28. maaliskuuta 2016

Marissa Meyer: Scarlet (The Lunar Chronicles #2)


Scarletin isoäiti on kadonnut, mutta kukaan ei suostu ottamaan Scarletin hätää tosissaan. Kun Scarlet tapaa Wolfin, katutappelijan, jolla saattaa olla apua isoäidin löytämisessä, on luottamuksen löytäminen vaikeaa, vaikka kumpikin vetää toistaan puoleensa. Pikkuhiljaa isoäidistä alkaa paljastua salaisuuksia ja Scarlet alkaa muistaa unohtamiaan asioita. Lopulta Scarletin ja Wolfin tiet risteävät Cinderin kanssa, joka pakenee henkensä edestä kuningatar Levanaa.


Sarjan ensimmäiseen osaan, Cinderiin, verrattuna Scarlet oli mielestäni parannusta ja ehdottomasti paremmin rakennettu teos. Suurimmat twistit olivat melko ennalta-arvattavissa ja henkilöt olivat edelleen vähän yksinkertaisia, mutta ei se yhtään menoa haitannut. Tarina eteni kuin juna ja yksinkertaisuudestaan huolimatta aloin pitämään henkilöistä aina vain enemmän ja enemmän. Varsinkin yllätyin siitä, miten aloin pitämään Cinderistä ihan eri tavalla tässä kirjassa ja kaipasin hänelle jopa lisää kappaleita.

Scarlet ja Wolf olivat myöskin hahmoina kiinnostavia ja ajatus Punahilkan mukaelmasta oli kieltämättä houkutteleva. Joskin edelleen olen sitä mieltä, että Lunar Chroniclesin ei tarvitsisi olla mukaelmia muista saduista. Tarina pärjäisi omillaankin ilman ilmiselviä viittauksia alkuperäisteoksiin, jotka eivät muuten näy mitenkään erityisen hyvin inspiraation lähteenä. Mutta minä olen heikkona mukaelmiin. Kaikki otetaan irti mikä lähtee :D

Mielestäni erittäin kivaa oli se, miten tämä toinen osa kietoutui ekaan osaan, vaikka pääosassa olivat kuitenkin tyystin eri henkilöt. Eipä ole tullut juurikaan luettua tällaisia YA-sarjoja, joissa päähenkilöt vaihtuvat näin kirjojen välillä. Juoni kuitenkin pysyy yhtenäisenä kirjasta toiseen ja jatkaa edellistä niin sujuvasti. Hyvin kirjoitettuja ovat siis.

Lunar Chronicles ei edelleenkään ole mikään lempi-YA-sarjani, mutta todella viihdyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Kevyttä kivaa. Etenkin maailmanrakennus on priimaa ja toivon, että näistä kehitetään leffat joskus. Niin siisti maailma näissä on.

Kolme ja puoli tähteä.


21. maaliskuuta 2016

Kasie West: Pivot Point (Pivot Point #1)


Kun Addien vanhemmat ilmoittavat eroavansa, täytyy Addien käyttää hyväksi kykyään nähdä vaihtoehtoiset tulevaisuudet ja päättää lähteäkö isänsä kanssa elämään ulkomaailmaan tavallisten ihmisten kanssa vai jatkaako elämää paranormaalien ihmisten keskellä äitinsä kanssa. Addie siis asuu alueella, jossa elävät erilaisia kykyjä omaavat ihmiset. Elämä normaalien keskellä kuulostaa kamalalta ja valinnan pitäisi olla helppo, mutta tutkiessaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia Addie ei enää tiedä mitä tehdä. Toisessa tulevaisuudessa koulun kuumin urheilijapoika antaa jakamattoman huomionsa Addielle ja toisessa hän taas tapaa pojan, joka on menettänyt tulevaisuutensa urheilijana ja jonka kanssa Addie on enemmänkin kaveripohjalla, mutta jonka kanssa suhde tuntuu aidolta.
Pivot Pointin idea oli kyllä todella hauska. Kirja oli melko kevyttä ja nopeaa luettavaa, mutta piti otteessaan ja kumpikin vaihtoehtoinen tulevaisuus koukutti lukemaan aina lisää. Harvemmin törmäilee tällaisiin vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tms. esitteleviin kirjoihin ja teema oli kivaa vaihtelua perushommiin.

