Nora Roberts -kokeilu: 3 kirjaa Nora Robertsilta

Tämän postauksen idea sai alkunsa, kun kerran erehdyin lainaamaan Nora Robertsin Jotain lainattua -kirjan enkä pitänyt siitä laisinkaan. Olin tietysti vähän pettynyt, sillä suurin osa ihmisistä pitää häntä sellaisena romantiikan luottotekijänä. Siispä päätin, että yritän lukea useamman kirjan tältä naiselta. Postauksen nimi oli alunperin 5 kirjaa Nora Robertsilta, mutta jouduin lopulta luovuttamaan ja vähentämään numeroita.

Kuva täältä

Ensimmäisenä tosiaan luin Jotain lainattua -kirjan, josta tein ihan oman postauksenkin aikoinaan. Jotain lainattua on kolmas osa morsiussarjassa ja lyhyesti sanottuna kirja on todella tylsä. Se kertoo Laurelista, joka kolmen bestiksensä kanssa omistaa hääyrityksen ja järjestää unelmahäitä. Laurel on vuosia ollut ihastunut Deliin, parhaan ystävänsä veljeen, mutta pitää ihastustaan naurettavana haikailuna, kunnes yhtäkkiä Del suutelee häntä ja jättää miljoona kysymysmerkkiä ilmaan leijumaan. Kirjan päähahmot tuntuivat minun makuuni persoonattomilta ja mahdottomilta samaistua enkä kokenut romanssia koukuttavaksi.

Kuva  täältä

Seuraavaksi luin Julkinen salaisuus -kirjan, joka on vanhempaa tuotantoa Robertsilta. Se on hyvin eri tyyppinen kirjana kuin Jotain lainattua, joka on puhdasta höttöä. Julkinen salaisuus on enemmänkin fiktiivinen tositarina julkkiksen lapsen traagisesta elämästä ja elämänkerrallisempi kulultaan. Kirja on melko rankka ja olisi voinut olla huomattavasti jännittävempi, jos jälleen kerran hahmot olisivat olleet samaistuttavempia ja kiinnostavempia.

Kuva täältä

Morriganin risti on Robertsin kirjoittaman fantasiatrilogian ensimmäinen osa. Kirjassa vampyyrikuningatar Lilith on päättänyt valloittaa maailman vampyyriarmeijallaan ja jumalatar Morrigan lähettää mahtavan irlantilaisvelhon 1100-luvulta taistelemaan Lilithiä vastaan. Tämän lukemisen päätin lopettaa noin sadan sivun kohdalla, kun oli vaan pakko todeta, että ei pysty. Yritin lukea kirjaa vähän myöhemmistä kohdista ja katsoa, että tempaisisiko kirja mukaan, mutta ei. Henkilöt eivät taaskaan iskeneet ja kirjoitusasu toi mieleeni lähinnä saippuaoopperan :D Itse ehkä luen niin nörtti-fantasiaa, että Robertsin epämääräinen kyhäelmä noidista ja vampyyreistä nauratti ja itketti samaan aikaan, kun pohja oli niin epämääräisesti rakennettu.

Joten ehkä lopputulemana tästä Nora Roberts-kokeilusta voin todeta, että Robertsin kirjoitustyyli ei sovi minulle ja kuulostaa pääni sisällä lähinnä töksähtelevältä. Tarina on ollut minun kohdallani aina tylsistyttävän hidaskulkuinen enkä keksi yhtäkään hahmoa, josta olisin oikeasti pitänyt. 

Mutta olisi hauska tietää, onko jollakin lukijalla joku ehdoton suosikki-Robertsilta? Mitä luulet, voisiko kyseinen kirja maistua minulle, vaikka nämä kolme ovat olleet huteja?

Nora Roberts: Jotain lainattua

Kuva täältä

Jotain lainattua on Nora Robertsin morsiussarjan kolmas osa, jossa seurataan hääkakkukondiittori Laurelin matkaa täydellisen miehen luokse. Hän on ollut ihastunut parhaan ystävänsä, Parkerin, veljeen, Delaneyyn, jo vuosikausia, mutta ei usko tämän olevan hänen saavutettavissaan. Mutta sitten he päätyvätkin suutelemaan erään kinastelun päätteeksi..

