden suhteen pidin Rouhiaista ehkä hiukan liian optimistisena.

Mutta palataanpa takaisin niihin hyviin juttuihin, joita kirjassa riitti. Maailma oli mahtava ja ajatus näistä kyvyistä ihmisillä jännittävä. En viitsi tähän hirvittävästi avata näitä kykyjä, etten spoilaa mitään, mutta kykyihin oli otettu oma persoonallinen näkökulma. Nuoret hitsautuivat ihanan luonnollisesti omaksi porukakseen löydettyään toisensa ja Dain pahapoikamaiseen, synkkään hahmoon ihastuin heti ensimmäisestä kohtaamisesta. Need I say more?

Itä-Helsinki oli mainio paikka tapahtumille ja toi kirjaan oman särmänsä. Joskus lukiessa tuntuu, että tapahtumapaikat ovat vain sellainen kaukainen random juttu taustalla, jolla ei ole oikeasti mitään väliä ja ihan yhtä hyvin kaikki voisi tapahtua Jenkeissä tai Kiinassa tai missä tahansa. Muistojenlukijassa kuitenkin tuntui, että kiinnyin jopa paikkoihin ihan omalla erityisellä tavalla ja olivat tietyllä tapaa kuin oma hahmonsa.


4.5 tähteä ja toivottavasti jatko-osassa riittää potkua.

Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja #1)

Kuva täältä

Raisa on vasta 17-vuotias nuori taiteilijanalku, kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Raisa joutuu muuttamaan Helsingin sykkeestä keskelle metsää Hukkavaaraan ja luopumaan kaikesta tutusta. Hukkavaaran kylässä Raisan äidin menneisyys alkaa vaivata häntä yhä enemmän ja ihmiset ovat muutenkin omituisia. Kaiken ihmetyksen lisäksi koulun suosituin poika, Mikael Sarri, vaikuttaa olevan kiinnostunut Raisasta, mutta Raisan on vaikea uskoa sitä todeksi. Sitten totuus Hukkavaarasta alkaa selvitä, mutta se on vasta alkua kaikille salaisuuksille.

Kesytön on sellainen kirja, jonka olen pistänyt merkille joskus aikoja sitten, mutten ollut ajatellut lukea sitä koskaan, sillä se kuulosti niin tylsältä ja hengettömältä ratkaisulta. Eräänä päivänä olin kuitenkin väsynyt, e-kirjastossa oli Kesytön vapaana ja päätin antaa aivoilleni vähän höttöä. Ilokseni yllätyin positiivisesti. Kesytön on perushyvää paranormaalia romanssia ja olen lukenut paljon huonompaa nuorten aikuisten kirjallisuutta englanniksi.

Monet lukijat ovat pitäneet Raisaa hankalana päähenkilönä, sillä Raisa ei kuulu niihin YA-hahmoihin, jotka ovat erityisen helposti lähestyttäviä ja motivaatioiltaan epäitsekkäitä. Itse koin hänen ristiriitaisuutensa hyvänä asiana ja pidin siitä, miten inhimillinen olo hänestä jäi. Pidin myös siitä, että henkilöiden väliset suhteet eivät olleet niin yksiselitteisiä kuin olettaa saattaisi. Romanssi tosin oli melko tyypillinen instalove.

Kirja oli kokonaisuudessaan kevyttä ja hauskaa luettavaa, mutta kieli toisinaan tökki. Jenkki-inspiraatio paistoi läpi tekstistä ja sai osan asioista ja keskusteluista kuulostaan vähän epäuskottavalta. Ihmiset olivat kaikki niin hyvännäköisiä kuin olla voi ja muuta vastaavaa. Juoni oli kuitenkin ihan jees -tasoinen, melko tyypillinen YA-juoni.

On hienoa, että suomeksi on julkaistu YA:ta, jonka voisi hyvin kuvitella olevan kansainväliseltä kirjailijalta. Mitään yllätyksiä tai uutta Kesytön ei minulle tarjonnut, mutta jos kaipailee paranomaalia romanssia, niin tämä oli hyvin tasavahvaa ja viihdyttävää suoritusta. Kolme tähteä.