Marie Lu: Warcross (Warcross #1)

Emika Chenin vuokrarästit ovat erääntymässä ja koti lähtemässä alta. Hän elää tulevaisuuden New Yorkissa ja taistelee selviytymisestään palkkiometsästäjänä Warcross-pelissä, jossa miljoonat ihmiset viettävät joka päivä elämäänsä virtuaalimaailmassa. Kun Warcrossissa pelataan maailmanmestaruuskisoja, Emikalle tarjoutuu pikainen keino tehdä sen verran rahaa itselleen, että selviää jälleen hetken eteenpäin. Hän hakkeroituu sisälle peliin ja sinkoaa ihmisten tietoisuuteen hetkessä. Silloin hänelle tarjotaan mahdollisuutta työskennellä idolilleen, Warcorssin tehneelle Hideo Tanakalle. Emikan tulee selvittää turvallisuusvika Warcrossissa ennen muita hakkereita ja hän voi voittaa elämänsä rahapalkinnon.

Olin hieman yllättynyt, että pidin Warcrossista erittäin paljon, sillä muut lukemani arvostelut ovat olleet niin vaihtelevia. Ajattelin sijoittuvani johonkin siihen keskivaiheille niiden perusteella. Olen kuitenkin aina pitänyt Marie Lun kerrontatavasta ja rakastan scifiä, joten olisi pitänyt tietää, että Warcross tulee olemaan minun mieleeni. Varsinkin cyberpunk-genre scifin sisällä kiehtoo minua, ja Warcrossin voisi sanoa edustavan juurikin sitä.

Suurin ongelma Warcrossissa on se, että Emika oli lähestulkoon ainut kiinnostava (ja hyvin rakennettu) hahmo. Emikalla on sateenkaaren väriset hiukset ja taisteluluonne. Hän on tottunut selviytymään elämästä hetki hetkeltä eteenpäin. Emikan mukaan oli helppo hypätä ja ymmärtää hänen sisukkuuttaan. Henkilöhahmot ovat aiemminkin olleet minun ongelmani Lun kirjoissa, tosin niillä on tapana kehittyä kirja kirjalta. Warcrossissa kaikki muu kuitenkin toimii niin hyvin, ja se korvaa hahmojen yksipuolisuutta tiettyyn rajaan asti.

Tarinankerronta on Lun kirjoissa aina koukuttavaa. Warcrossisakin upposin keskelle tarinaa ja maailmaa keveästi. Lu osaa rakentaa maailmoja erinomaisesti, ja kaikkien hänen kirjojensa maailmat ovat olleet hyvin erilaisia tähän mennessä. Warcrossisa pääsee sisään tulevaisuuden maailmaan, jossa teknologia on osa elämää. Tässä on paljon samaa kuin esimerkiksi Ready Player Onessa, mutta koen, että Warcross on kohdeyleisöltään paremmin YA:ta lukeville sopiva.

3.5-4 tähteä

#hyllynlämmittäjät2019

Osallistun tänäkin vuonna hyllynlämmittäjä-haasteeseen eli tarkoituksena on lukea omaan hyllyyn unohtuneita kirjoja. Minulla on vuodelle 2019 tavoitteena, että lisäisin entisestään e-kirjojen lukemista, ja vähentäisin fyysisten kirjojen massaa kirjahyllystä sekä niiden hankkimista. 

Olen vihdoinkin alkanut heräämään kunnolla tähän ympäristö-hässäkkään. Sen myötä tavoitteenani on vähentää mm. tavaran hankkimista, ja valitettavasti lasken tähän mukaan myös fyysiset kirjat, vaikka onhan niitä ihana omistaa ja kyllä ne kuvissa toimivat aina paremmin kuin tuo kännykän näytön surkea kuvaaminen. No, pitää alkaa kekseliääksi siltä saralta!

#hyllynlämmittäjät2019:

1. Laini Taylor - Strange the Dreamer

Olen jo kerran joskus aloitellut kirjaa, mutta lopettanut parinkymmenen sivun jälkeen. En ollut mikään Taylorin Daughter of Smoke and Bonen suurfani toisin kuin lähes kaikki muut (tykkäsin kyllä, mutten rakastunut), joten minulla on pieniä epäilyksiä myös tämän suhteen. 