En viitsi kovinkaan pitkää taikka syvällistä analyysiä kirjoittaa, mutta ensimmäiseksi Nora Robertsiksi tämä oli kyllä huti valinta. Tämä ei ollut sinänsä mitenkään erityisen huono kirja, vaan enemmänkin todella tylsä. Varsinkin se romanssiosio. En ole lukenut morsiussarjan aiempia osia (neljää ystävää, neljä kirjaa, yhtä seurataan kirja kerrallaan), joten osittain tarina saattoi jäädä siitä syystä tyhjäksi kortiksi.

Minun mielestäni romanssi saa olla kaikkea muuta paitsi tylsä. Silloin, kun avaan romanttisen kirjan, haluan lukea niistä jännittävistä suhteen alkuajoista, kun kaikki oli yhtä mysteeriä. Se aika ei missään nimessä ollut tylsää, ja minä, sellaisena henkilönä, joka on seurustellut jo pitkän aikaa (ja tiedän, mitä seesteinen suhde tarkoittaa), haluan lukea siitä tunteiden vuoristoradasta, perhosista vatsassa, jännityksestä ja ärsytyksestä. Tässä kirjassa romanssi oli jotenkin liian helppo ja siitä puuttui kaikki konfliktin ainekset. Olisin toivonut, että Del olisi ollut vaikka oikeasti todellinen peluri tai jotakin vastaavaa, että olisi tullut vähän vipinää tarinaan, mutta ei. Kirjan konflikti oli hyvin antikliimaksinen pannukakku. Kokonaisuudessaan kaikki asiat olivat tässä kirjassa "liian hyvin" ja kaikki tuntui soljuvan aivan itsestään. Lisäksi tarina sisälsi hyvin paljon jaarittelua tyttöjen arjesta hääyrityksen pyörittäjinä. Hyvin merkityksetöntä sivujen täytettä ja paljon sivujen skippailua sen seurauksena.

Hahmot olivat mielestäni hyvin pinnallisia kuvauksia enkä oikein osaa sanoa mitään kenenkään persoonallisuudesta. Kaikki olivat kilttejä ja kunnollisia tyttöjä, joku oli järjestelijä luonteeltaan ja joku toinen taas taiteellisempi, mutta yhtä tylsiä kaikki. Heidän välinen ystävyys tuntui päälleliimatulta ja ylipäänsä heidän elämänsä oli melko tv-sarjamaista/elokuvamaista, jossa ihmiset ovat epärealistisen ystävällisiä ja avuliaita. Varsinkin päähahmo, Laurel, oli sen tason tossukka, että turhauduin melkoisesti. Hänen oli niin hillitty ihminen, että söi ison osan tarinan kiinnostavuudesta. Minun mielestäni lukijan kannalta on aina hyvin tylsää, jos päähenkilö suhtautuu kaikkiin negatiivisiin asioihin niin, että "voi, kylläpä tuo harmittaa minua, mutta minä aion olla järkevä enkä aio seota, koska olen aikuinen". Siitä seuraa 300 sivua tylsyyttä ja on nolla mielenkiintoista tilannetta parisuhteen kannalta.

En oikein osaa sanoa kenelle tätä suosittelisin, mutta sen voin sanoa, että jos lukuaika on kortilla ja kaipaa jotakin romanttista lukemista, niin älä tätä ainakaan ota.

Annan tälle kaksi tähteä, koska ei tämä varsinaisesti huono kirja ollut, kuolettavan tylsä ainoastaan.

Mitenkäs sitten Robertsin asiantuntijat: valitsinko vain väärän kirjan vai olisiko tämä sarja pitänyt lukea järjestyksessä, jotta olisin ymmärtänyt näitä hahmoja paremmin, ja heissä olisi ollut jonkinlaista syvyyttä?