24. lokakuuta 2015

Äidinkielestä ja kieliopista

Sitä voisi kuvitella, että kun tykkää lukea kirjoja, niin sitä rakastaisi myös äidinkieltä. Tai jos kirjoittaa blogia, niin kuvittelee osaavansa kirjoittaa. Varsin loogista. Minä kuitenkin kuulun siihen kurjaan ihmisjoukkioon, joka ei juurikaan välitä kieliopista. Pidän siitä, että tekstit ovat suurin piirtein luettavissa. Pilkuttamissäännöt tai sanojen taivutukset menevät enemmän facebookin kultaisten kirjoitussääntöjen mukaisesti kuin äidinkielen oppikirjan. Halusin kuitenkin tehdä ihan oman postauksen tätä varten, ja pahoitella asiaa kaikille niille lukijoille (sekä tietysti selitellä tyhmyyttäni), joita kielioppivirheet todella häiritsevät.

Minulla on oikeastaan aina ollut ongelmia kieliopin ja oikeinkirjoittamisen kanssa. Muutamaan otteeseen asiaa on tutkittukin, mutta koskaan ei ole löytynyt varsinaista lukihäiriötä. Luultavasti tämä on siis enemmänkin jokin keskittymishäiriö kuin lukihäiriö :D Älkää siis ihmetelkö räikeitä kirjoitusvirheitä. Ne johtuvat siitä, että minä en yksinkertaisesti näe niitä itse, vaikka aina luenkin postaukset uudelleen ja uudelleen. Useimmat postaukset laitan sen lisäksi myös Wordiin, sillä minä en ihan oikeasti itse löydä kirjoitusvirheitä, vaan tarvitsen Wordin apua siinä. Niin säälittävä tapaus minä olen.

Olen aina ollut sellainen, että tarinaa ja juttua minulla kyllä riittää, mutta laatu ei ole taattua. Varmasti joku blogissa vieraillutkin on saattanut huomata asian. Osittain ongelmani lähtee varmasti antipatioistani muutamaa lukion äidinkielen opettajaa kohtaan, jotka tappoivat kaiken innostukseni äikkää kohtaan. On oikeastaan ihme, miten asiat kääntyivät niin, että inhokkiaineeni yläasteelta, matematiikka, kääntyi yhdeksi lemppareistani, ja yläasteen yksi suosikkini, äidinkieli, vaipui tyystin unholaan. Lukiossa törmäsin siihen ongelmaan, että minun mielestäni mielikuvituksellisista (päätelkää siitä oliko vai ei) teksteistä sai vähemmän "pisteitä" kuin tylsästä. Matematiikassa sen sijaan sai soveltaa tietojaan ja aina kannustettiin eteenpäin.

Mutta kuten sanottua, pahoittelen kielioppiani tässä nyt yleisesti. En ole koskaan jaksanut opiskella sitä tosissani ja lukioon päästyäni kiinnostukseni ei riittänyt siihenkään vähään, mitä aiemmin. Olen kiitollinen vinkeistä, mutta kannattaa ottaa huomioon rajallisuuteni. Minun täytyy tällä hetkellä opiskella tuhat uutta asiaa joka päivä enkä ymmärrä mitään äidinkielen sanastoa. Eli kaikki joita himottaa korjailla äidinkieltä, vääntäkää rautalangasta :D

4 kommenttia:

  1. Munkin blogi on varmasti täynnä kielioppivirheitä, koska mulla on todettu lukihäiriö. En oo kuitenkaan kokenut sitä ongelmaksi äidinkielessä. Paremminkin vieraat kielet takkuaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lukihäiriö on varmaan suhteellisen yleistä kuitenkin :) Itse harvemmin huomaan muiden kirjoitusvirheitä. Vieraista kielistä en osaa oikein sanoa edes, että miten on, kun nekään eivät ihan hirvittävästi ole kiinnostaneet :D Olen aina mennyt sellaisella keskitaso-tyylillä niissä.

      Poista
  2. Mulla kävi samantapaisesti äidinkielen kanssa. Peruskoulussa tykkäsin kovasti ja opettaja kannusti kirjoittamaan. Lukiossa sai lähinnä huonoa palautetta ja oli turhauttavaa kun tuntui, että esseiltä vaadittiin Helsingin sanomien kirjoitustasoa -.- Lukion äidinkieli ei tosiaan ole kovinkaan luovaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla oli ihan sama! Välillä olen ihan pohtinut, että oliko yläasteen opettaja sitten vain "huono" hommassaan, kun ei osannut valmistaa lukion tyyliin vai mikä siinä oli. Parhaimmat pisteet ikinä sain eräästä esseestä johon kirjoitin todella kuivakkaa tekstiä psykologian opintoihin pohjautuen :D

      Poista

Kiitos kommentista!