2. Holly Bourne - Oonko ihan normaali?

Tätä sarjaa on kehuttu niin paljon, että pakkohan tähän on tarttua jossain vaiheessa. Tämä on myöskin listan ainoa e-kirja, vaikka niitä roikkuu minulla myös jonkin verran Kindlessä, Adlibriksessä, Audiblessa jne paaaaljon. Vähän epäilyttää olenko minä, lähes kolmikymppinen nainen, ihan oikeaa kohderyhmää tälle :D Kokemuksia kellään kolmikymppisellä?

3. Sylvain Neuvel - Uinuvat jättiläiset

Oli jo viime vuoden hyllynlämmittäjissä. En tiedä miksi tämä ei tule luetuksi. Ärsyttävää.

4. Elina Rouhiainen - Aistienvartija

Ei ole ehtinyt lämmittää hyllyäni kovinkaan kauaa, mutta toiveissa on, ettei lämmittäisi sitäkään vähään. Jostakin syystä tämä on jumittumassa hyllyyni kovaa vauhtia eikä koskaan kutsu minua luokseen.

5. Milja Kaunisto - Luxus

Luxus voisi olla kivaa kesälukemista?

6. Nathan Hill - Nix

Isäni antoi tämän minulle yli vuosi sitten joululahjaksi. Viime vuonna sain vihdoin luettua isältäni saaman Kuin surmaisi satakielen. Tänä vuonna sitten yritän selättää tämän. (Tänä vuonna isäni antoi minulle Homeroksen Odysseian, ehkäpä saan senkin luettua...)

7. Emmi Itäranta - Teemestarin kirja

Itärannan Kudottujen kujien kaupunki oli ihan hyvä kirja, mutta ei jäänyt mieleeni erityisen vahvasti, joten ei ole tullut tähän tartuttua.

8. Haruki Murakami - 1Q84

Tämä on listan toinen kirja, joka oli jo viime vuonna hyllynlämmittäjissä. Kaikki varmasti arvaavat miksi tätä ei ole tullut luettua :D

9. Leigh Bardugo - Wonder Woman

Tätä on kehuttu hurjasti ja olen melko intohimoinen sarjakuvaelokuvien seuraaja, joten luulisi, että tämä olisi uponnut heti, kun se postista saapui. Jotenkin vain tuntuu, etten osaa lukea tätä, kun odotan aina vain niitä leffoja.

10. J. K. Rowling ja Jim Kay - Harry Potter ja viisasten kivi

Niin kaunis ja ihanan näköinen, että nämä ovat unohtuneet koristeeksi hyllyyni. Tänä vuonna aion saada nämä kuvitetut versiot luetuksi.

Alexandra Christo: To kill a Kingdom

Noniin, tässä tulee arkistojen kätköistä elokuussa 2018 luettu To Kill a Kingdom. Kuva on muuten otettu aivan lokakuun alkupuolella, jolloin täällä Lapissa oli jo lunta ja ruska vielä vähän päällä. Hui!

Lira on seireenien (tai sireenien, kuinka vain) prinsessa, ja tuleva meren kuningatar. Lira omistaa kokoelman prinssien sydämiä, joita hän haalii itselleen laulunsa avulla. Eräällä metsästyskerralla Lira joutuu tappamaan yhden toisista sireeneistä. Liran äiti, Meren kuningatar, rankaisee Liraa muuttamalla tämän ihmiseksi. Liralla on aikaa talvipäivän seisaukseen saakka saada Prinssi Elianin sydän tai Lira on tuomittu loppuelämäkseen pysymään ihmisenä - asiana, jota Lira halveksii eniten maailmassa.

