24. huhtikuuta 2016

Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja #1)


Raisa on vasta 17-vuotias nuori taiteilijanalku, kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Raisa joutuu muuttamaan Helsingin sykkeestä keskelle metsää Hukkavaaraan ja luopumaan kaikesta tutusta. Hukkavaaran kylässä Raisan äidin menneisyys alkaa vaivata häntä yhä enemmän ja ihmiset ovat muutenkin omituisia. Kaiken ihmetyksen lisäksi koulun suosituin poika, Mikael Sarri, vaikuttaa olevan kiinnostunut Raisasta, mutta Raisan on vaikea uskoa sitä todeksi. Sitten totuus Hukkavaarasta alkaa selvitä, mutta se on vasta alkua kaikille salaisuuksille.

Kesytön on sellainen kirja, jonka olen pistänyt merkille joskus aikoja sitten, mutten ollut ajatellut lukea sitä koskaan, sillä se kuulosti niin tylsältä ja hengettömältä ratkaisulta. Eräänä päivänä olin kuitenkin väsynyt, e-kirjastossa oli Kesytön vapaana ja päätin antaa aivoilleni vähän höttöä. Ilokseni yllätyin positiivisesti. Kesytön on perushyvää paranormaalia romanssia ja olen lukenut paljon huonompaa nuorten aikuisten kirjallisuutta englanniksi.

Monet lukijat ovat pitäneet Raisaa hankalana päähenkilönä, sillä Raisa ei kuulu niihin YA-hahmoihin, jotka ovat erityisen helposti lähestyttäviä ja motivaatioiltaan epäitsekkäitä. Itse koin hänen ristiriitaisuutensa hyvänä asiana ja pidin siitä, miten inhimillinen olo hänestä jäi. Pidin myös siitä, että henkilöiden väliset suhteet eivät olleet niin yksiselitteisiä kuin olettaa saattaisi. Romanssi tosin oli melko tyypillinen instalove.

Kirja oli kokonaisuudessaan kevyttä ja hauskaa luettavaa, mutta kieli toisinaan tökki. Jenkki-inspiraatio paistoi läpi tekstistä ja sai osan asioista ja keskusteluista kuulostaan vähän epäuskottavalta. Ihmiset olivat kaikki niin hyvännäköisiä kuin olla voi ja muuta vastaavaa. Juoni oli kuitenkin ihan jees -tasoinen, melko tyypillinen YA-juoni.

On hienoa, että suomeksi on julkaistu YA:ta, jonka voisi hyvin kuvitella olevan kansainväliseltä kirjailijalta. Mitään yllätyksiä tai uutta Kesytön ei minulle tarjonnut, mutta jos kaipailee paranomaalia romanssia, niin tämä oli hyvin tasavahvaa ja viihdyttävää suoritusta. Kolme tähteä.



17. huhtikuuta 2016

Roald Dahl: Iso kiltti jätti

Vuoden alussa Yöpöydän kirjat -blogissa alkoi Roald Dahl -lukuhaaste ja päätin osallistua siihen, vaikka yleensä välttelen haasteita muutamastakin syystä. Ensinäkin olen paljon parempi pitämään tavoitteistani kiinni, jos ne ovat vain ja ainoastaan oman pääni sisällä. Toisekseen aikatauluni ovat tosiaan vähän tiukat. Arvelin kuitenkin, että lastenkirjojen lukemiseen pystyisin tilanteessa kuin tilanteessa, ja jos otan aivan pienen tavoitteen (kuten yhden tai kaksi kirjaa), saatan helposti selättää sen :)


Ensimmäiseksi haasteteokseksi valikoitui Dahlin Iso kiltti jätti johtuen siitä, että siitä on tulossa syksyllä elokuva. Laitan tämän postauksen loppuun sen trailerin.

Iso kiltti jätti kertoo Sohvista, joka eräänä yönä hiipii ikkunansa luo ja näkee kadulla valtavan suuren olion. Sohvi joutuukin jättiläisen kidnappaamaksi ja pelkää henkensä puolesta, mutta onneksi kyseessä onkin Iso kiltti jätti. IKJ ei muiden jättien tapaan syö lapsia, vaan perskurkkanoita ja puhuu hassusti. Mutta muut jätit on ehdottomasti saatava kuriin, ja siinä tarvitaankin runsaasti kekseliäisyyttä pieneltä tytöltä.



Voi että, kun minä olisin pitänyt tästä pienenä tyttönä. Iso kiltti jätti oli minun mielestäni hauska, omituinen ja kekseliäs lastenkirja, joka sai minut näin aikuisena hymyilemään ja lapsena olisin varmasti hihitellyt ääneen kaikille jutuille. Kieli oli tosiaankin varsin veikeää tässä kirjassa ja hauskasti sovitettu sopimaan suomalaisille lukijoille. 