Maailma oli erittäin kiinnostava, joskin itse tykkäsin ehkä himpun verran enemmän kappaleista paranormaalissa maailmassa. Kaikki oli tosiaan niin huolella suunniteltua paranormaalissa maailmassa ja normaalien ihmisten maailma tuntui vähän tylsältä verrattuna paranormaaliin. Tähän voi myös vaikuttaa se kummasta romanssista päätyy pitämään enemmän.

Nuorten aikuisten kirjallisuudessa voi olla melko synkkiä ja syvällisiäkin sci-fi kirjoja, mutta Pivot Point kuuluu enemmänkin sellaiseen vauhdikkaaseen ja lentävään tekstiin, jossa keskitytään lukijan viihdyttämiseen. Tarinassa romanssit olivat aika suuressa osassa, mutta iha hurjaa syvyyttä romansseilla ei ole ja kirjalla myös niiden lisäksi muuta juonenpätkää. Pivot Point oli sellainen kiva välimuoto, jossa kumpikaan puoli ei hallinnut liiallisesti.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävää luettavaa omaperäisellä maailmalla. Kolme ja puoli tähteä.


17. maaliskuuta 2016

Traileri: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children


Miss Peregrine's Home for Peculiar Children on ollut paljon tapetilla YA-lukijoiden keskuudessa, mutta itse en ole sitä jaksanut lukea. Olen ajatellut, että se on vahvasti kauhukirjamainen ja minä en niistä niin välitä, joten olen ohittanut kirjan. Tämä leffan traileri sai minut nyt innostumaan kirjasta ja ehkäpä minä vielä ennen syksyä pyrin lukemaan kirjaversion... Hauskalta näyttää!

16. maaliskuuta 2016

Kuulumisia

Heippa vaan kaikille! :)

Tulin tänne päivittelemään kuulumisiani, sillä lukeminen ja postausten teko on jäänyt vähemmälle muutamastakin syystä.

Ehkä suurimpana syynä ovat henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuneet asiat, jotka ovat aiheuttaneet väsymystä ja stressiä. Toisekseen koulua on ollut hyvin paljon ja koulujuttuja pitäisi lukea vähintään muutaman keskikokoisen kirjan verran viikossa.

Lukeminen on kuitenkin suuri apu näissä tilanteissa, joissa tarvitsee vähän hengähdystaukoja arjesta, vaikkakin hetkiä lukemiselle on niin pirun vaikea löytää. Kävin kirjastossa lainaamassa kasan "hömppää", että ei käy liian raskaaksi elämä. Nyt sitten odotellaan niitä hetkiä, kun ehtisin käpertyä sänkyyn lukemaan.


Tämän kuun lopulla ilmestyy myös The Winner's Kiss eli The Winner's Trilogyn viimeinen osa, jota olen odotellut tässä jo tovin. Hätähousuna tilasin tämän Kindlelle siten, että saapuu heti ilmestyttyään :D

Eipä tässä sitten paljon muuta kuulukaan. Mitens muilla? :D Ovatko lukemiset maaliskuussa sujuneet vai tökkineet?

6. maaliskuuta 2016

Tahereh Mafi: Shatter Me (Shatter Me #1)


Juliette on ollut vangittuna vuosia, kun hänen kanssaan heitetään samaan tyrmään poika, Adam. Juliette on varma, että hänet aiotaan viimeinkin vuosien jälkeen tappaa hänen hurjan kykynsä vuoksi. Mutta Juliette on väärässä. Nykyinen valtaa pitävä taho haluaa hänet aseekseen, sillä Julietten kosketus tappaa. Hänen avullaan ihmisiä voisi kiduttaa ja pitää pelossa, mutta Juliette ei ole itse valmis käyttämään kykyänsä pahaan, vaan haluaa ottaa langat omiin käsiinsä. Niinpä hän ryhtyy taistelemaan vastaan.

