29. kesäkuuta 2017

Maria V. Snyder: Touch of Power (Healer #1)


Avry pystyy imemään ihmisten taudit itseensä ja tämän jälkeen parantumaan niistä nopeasti. Häntä kutsutaan parantajaksi ja vielä muutamia vuosia aiemmin parantajia pidettiin suuressa arvossa Avryn maailmassa. Sitten puhkesi rutto, jota parantajat eivät pystyneet parantamaan, ja heitä syytettiin sen luomisesta. Parantajia alettiin tappamaan petoksesta muita ihmisiä kohtaan ja Avryn piilotellessa todellista minäänsä, hän ei voi vastustaa kiusausta auttaa ihmisiä. Siitä syystä hän jää kiinni parantajuudestaan ja on joutumassa teloitettavaksi, kun nuori mies Kerrick ja hänen uskolliset soturinsa tekevät Avrylle tarjouksen. He pelastavat Avryn, jos tämä suostuu parantamaan heidän ystävänsä rutolta.

Tämä oli minun ensimmäinen kirja Snyderilta ja täytyy kyllä sanoa, että olen vakuuttunut ja valmis lukemaan lisää. Touch of Power oli todella viihdyttävä nuorten aikuisten fantasia, jossa oli taikuutta ja keskenään sotivia hulluja hallitsijoita.

Pidin erittäin paljon päähenkilöstä Avrystä, joka oli omapäinen ja omatoiminen nainen. Arvostin todella paljon sitä, että hän piti itse itsestään huolen ja pystyi huolehtimaan myös muista henkilöistä siinä ohella. Hänen matkaansa kundiporukan kanssa oli hauska seurata, sillä jätkäporukan ja Avryn kemiat naurattivat useampaan kertaan ja toisaalta taas herättivät hellyyden tunteita.


Mielestäni maailmanrakennus oli myös ensimmäiseen osaan ihan riittävää. Touch of Powerin maailmassa ihmisillä voi olla erilaisia taikuuden muotoja, joista parantajuus on siis yksi. Kerrickillä esimerkiksi on metsätaikuutta eli hän pystyy puuhastelemaan kaikkea kivaa metsään liittyen. Taikuuden lisäksi maailmassa oli sellaisia kukkasia kuin Death Lilies ja Peace Lilies, joista ensimmäiset ottivat ihmisiä sisäänsä ja tappoivat heidät. Karmeaa.

Kakkososaa en kuitenkaan taida lukea sen saamien huonojen arvostelujen vuoksi. Touch of Power ei lopu onneksi cliffhangeriin, joten on mahdollista lukea vain ensimmäinen osa. Vähän tuli haikea olo, sillä henkilöt ja maailma olivat sen verran ihanat, mutta haluan pitää muistikuvani pelkästään positiivisina tästä kirjasta.


I admitted being Kerrick's prisoner was my best option at this moment. Which said a lot about my life.

22. kesäkuuta 2017

Ally Condie: Tarkoitettu (Tarkoitettu #1)


Tulevaisuuden maailmassa Yhteiskunta säätelee tarkoin kaikkea, jotta ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä elämä. 17-vuotiaan Cassian elämässä on tapahtumassa suuria, sillä yhteiskunta esittelee hänelle hänen täydellisen kumppaninsa pariseremoniassa. Cassia odottaa mysteeristä kumppaniaan jostakin kaukaa Yhteiskunnasta, mutta yllättäen kumppaniksi onkin valikoitunut Xander, Cassian paras ystävä ja naapuri. Kun Cassia alkaa selailemaan saamiaan tietoja Xanderista, välähtää näytöllä toisen pojan kuva hetken aikaa ja Cassian pää täyttyy kysymyksistä. Tahtooko yhteiskunta aidosti hyviä asioita kaikille kansalaisilleen?

