Rick Yancey: Ääretön meri (5. Aalto #2)

Kuva täältä

Ääretön meri on jatko-osa Viides aalto -kirjalle, jossa avaruusoliot eli Toiset ovat hyökänneet maapallolle ja ajaneet ihmiset lähes sukupuuttoon. Cassie Sullivan pelasti ensimmäisessä kirjassa pikkuveljensä ja yrittää nyt vain selviytyä elävänä Toisten yrittäessä tappaa loputkin ihmiset.

Minulle on käynyt vähän köpelösti. Olen nimittäin hieman ihastunut tähän kyseiseen sarjaan, ja luulen, että olisin antanut neljä tähteä lähes mille tahansa Yancey olisi kirjoittanut. Ihan vain se tunne, jonka minä tästä sarjasta sain on niin parasta. Rakastan Yanceyn rakentamaa maailmaa ja hahmoja. Hän vain sattuu kirjoittamaan sellaisella tyylillä, että se iskee minuun todella hyvin, enkä voi kuin ihastella lukemaani tekstiä. Se on siinä ja siinä, että meneekö teksti aina välillä minun makuuni liian "taiteelliseksi" ja yrittämiseksi, mutta kyllä se tuntui pysyvän rajoissa kohtuu hyvin.

Tiedostan kyllä, ettei tämä ollut aivan niin hyvä kuin ensimmäinen kirja. Pidin enemmän sen hienovaraisesta sävystä ja pikkuhiljaa kasvavasta juonesta, joka lopussa saavutti piikkinsä. Äärettömässä meressä on melkein jatkuvasti vauhti päällä, eikä samanlaista tunnelman rakennusta tapahdu. Tarina polki myös hieman enemmän paikoillaan. Kirjan päätyttyä totesin, että tarina ei ollut edennyt ihan hirvittävästi eteenpäin enkä ollut oppinut juurikaan mitään uutta. Mutta olin kyllä tyytyväinen saamaani hahmojen rakennukseen.

Mitkä olivat sitten muita ongelmani tämän kanssa: Cassie ja Evan olivat todella imeliä. Hyvä uutinen on se, että he ovat vain osa tätä kirjaa, eikä heidän älyttömyyksiään siis tarvitse sietää niin paljoa, että hermo kuluisi. Jos he seuraavassa kirjassa ovat tosin yhtä hattaraisia, en ole yhtä ymmärtäväinen :D Kukaan ei jaksa mitään maailman rajoja ylittävää instalovea lukea. Oli myös harvinaisen vaikeaa nähdä eroja Cassien ja Hakan kertojien välillä. 

Mutta Yanceyn mieletön kirjoitustyyli ja vangitseva maailmanrakennus ovat vieneet minulta jalat alta. Kirjoitustyylistä täytyy kyllä antaa pisteitä kerrankin suomentajille. Hahmot olivat kiinnostavia ja kaikilla oli oma taustatarinansa ja oma ajattelutapansa, vaikkakin heitä saattoi olla hankala erottaa kertojina, Lisäksi tarina on niin monimutkainen, etten tiedä ollenkaan, mitä seuraavassa kirjassa on luvassa. En millään malttaisi odottaa, mutta pidän siitä tunteesta, että mitä tahansa voi tapahtua.

Rick Yancey: 5. aalto

 

Kuva täältä

Maapallolle ovat hyökänneet avaruusoliot ja sitä on seurannut yhteensä neljä erilaista aaltoa, joiden aikana ihmisiä on kuollut miljardeittain. Ihmiset ovat siis hyvin vähissä eikä keneenkään voi enää luottaa. On parempi tappaa vastaan kävelevä ihminen kuin odottaa selityksiä. Cassie on menettänyt äitinsä rutolle, joka levisi 2. aallossa, ja isänsä, joka kuoli 4. aallon eli Vaimentajien toimesta. Nyt hän yrittää etsiä pikkuveljeään, joka vietiin häneltä pois ja on mahdollisesti hänen ainut elossa oleva tuntemansa ihminen. Hän törmää tällä matkallaan Evaniin, jonka kohtalona näyttäisi olevan Cassien pelastaminen. Mutta voiko keneenkään luottaa tässä kurjassa tulevaisuuden maailmassa?

Alkuun minulla oli muutamia ongelmia tämän kirjan kanssa enkä oikein millään meinannut päästä sisälle tähän. Maailmanrakennus tuntui tapahtuvan hieman liian hitaasti ja asiat tuntuivat jumittavan liiaksi paikoillaan. Olin aivan liian malttamattomalla päällä, mutta onneksi sain rauhoiteltua itseni, sillä lopulta huomasin ihastuvani kirjaan lujaa.

Jos maailmanrakennus tuntui alkuun hitaalta ja laahaavalta, niin se oli kyllä sen arvoista. Kaikki oli niin huolella selitetty ja mietitty, ettei lopussa olisi halunnut sivujen päättyvän koskaan. Uusi ja jännittävä dystopiamaailma oli imaissut minut ihan sisäänsä. Pikkuhiljaa tarina kiihtyi kohti päämääräänsä ja oli rakennettu niin hienosti, että ei siinä voinut kuin ihastella ja huokailla. Niin mukavaa minulla oli tätä lukiessa.

Tarinaa seurattiin useamman henkilön silmin, joista jokainen oli loistava omana hahmonaan ja toi kokonaisuuteen lisää. Hahmot olivat hyvin aidon tuntuisia ja kiinnostavia. Etenkin päähenkilö Cassie oli erinomainen. Pieni miinus tulee siitä, että kun kertoja vaihtui, en alkuun tajunnut sitä, sillä sitä ei ilmoitettu missään. Toisaalta kerrontatapa ei muuttunut niin dramaattisesti, että sen olisi automaattisesti tajunnut. Sitten, kun ymmärsin, että erilliset kirjan luvut olivat eri henkilöiden näkökulmasta kirjoitettuja, tunnistin henkilöt kyllä helpommin, mutta ehkä hieman erottuvammat ajattelutavat olisin toivonut.

Eli kyllä, minä tykkäsin. Tämän tyyppiset kirjat ovat juuri se syy, miksi luen YA-kirjoja, vaikka useampi mitäänsanomaton ja mätämunakin ehtii tulla aina vastaan. Ihanan toiminnantäyteinen, vauhdikas, upeat hahmot ja sekopääksi ajavan romanssin sisältävä YA-kirja on aina yhtä viihdyttävä sekä mieleenpainuva lukukokemus. Jos en nyt ihan viittä uskalla antaa muutamista pikkuvirheistä johtuen, niin ainakin 4.5 tähteä. Nyt vain sormet ristiin, ettei seuraava osa ole ihan täysi floppi.