Lira on aivan supermahtava hahmo, joka osaltaan teki tästä kirjasta niin hyvän kuin se oli. Hänellä oli synkät puolensa ja toisaalta taas samaistuttavat, herkemmät puolensa. Prinssi Elian oli erittäin hyvä "vastus" Liralle. Elian metsästää sireeneitä ja tappaa heitä työkseen. Hänellä on tähtäimessä löytää avain sireenien tuhoamiseen lopullisesti, ja etsiessään tätä hän törmää hukkuvaan naiseen meressä, Liraan.

Liran ja Elianin välinen kemia todellakin toimi minulle. Tuntui, että Elian ja Lira olivat täydelliset toisillensa jo ensihetkestä lähtien. Kumpikin oli luonteeltaan melko vahva ja samaan aikaan lämmin, ja kummallakin oli motivaatiota ja tekemisen meininkiä kaikissa asioissa.

Vaikka tämä kirja onkin "vain" YA-kirja osasi se todella hyvin tuoda esille tuon vastakkainasettelun turhuuden. Molemmilla osapuolilla oli ennakkoluuloja toisistaan ja minä lukijana pystyin samaistumaan molempien osapuolien raivoon ja missioon tuhota toisensa. Tarina oli tahditettu loistavasti eikä siinä tullut niitä laahaavia, hiljaisia hetkiä, joita yleensä kaikissa ja jatkuvasti sai jännittää hahmojen puolesta. Kerrankin tarina saatiin yksien kansien sisässä päätökseen ja vielä järkevän sivumäärän sisällä.

Täytyy sanoa, että tämä Christon esikoinen kyllä vakuutti minut perinpohjin. Ehdottomasti menee lukuun häneltä tulevat seuraavat kirjat. Olihan tässä toki omat heikkoutensakin. Liran äiti olisi voinut olla syvällisempi hahmo, kun tarinassa muuten osattiin rakentaa hahmoja todella hyvin. Kirjan loppu oli myös hieman hämmentävä. En oikeastaan tajunnut yhtään mitä siinä tapahtui, vaikka luen todella paljon englanniksi. Mutta se ei haitannut minua lopulta laisinkaan. Ymmärsin pääasian :D

Kaikkien YA-fantasiaa lukevien kannattaa kyllä minun mielestäni tarttua tähän. Tästä tulee niin hyvä mieli vieläkin, kun muistelee.

Cynthia Hand, Brodi Ashton ja Jodi Meadows: My Lady Jane (The Lady Janies #1)

Luin My Lady Janen jo viime kesänä, mutta tämä postaus on jäänyt luonnoslaatikkoon monen muun ohella odottelemaan sitä hetkeä, kun jaksan taas palata tänne blogin puolelle. No, nyt se hetki vihdoin koitti, joten tässäpä tulee tekstiä.

My Lady Jane sijoittuu 1500-luvulle, kun nuori Edward on astumassa kuninkaan saappaisiin kaoottisessa tilanteessa. Maassa metsästetään Ethianeita, jotka ovat ihmisiä, jotka voivat muuttaa muotoaan eläimeksi niin halutessaan. Poliittinen peli maassa käy kovana ja Edward joutuu naittamaan serkkunsa Janen tuntemattomalle Giffordille. Jane ei tästä suuremmin riemastu, sillä hänellä ei ole ollut kiire avioliittoon. Jane ei myöskään tiedä etukäteen sitä, että Gifford on ethianilainen ja päiväsaikaan aina hevosen muodossa. Gifford ei nimittäin osaa tahdosta muuttaa itseään ihmismuotoon, ja Jane huomaakin olevansa käytännössä naimissa hevosen kanssa.

Kesällä kaipailin jotakin hauskaa ja kevyttä luettavaa, kun My Lady Jane osui käteeni. Se oli maannut kirjahyllyssäni jo hyvän tovin, ja toisinaan epäilin, ettein koskaan saisi sitä luetuksi. Tuo kansi oli jostakin syystä aika luotaantyöntävä eikä yhtään sopinut mielestäni kirjan tunnelmaan, joka hersyi hauskuutta ja vauhdikkaita tilanteita.