Tarkoitetussa on oikeastaan ihan mielettömän hyvä idea pohjalla ja nämä kontrollihullut yhteiskunnat ovat aina mielenkiintoista luettavaa. Harmillisesti en kuitenkaan erityisesti ihastunut Tarkoitettuun. Tarina liikkui hyvin hitaasti eteenpäin ja sen tiivistäminen muutamaan riviin saa sen kuulostamaan huomattavasti jännittävämmältä kuin mitä toteutus lopulta oli. En tiedä oliko se suomennos vai mikä, mutta teksti tuntui myös hyvin tönköltä.

Cassian maailmassa Yhteiskunnan päätöksiä ei saa kyseenalaistaa ja kaikkea vahditaan hyvin tarkasti. Kirjassa kuitenkin avataan todella vähän maailmaa ja itse jäin kaipaamaan parempia selityksiä monille asioille. Minä tykkään todella paljon scifistä ja erityisesti arvostan maailmanrakennusta niissä. Tarkoitetussa janosin jatkuvasti lisää tietoa Yhteiskunnasta, mutta en saanut juuri mitään. Lopussa olin todella ymmälläni siitä, mitä kirjassa tapahtui ja mikä tämän maailman idea oikeastaan edes oli.

Jaksan lukea vaikka minkälaista nuorten aikuisten kirjaa, jos romanssi on toteutettu hyvin, mutta Tarkoitetussa sekään ei oikein kolahtanut minun kohdillani. Alkuun empatiani olivat täysin Cassian puolella, kun muut kaverit saivat jännittäviä kumppaneita ympäri Yhteiskunnan, ja pystyin kuvittelemaan itseni tilanteeseen, jossa pitäisi hyväksyä se, että joutuisi itse menemään naimisiin friendzonessa olevan bestiksen kanssa. Yäh. Tätä aspektia käsiteltiin mielestäni todella hyvin, mutta se toinen romanssi puoli sitten taas oli minun mielestäni vähän pakotettu. 

Joten, paljon oli mielenkiintoista ajatusta pohjalla, jota ei kuitenkaan mielestäni sitten viety riittävän pitkälle tai päähenkilön tekoihin ja ajatuksiin saakka. Kaksi tähteä.


11. kesäkuuta 2017

Lauren Kate: Langennut (Fallen #1)


Luce joutuu sisäoppilaitokseen, kun hänen poikaystävänsä kuolee hämärissä olosuhteissa. Lucea epäillään syylliseksi, mutta mitään ei voida todistaa, ja niinpä vanhemmat päätyvät siihen, että Lucea täytyy pitää silmällä. Sisäoppilaitos on hyvin ankea paikka ja sen muut oppilaat pähkähullun oloisia, mutta Luce sinnittelee mukana ja löytää uusia ystäviäkin. Oppilaiden joukosta salaperäinen Daniel vetää Lucea puoleensa, mutta poika tyrmää Lucen lähestymisyritykset kerta toisensa jälkeen.

Odotukseni olivat erittäin matalat tämän Langenneen kohdalla. Kehuja ei ole juuri mistään tuutista kuulunut ja siitä syystä olen yrittänyt vältellä tätä. Olen aina ihmetellyt sitä, että elokuvat tehdään mitä idioottimaisimmista kirjoista, ja sitten, kun yritin itselleni sitä perustella, en pystynyt luettelemaan kuin muutaman kirjan. Niinpä päätin ottaa härkää sarvista ja alkaa lukemaan myös näitä välttelemiäni kirjoja. Jos joku vaikka yllättäisi.

Eikä Langennut ihan niin huono ollutkaan kuin odotin. Yksi hauska puoli kirjaa lukiessa oli se, että pääsi ikään kuin palaamaan niihin teinivuosiin. Kuuluin sellaisessa muinaisjäänteessä kuin IRC-galleria muun muassa kanavaan nimeltä "haluan aina sellaisen ketä en voi saada" tms ja se oikeastaan on tämän kirjan aihe (voisivat vaihtaa vaikka nimeksikin). Tuossa kyseisessä kanavassa oli paljon jäseniä ja kaikki tietenkin teinityttöjä. Ei Kate siis ihan metsään ole mennyt tällä huikealla sanomalla. Itse toki toivoisin nuorten aikuisten kirjalta jotain vähän enemmän.

