2. marraskuuta 2017

Stephanie Garber: Caraval (Caraval #1)


Scarlett Dragna ja hänen pikkusiskonsa Tella elävät pienellä saarella heidän julman isänsä nyrkkien alla. Scarlett on vuosien ajan kirjoittanut Caravalin, maagisen, kerran vuodessa tapahtuvan shown, isännälle, ja pyytänyt tältä osallistumislippua Caravaliin, jotta Scarlett ja Tella pääsisivät pakenemaan isänsä luota. Tänä vuonna Scarlett on kuitenkin luovuttanut asian suhteen. Hän on menossa naimisiin ja vihdoin pelastamassa siskokset sitä kautta. Juuri ennen kuin Scarlett on tapaamassa sulhonsa, Scarlettille saapuu kolme pääsylippua Caravaliin ja salaperäinen merimies auttaa Tellan ja Scarlettin siirtymään Caravaliin Scarlettin vastustelusta huolimatta. Tella kuitenkin kidnapataan heti alkuun Caravalin järjestäjän toimesta ja hurja Scarlettin hurja seikkailu pelissä alkaa ilman rakasta siskoa.

Caravalin idea on ajatuksen tasolla äärettömän jännittävä - show, jossa katsojat ovat osana peliä ja jossa jokainen pelaaja havittelee voittoa, sillä voittaja saa yhden toivomuksen Caravalin isännältä, Legendiltä. Caraval on paikka täynnä magiaa ja illuusioita, eikä mihinkään kannata uskoa tai luottaa pelin aikana. Silti pelissä on tosi kyseessä ja oikeat panokset. Kuolla voi oikeasti ja sydän saattaa särkyä lopullisesti. Minulle tuli etäisesti mieleen Westworld Caravalista ja sen peli-ideasta, ja Westworld on yksi lemppari-HBO-sarjoistani (niin kuin varmaan aika monen muunkin), joten pidin kirjan ideasta paljon.

Vaikka kaikki toimikin ajatuksentasolla hyvin ja todella halusin pitää tästä, huomasin, että lopussa minulla oli melko sekavat fiilikset. Maailmanrakennus jäi melko levälleen eikä hahmoja kehitetty juuri minkään vertaa. Toisinaan tuntui kuin kirja olisi kirjoitettu vain elokuvaoikeuksia varten. Paljon oli lapsellista dialogia ja hahmot tuntuivat epäuskottavilta yksinkertaisine ajatuksineen. Kirja olisi tarvinnut hieman enemmän erinäisten asioiden rakentamista ja kehittämistä, vaikka ymmärränkin, että kyseessä on YA-kirja ja ne nyt eivät kuuluisimpia kyseisiin asioihin panostamisesta.

Hyväksi puoleksi sanoisin vauhdikkaan tahdin, jonka ansiosta mielenkiintoni pysyi hyvin yllä ja sivut liisivät nopeasti eteenpäin. Scarlett lähtee kirjassa etsimään Tellaa, ja törmää matkan varrella moniin Caravalin kummallisuuksiin. Kaikki tuntuvat tietävän enemmän pelin toiminnasta kuin Scarlett, ja Scarlett ikään kuin kulkee yhden sattumuksen kautta toiseen.

Tella on sisaruksista villimpi ja Scarlett toimii lähinnä pelko takapuolessa. Scarlett olikin päähahmona ehkä vähän tylsä minun makuuni ja muita pelaajia olisi voinut hyödyntää paremmin. Tai vaikka sitten Tellaa käyttää yhtenä kertojana. Nyt muita pelaajia ei oikeastaan edes huomannut ja tarina elettiin Scarlettin kautta. Liikaa vetovastuuta annettiin myöskin "salaperäisen" merimies-Julianin niskoille, joka jäi YA-hahmojen joukossa liian geneeriseksi kuvaukseksi.

Maailma oli kuitenkin melko koukuttava ja seuraavan osan lukeminen houkuttelee jo pelkästään sen vuoksi.