Tässä oli osattu sekoittaa juuri oikea määrä historiaa ja toisaalta lisätty tarinaan fantasiaelementtejä ja muita omia koukeroita. Tykkäsin tästä kokonaisuudessaan paljon. Hahmot olivat sympaattisia ja heidän väliset suhteet saivat minut kihertämään naurua useaan otteeseen. Erityisesti Janen ja Giffordin välisestä kehityksestä oli osattu ottaa kaikki ilo irti. (Naurattaa vieläkin näin 6kk jälkikäteen!). Tarina oli myöskin yllättävän vauhdikas ja sisälsi hyvinkin paljon toimintaa ja jännitystä. Jotenkin olin olettanut, että tämä olisi romanttinen kirja.

Historiallista YA-kirjallisuutta on melko vähän, joten tämä oli siinäkin mielessä mukavaa vaihtelua. Olihan juoni hieman ennalta-arvattava, ja se ärsytti minua ainoana asiana kesähelteillä. Jos kuitenkin kaipaat kevyttä luettavaa, joka pistää hymyilyttämään ja sisältää hieman fantasiaa muiden juttujen ohella, tässä on erinomainen kirja!

Kuinka kävi: TBR 2018 ja #hyllynlämmittäjä vuodelle 2018

Jälleen on pieni tovi vierähtänyt siitä, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Olen päivitellyt enemmän lukemisiani tuolla instagramin puolella ja Goodreadsissä (jonne arvostelen melkeinpä aina kirjat), joten siellä ehkä saa ajantasaisempaa tietoa lukemisistani. Välillä on sellainen olo, että vaikka olisi aikaa niin kiinnostus ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt bloggailuun. En jaksa ottaa asiasta sen suurempaa stressiä; kirjoittelen tänne sitten, kun siltä tuntuu.

Tänään asialistallani oli tulla vähän päivittelemään, miten viime vuonna asettamani TBR2018-lista ja #hyllynlämmittäjä ovat sujuneet.

Hyllynlämmittäjähaasteessa minulla oli 13 kirjaa mukana:

1. Peter Hoeg: Lumen taju.

Sain luetuksi omaksi ihmetykseksenikin. Ihan ookoo, mutta ei tämä minua trillereiden ystäväksi kääntänyt. Tarina oli omituinen ja minun kohdallani se oli ehkä vähän liiankin omituinen. 

2. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Sain luetuksi myös tämän, mutta kuvaa en ole ehtinyt nappaamaan. Kuin surmaisi satakielen on ihan kelpo klassikko, mutta ei noussut klassikoiden aateliin minun hyllyssäni. 

3. Tove Jansson: Kesäkirja

Kesäkirjan luin saaristossa lähellä Tove Janssonin omaa saarta. Ihana!

4. Haruki Murakami: 1Q84

Yllättävää... Jostakin syystä 1Q84 ei tullut luetuksi :D Ehkä vuosi 2019 on 1Q84:n vuosi.

5. Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset

Uinuvien jättiläisten roikkuminen edelleenkin hyllyssä on suurin harmituksen aiheeni. En tiedä miksi tähän on niin pirun vaikea tarttua. Nyt minulla on meneillään alkuvuoden romanssivillitys eikä Uinuvat jättiläiset edelleenkään houkuta.

6. Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

Tästä kirjasta tein jopa postauksen tänne. Tykkäsin oikeastaan todella paljon ja nyt muistinkin, että pitäisipä tarttua jatko-osaan.

7. V.E. Schwab: Vicious

Aloitin Viciouksen ainakin kertaalleen vuonna 2018. Mieliala ei vain osunut kohdilleen enkä päässyt ensimmäisistä sivuista eteenpäin. V.E. Schwab on kuitenkin yksi lempparikirjailijani YA-genressä, joten tämä on ihan pakko saada päätökseen!

8. Leah Reader: Cam Girl

Cam Girl taitaa olla niitä kirjoja joita en saa luetuksi muuta kuin pakon uhalla.

9. Kiersten White: And I Darken

And I Darken oli juuri niin hyvä kuin kaikki olivat kehuneet, mutta todella erilainen verrattuna siihen mitä odotin. Jatko-osat odottavat hyllyssä...