Luce tuntuu aina huomaavan Danielin läsnäolon ja hakeutuvan hänen seuraansa, vaikka  Daniel käyttäytyykin aina todella tökerösti Lucea kohtaan. Onneksi koulussa on myös Cam, joka vaikuttaa selkeästi kiinnostuneelta Lucesta, ja piristää hänen mieltään Danielin ilkeilyjen jälkeen. Silti Daniel on mielessä aina ja tuntuu ihmeellisen tutulta.

Välillä teki mieli kyllä repiä silmät päästä, kun kirjoitus oli hyyyvin typerää:

"Cam oli niin paljon selkeämpi, helpommin hahmotettavampi. Ikään kuin Cam olisi ollut algebra ja Daniel differentiaali- ja integraalilaskenta. Ja Luce oli aina rakastanut jälkimmäistä, sitä, miten yhden ainokaisen laskun todistamiseen saattoi kulua joskus kokonainen tunti."

Tämän pätkän luettuani pidin hetken taukoa ja mietin, että mitä minä juuri luin. Kielellisesti tämä kirja oli osittain ihan jees ja suurimmalta osin sellainen, että editoijalla olisi ollut töitä.
Ehkä eniten harmitti se, että tarinassa avataan niin vähän yhtään mitään juttuja ja juoni on aika näkymättömissä suurimman osan kirjasta. Lukijana kaipaisin selityksiä teoille ja motiiveja henkilöille. Kirjassa olevat paranormaalit elementit (enkelit) eivät myöskään päässeet laisinkaan oikeuksiin, kun niistä ei puhuttu laisinkaan neljäänsataan sivuun.

Varmaan seuraavassa osassa asiat selittyisivät (tai sitten eivät), mutta itse taidan skipata sen. Jos Twilight on aivan maailman paras kirja sinun mielestäsi ja haluaisit jotain vastaavaa, niin tämä tai sitten City of Bones voisivat olla hyviä vaihtoehtoja.

Kannattiko Langenneesta tehdä elokuva? Ei. Juoni on hyvin olematon ja enkelit ovat osana tarinaa hyvin vähän. Yllätyin kuitenkin positiivisesti sillä, että kirjan lukeminen ei ollut minulle täyttä tuskaa ja taistelua. Teksti oli kevyttä ja sivut kääntyivät helposti. Pystyin jollakin tasolla ymmärtämään teinitunteilua ja toisaalta sisäoppilaitoksen elämän seuraaminen oli viihdyttävää puuhaa.



8. kesäkuuta 2017

Marissa Meyer: Winter (The Lunar Chronicles #4)

Winter on neljäs osa The Lunar Chroniclesissa ja tämä arvio voi spoilata aiempia osia.


Prinsessa Winter on Lunan kansalaisten mielestä Lunan kaunein ja kiltein olento, joskin vähän päästään sekaisin. Kuningatar Levana pitää Winteriä häpeäpilkkuna tämän hullunkuristen puheiden vuoksi, mutta sitäkin enemmän Levana inhoaa sitä, miten kaikki tuntuvat pitävän Winteristä niin paljon. Kun Winterille tarjoutuu mahdollisuus auttaa Cinderiä vallankumouksen luomisessa, Levana huomaa, että heikko ja surkea Winter saattaa olla yllättävän vahva niin halutessaan.

Winter oli todella, todella hyvä päätös tälle nuorten aikuisten sarjalle. Harvoin saa olla näin tyytyväinen. Pituutta Winterissä oli päälle 800 sivua ja se kyllä painoi jonkin verran minulla, sillä koulussa oli useampi juttu meneillään ja pientä turnausväsymystä. En kuitenkaan olisi luopunut yhdestäkään sivusta, sillä minun mielestäni näinkin huikean sarjan päätös vaati itselleen arvoisensa päätöksen ja kaikkien juonten pätkien solmimisen huolellisesti kokoon.