Jotkut saattavat pitää Shatter Me:tä todella kiehtovana, mutta minä en valitettavasti kuulu siihen ryhmään :D Ensinäkään en pitänyt kirjoitustyylistä ollenkaan. Sen vuoksi meinasin itse asiassa keskeyttää lukemisen heti alkuunsa. Kieli on hyvin koukeroista ja kirjassa on hyvin paljon yksittäisten sanojen ja lauseiden toistoa. Ymmärrän kyllä, että kielellä haettin jonkinlaista mielenterveyden järkkymisen tyyppistä kuvailua, mutta itse koin kielen liiotellulta.

En pitänyt myöskään juonesta, joka oli mielestäni kokonaisuudessaan hyvin epäselvä. Tarina keskittyi lähinnä hahmojen välisiin suhteisiin eikä pyrkinyt vastaamaan oikeasti kiinnostaviin kysymyksiin.

Mutta kaiken höttöisen YA-hömpän alla oli kyllä ihan kiinnostaviakin ideoita. Esimerkiksi olisi ollut todella hauskaa, jos Juliette olisi ihan oikeasti ollut mielenterveydeltään epävakaa. Shatter Me ei vain ollut valmis lähtemään sille linjalle, että päähenkilö olisi kunnolla kyseenalainen ihminen ja epäluotettava kerronnallaan.

Shatter Me taitaakin olla kirja, jota joko rakastaa tai inhoaa. Vaikka minä en nyt tähän hullaantunut, en yhtään epäile, etteikö kirjan tyyli ja tarina voisi olla jollekin toiselle lukijalle täydellinen yhdistelmä kaikkine kummallisuuksineen ja muuten.

Yksi yksinäinen tähti.


P.s. Jouduin editoimaan postausta julkaisun jälkeen, sillä tämä oli mennyt raakileversiona julkaisuun kiireiden keskellä. Ruodin tätä hieman asiallisemmaksi.

2. maaliskuuta 2016

Kerstin Gier: Safiirinsini (Rakkaus ei katso aikaa #2)


Kun 16-vuotiaasta Gwendolynistä tuli perheensä aikamatkaaja muutama päivä sitten, muuttui hänen elämänsä täysin. Nyt hän opettelee ulkoa sanoja, joita ei saa sanoa 1700-luvulla ja tanssimaan menuettia. Kun kukaan ei kerro Gwendolynille koko totuutta aikamatkailusta, hän aikoo ottaa siitä itse selvää. Samaan aikaan välit Gideonin kanssa muuttuvat monimutkaisemmiksi ja monimutkaisemmiksi, mutta Gwendolyn osaa onneksi toimia tiukoissakin tilanteissa.

Tarina aikamatkailusta oli jälleen kerran hauskaa ja vauhdikasta luettavaa, mutta edelleen sarjan kokonaistuntuma on hyvin kevyt. Juoni on melko mitäänsanomaton näissä kirjoissa, tarina on edistynyt ehkä millimetrin verran näiden kahden osan aikana, mutta tylsää minulla ei varsinaisesti ole ollut. Vähän pistää vain ärsyttämään, kun mitään ei paljasteta ja olen kuitenkin jo kahden kirjan verran tätä sarjaa lukenut.

Gwendolyn on aikamoinen höpsö edelleenkin, mutta varsin sympaattinen sellainen. Ei hänestä mitään tyttöjen esikuvaa kyllä kannata tehdä, sillä hän kuluttaa kaiken aikansa Gideonista märehtimiseen, vaikka he ovat tunteneet ehkä kahden päivän ajan. Gideon taas on aika tyhjä kortti hahmona, mutta eipä sekään kirjan viihdyttävyyttä haitannut.

Sarja onkin minua vähän nuoremmille suunnattu eikä varmaan tyydytä aikuis-YA-yleisön vaatimuksia hyvästä kirjallisuudesta, mutta ihan viihdyttävää kuitenkin. 

Kolme tähteä.