10. Rainbow Rowell: Eleanor & Park

Aloitin myös Eleanor&Parkia vuonna 2018 ja pääsin vähän sisällekin kirjaan. Täytyy ehdottomasti tänä vuonna jatkaa.

12. Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

Hui, suomalainen YA osaa olla synkkää. Nokkosvallankumous riipaisi kyllä aika syvältä.

11. Julie Berry: The Passion of Dolssa

Tämän voisin sisällyttää oikeastaan vuoden 2019 hyllynlämmittäjiin, koska haluaisin lukea tämän, mutta jotenkin tähän ei vain ole tullut tartuttua.

13. Sarah Beth Durst: The Queen of Blood
Afrikan mailla ja mantereilla tuli lueskeltua The Queen of Blood, josta en enää muista tarkempia mielikuvia. Ihan hyvä YA-kirja, muttei jäänyt mieleeni mitenkään superhyperhyvänä.

Eli hyllynlämmittäjä-haasteen tulos on 7/13. Sanoisin, että melko jees tulos, vaikka pitikin ehkä vähän sykkiä.

Lisäksi tein tuolloin vuoden alussa TBR-listaa  yleisesti / YA-TBR-listaa, joka näytti seuraavalta:

1. Holly Black: Cruel Prince. 

Yritin olla lukematta tätä hyvin pitkään, jotten joutuisi odottelemaan jatko-osia pitkään. Sorruin ja luin The Cruel Princen kuitenkin kesällä. Oli kyllä yksi mielenkiintoisimmista YA-kirjoista.

2. Kiersten White: And I Darken.

Yllä oli tarkempi kuvaus, mutta tämän siis sain luetuksi.

3. Marie Lu: Warcross.

Aloitin tämän nyt vuoden 2019 puolella.

4. Laini Taylor: Strange the Dreamer. 

Aloitin Strange the Dreameria, mutta tämäkin on aika paksu kirja ja jotenkin hyydyin heti alkuuni :D

5. V.E. Schwab: A Conjuring of Light.

Oih, luin A Conjuring of Lightin. Tämä sarja oli jotenkin niin hieno kaikessa omaperäisyydessään ja hahmoissaan ja kaikessaan. Aivan minun tyyppiseni. 

Eli 3/5 tuli luetuksi.

Olipas ihana palata noihin kesäisiin kuviin, joissa valoa riittää ja kukat kukkii. Mitenkäs muiden haasteet onnistuivat? Seuraavaksi ptiäisi varmaan alkaa asettamaan vuoden 2019 vastaavia haasteita...

Kiersten White: And I Darken (The Conqueror's Saga #1)

Ladalla ei ole juuri muita avuja elämässä kuin terävä pää ja kovat nyrkit. Kun Lada ja hänen veljensä viedään pois kotimaastaan Wallachiasta keskelle ottomaanien politikointia, Lada alkaa suunnittelemaan kostoa. Hän haluaa palata kotimaahansa ja periä oikeutensa Wallachian hallitsijana. Pakeneminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, sillä poliittisen pelin keskellä Ladan henki voidaan viedä koska tahansa. Sulttaanin nuori poika Mehmed on Ladalle ainoa syy jäädä vieraaseen maahan. Hiljalleen Ladan, hänen veljensä Radun ja Mehmedin välille muodostuu omituinen suhde, joka tuo heille turvaa ja toisaalta taas repii nuoria erilleen.

And I Darken on niitä kirjoja, joihin tarttuminen tuntuu hirvittävän hankalalta, mutta lopuksi sitä aina ihmettelee, että miksei sitä aiemmin saanut mukamas luetuksi. Tarina varmasti jakaa ihmiset eri leireihin, sillä alku erityisesti on melko hidaskulkuinen ja kiermurainen. Juoni ei ole kovinkaan selkeä ja näin jälkikäteenkin sen selittäminen tuntuu hankalalta tehtävältä.