Winter oli ehdoton lempparini kaikista neljästä kirjasta, sillä sen juoni oli hyvin yhtenäinen, vahva ja monimuotoinen. Tässä tapahtui niin paljon. Winter ja Jacin olivat myös todella hyvät lisät jo tuttuihin hahmoihin. Winter on kaunis, mutta hän on psyykkisesti häilyväinen, sillä hän kieltäytyy käyttämästä omaa lunar-voimaansa. Jacin taas on aivan tavallinen pulliainen, palatsin vartija ja heikoilla manipulatiivisten voimien kohdalla. Tämän parin romanssi oli mielestäni kuitenkin jotenkin niin samaistuttava ja toisaalta ihana muistutus siitä, että kaikkien miesten ei tarvitse olla "super" millään muotoa ollakseen rakastettavia.

Mietin myös paljon sitä, miten hieno maailma näissä kirjoissa on ja kuinka laajasti maailmaa ollaan käyty sarjan aikana läpi. Ollaan oltu ympäri maapalloa ja nyt sitten kuun pinnalla Lunassa. Hahmoja on useampia kappaleita ja heistä kaikista tuli minulle tämän luku-urakan aikana hauskasti omalla persoonallisella tavalla tuttuja. Hyvin on onnistunut myös Meyer kutomaan aivan uudenlaisten tarinoiden lomaan vanhojen satujen pohjia.

Lunar Chronicles on siitä jännä tapaus minulle, että se on varmasti minun lempi-YA-sarja, mutta yksikään sen osista ei itsessään ole suosikkini kaikkien nuorten aikuisten kirjoista. Johtunee ehkä lopulta siitä, että vaikka kirjojen hahmot ovat oikeasti hyviä, heistä yksikään ei lopulta tullut minulle erityisen rakkaaksi. Olen myös pitkin sarjaa kokenut aina pientä ongelmaa lunar-väen uskottavuuden suhteen.

Mutta pakko antaa näinkin hienosta päätöksestä hienot viisi tähteä!




”Fine,” said Jacin, turning to Thorne. “You want to carry her first or shall I?”

Thorne raised an eyebrow. “Do you know how heavy she is?”

Cinder kicked him

He huffed. “Fine. You first.”

4. kesäkuuta 2017

Pikaisia kuulumisia yleisesti ja pohdintaa vloggaamisesta

Heipsan!

Tämä kevät on ollut minulle erinomainen lukemisten suhteen. Olen useamman kirjan lukusuunnitelmaani edellä ja kaikki sujuu kuin rasvattu. Kummallista, miten toisinaan kaikki sujuu niin näpsäkästi. Päässä vilisee monen monta kirjaa, jotka haluaisin lukea heti, mutta osaa ei ole rahaa ostaa eikä niitä löydy kirjastostakaan.


Kesän lukulistalla olisi ainakin Nicola Yoonin Kaikki kaikessa, Kiersten Whiten And I Darken ja Marie Lun The Rose Society. Yleensä, kun teen näitä listoja, niin en pysy niissä sitten millään, mutta katsotaan, josko kerrankin onnistuisi. Henkilökohtaisesti olen tällä hetkellä melko jännässä paikassa, työt ovat alkaneet ja taas on otettu iso harppaus kohti omaa ammattia.

Sitten siihen toiseen asiaan. Olen tässä jo tovin pohdiskellut videoarvostelujen tekemistä. Uskaltaisinko vaiko en? Useamman videonkin olen huvikseni kuvaillut ja täytyy sanoa, että yllättävän tuskattomasti olen pystynyt niitä katselemaan, vaikka toki myötähäpeääkin olen tuntenut. Mitäänhän en tietenkään osaa editoida ja äänet tulee tietokoneen karmeasta mikistä, mutta silti on ollut ihan hauskaa kokeilla jotakin uutta.

Erityisesti mietityttää tietysti tämä anonyymiys, jonka takana nytkin kirjoittelen. Onko videoiden julkaiseminen noloa? Voiko siitä olla jonkinlaista haittaa ammattiminälle tai muuta vastaavaa? Kaikkea pyörittelee mielessä ja toisaalta naurattaa se, että ei kai noihin kirjavideoihin kukaan vahingossa törmää ja se olisi lähinnä omaksi huvikseni muutenkin.