Voisi sanoa, että And I darken on YA-kirjaksi melko paksua fantasiaa ja politikointia. Tässä keskitytään enemmän niihin pieniin nyansseihin kuin suuriin kuvioihin ja taisteluihin sitä jotakin pahaa vastaan. Jotenkin White onnistuu tekemään kaikesta pienestäkin ihan mielettömän mielenkiintoisia. Ehkä tästä ensimmäisestä osasta paistaa läpi vähän se, että kirja on selvästi aloitusosa ja monia asioita vasta pedataan tulevaisuutta varten.

Hidas tarinankerronta antaa tilaa hahmoille ja heidän kasvutarinoilleen. Kolme tärkeintä henkilöä on tietysti Lada, hänen veljensä Radu ja Mehmed. He kaikki olivat omalaatuisia ja koukuttavia hahmoja, joiden motiiveja ja keskinäistä suhdetta selvitettiin hyvin ja hartaasti. Hahmoista tehtiin inhimillisiä ja jokaisen heidän kohtalo kosketti, mutta erityisesti mieleen jäi kirjan päänaisen, Ladan, mieletön taistelu läpi elämästä.

Vähäeleinen ja upea tarina sekä erittäin aidot hahmot tekevät tästä kyllä ehdottomasti yhden parhaimmista vuoden 2018 lukukokemuksista. 4.5 tähteä.

Holly Black: The Cruel Prince (The Folk of the Air #1)

Jude asuu keijujen valtakunnassa ja yrittää selvitä päivästä toiseen ilman pahempia nöyryytyksiä. Ihmisiä pidetään lähinnä halveksittavina olentoina eikä kukaan tunnu ottavan Judea tosissaan. Erityisesti Juden kanssa koulua käyvä prinssi Cardan inhoaa ihmisiä ja näyttää sen hyvin selvästi joka päivä. Kun Jude vallanhimossa uppoaa syvemmälle keijujen keskinäisiin tasiteluihin, huomaa hän omaavansa hyödyllisiä piirteitä itsessään. Valehtelu ja verenvuodatus vaativat yllättävän vähän Judelta.

...

The Cruel Prince kuulosti aika perinteiseltä YA:lta, kun siihen ensimmäisen kerran törmäsin. Näitä keijutarinoita tuntuu riittävän joka sormelle ja pelkästään Maas on ehtinyt tehdä yksistään aiheesta niin monta kirjaa, että laskuissa menee sekaisin. The Cruel Princeä kehuttiin kuitenkin niin pirusti joka nurkalla, että minun oli pakko ostaa se lähes heti itselleni. Yritin pidätellä itseäni lukemisen suhteen ja säästellä kirjaa lähemmäs sitä hetkeä, kun seuraavia osia tulee, mutta lopulta sorruin aivan liian aikaisin...

Ja voi jestas sentään, kun tämä oli koukuttava. Ei kait siinä voi muuta todeta. Jude on päähenkilönä mahtava tapaus. Hän ei tosiaankaan laita päätään puskaan, kun on tosi kyseessä, vaan menee täydellä höyryllä eteenpäin. Hänessä on sopiva määrä antisankariutta ja sympaattisuutta. Jude on myös sopivan arvaamaton.

Niin juoni kuin ihmissuhdekoukerotkin toimivat. Tässä oli osattu hyödyntää keijumaailman kaikkia hullutuksia. Ainoastaan maailma oli ehkä vähän tylsähkö, kun on tullut luettua keijuista nyt pari vuotta putkeen. Tässä oli kuitenkin osattu tuoda jotakin omaa ja uutta, ja juoni yllätti minut mukavasti omaperäisyydellään.

The Cruel Princeä on kyllä pakko suositella kaikille YA:n ystäville. Kyseessä on erittäin viihdyttävä seikkailu fantasiamaailmassa altavastaajan silmin. Ainoana ongelmana on, että miten sitä kestää nyt odotella sitä seuraavaa osaa...

P. s. ajatteletteko suomeksi fairyt/faeriet keijuina vai haltijoina? Miten ne on suomennettu YA-kirjoissa? Itse en yhtään miellä niitä oikein kummaksikaan...