Kiinnostaisikin tietää, että kuinka moni muu bloggaaja on miettinyt vloggausta? Mikä on ollut esteenä lopulta, että ette ole päätyneet videoita julkaisemaan? Kiinnostaisiko ketään katsella lisää suomalaisia kirja-vlogeja? Suomessa on aika vähän kirja-vloggaajia ja itse profiloituisin puhumaan lähinnä nuorten aikuisten kirjoista, kun niitä enimmäkseen kulutan.

1. kesäkuuta 2017

Susan Ee: World After ja End of Days (Penryn & the End of Days #2 ja #3)

Tässä postauksessa kirjoitan muutaman sanan Angelfallin jatko-osista, World Afterista ja End of Daysista, joten postaus saattaa spoilata niitä, jotka eivät ole Angelfallia lukeneet. Kirjoitan postauksen kuitenkin hyvin yleisluontoisesti ja pohdinta sarjasta kokonaisuudessaan eli muutoin vaaraa spoilaantumisesta ei ole.


Penryn jatkaa selviämistaisteluaan dystopiamaailmassa, jossa enkelit ovat tulleet maahan tuhoamaan ihmiskuntaa. Perheen kasassa pitäminen on entistäkin vaikeampaa ja toisaalta taas Raffe pyörii Penrynin mielessä häiritsemässä. Onko ihmiskunnalla enää mitään toivoa maailmassa, jossa kaikki ovat valmiita taistelemaan vain oman takapuolensa vuoksi?

Susan Een Angelfall oli todella positiivinen yllätys minulle ja sen jälkeen huomasinkin lukevani kakkos- ja kolmososan samalta istumalta. Sarja on kaiken kaikkiaan todella onnistunutta dystopiaa ja todellakin lukemisen arvoinen, mutta lopputunnelmat ovat kokonaisuudesta silti vähän ristiriitaiset. Ykkösosan vetävyys ei valitettavasti näkynyt enää jatko-osissa, mutta toisaalta ykkösosa oli niin vahva, että siitä parantaminen (tai tason pitäminen) olisi ollut aikamoinen homma.

Kakkososan, World Afterin, olisi minusta lähestulkoon voinut jättää kokonaan välistä... 60%:n kohdalla pohdin vielä, että alkaako kirja koskaan kunnolla. No, alkoihan se, mutta en koe, että World After olisi tuonut mitään erityistä lisää sarjaan. End of Days taas oli sitten lähestulkoon pelkkää toimintaa ja huomattava parannus ja oikeastaan hyvin kelpo lopetusosa. Toki olisin toivonut vähän eeppisempää loppua.

Maailmanrakennus on ehdottomasti parempaa näissä kahdessa kuin Angelfallissa. Enkelihyökkäykselle saadaan taustaa ja muutoinkin hahmoja kehitetään omilla taustoilla ja tarinoilla. Toisaalta maailmanrakennus hajoaa vähän käsiin, sillä viimeisen osan kohdalla alkaa jo vähän ihmetyttämään, että ovatko enkelit hyökänneet vain jenkkeihin ja sielläkin Kaliforniaan. Mitenkäs muut maailman ihmiset voivat?

Penryn & the End of Daysin vahvuus on ehdottomasti todella hyvät hahmot. Penryn on yksi parhaimmista YA-protagonisteista, joita olen nähnyt ja hänen kemiansa Raffen kanssa on mitä mainioin. Näissä on mahtavaa se, että kirjat mielestäni todella loistavat tyttöpäähahmon avulla eikä pojan. Toisaalta jännitteen ja kiinnostuvuuden ollakseen maksimissa, Penryn kyllä tarvitsee rinnalleen Raffen. Penrynin ja Raffen lisäksi näissä on mahtavia sivuhenkilöitä, muun muassa Penrynin äiti.

Kokonaisuudessaan neljän tähden sarja, kakkososalle antaisin kolme tähteä ja kolmannelle neljä.