Dahlia on sanottu varsin erikoiseksi ja omituiseksikin kirjailijaksi lastenkirjoissaan ja luulen, että minä olisin lapsena tosissaan ymmärtänyt hänen erikoista huumorintajuaan. IKJ ei ollut mitenkään erityisen omituinen kirja, mutta kyllähän tästä selvästi huomasi, että kyseessä oli lastenkirja ja täyteen nautintoon olisi vaadittu ripaus lapsuuden eläytymiskykyä.

Neljä tähteä.

 Ja sitten vielä se traileri:

10. huhtikuuta 2016

Marie Rutkoski: The Winner's Kiss (The Winner's Trilogy #3)

Marie Rutkoskin The Winner's Trilogy on yksi nuorten aikuisten kirjallisuuden lemppareistani ja suosittelenkin sarjaa lämpimästi kaikille YA:n ystäville. Winner's trilogy kuuluu fantasialaariin ja maailma on rakennettu melko perinteiseen tyyliin, mutta juonellisesti tämä on vähän enemmän politiikkaa ja ihmissuhteita kuin toimintaa.  

Tätä arvostelua en suosittele lukemaan ellet ole lukenut sarjan kakkososaa! Kaikki kakkososan lukeneet pystyvät tämän kuitenkin lukemaan ilman spoilereita :)


Trilogian päätösosat ovat olleet aina vähän vaikeita minulle nuorten aikuisten kirjoissa, vaikka usein päädynkin olemaan ihan kohtuullisen tyytyväinen niihin. Monesti olisin halunnut enemmän juonta ja vähemmän romanssia. The Winner's Kiss onnistui kuitenkin välttelemään pahimmat sudenkuopat ja pitämään minut hyppysissään koko matkansa varrelta.

The Winner's Kiss tarjoaakin sarjan ystäville taattua Winner's Trilogy -kamaa. Oli huojentavaa huomata asioiden liikkuvan eteenpäin ja tyylin pysyvän uskollisena aiemmille osille. Teksti veti minut sisäänsä jo ensimmäisistä sivuista lähtien ja Rutkoski keskittyi hellimään lukijoita sarjan pääteemoilla ja rakkailla hahmoilla.

Kirjalla oli kyllä omat ongelmansa, etenkin hidastahtisuus ja juonen hajanaisuus, verrattuna aikaisempiin osiin, mutta pääsin näistä molemmista asioista yli suuren innostukseni vuoksi. Osittain hidastahtisuus tuntui myös johtuvan siitä, että tämä kirja oli jäähyväiset näille hahmoille ja heistä haluttiin antaa faneille kaikki mahdollinen. Juonellisesti tämä kirja olikin vähän heikompi kuin The Winner's Crime, joka oli toisaalta aivan huikea jännitysnäytelmä.

The Winner's Kiss tuntui kuitenkin pohjimmiltaan olevan lahja faneille. Sydäntä revittiin rinnasta eivätkä vaikeudet eivät loppuneet millään. Hahmot säilyivät samanlaisina kuin aiemmin ja edelleen yhtenä kantavana asiana oli päätösten tekeminen ja seuraukset niistä. Aivan hitusen enemmän tapahtumia olisin vain toivonut lisää.

Nyt ei auta muu kuin sanoa hyvästit näille aivan ihanille hahmoille ja upealle kirjoitustyylille. Neljä ja puoli tähteä ja iso kiitos kaikista ihanista lukuhetkistä sarjan parissa.


3. huhtikuuta 2016

Claudia Gray: A Thousand Pieces of You (Firebird #1)


Margueriten vanhemmat ovat tehneet läpimurron ja keksineet Firebirdin, välineen, jolla matkustaa päällekkäisten maailmojen välillä. Kun Margueriten isä murhataan ja pääepäilty Paul pakenee toiseen ulottuvuuteen, joutuu Marguerite lähtemään Paulin perään, vaikka onkin suvun taitelijasielu ja aivan pihalla maailmojen välillä hyppelystä. Margueriten hyppiessä aina yhä uuteen versioon itsestään törmää hän myös toisenlaiseen Pauliin ja joutuu kyseenalaistamaan totuuden isänsä kuoleman takana.

Claudia Grayn A Thousand Pieces of You kätkee sisälleen houkuttelevan teeman päällekkäisistä maailmoista. Itse olen erityisen kiinnostunut YA:sta, scifistä ja fantasiasta, ja kirjan lupaukset päällekäisistä maailmoista ja niiden välillä hyppelystä kiehtoivat kieltämättä erittäin paljon. Onnistunut YA-scifi on aina iloista luettavaa ja onhan tämän kirjan kansi aivan ihana.

Itse en ole mikään fysiikkanero enkä vaadi kirjailijalta erityisen tarkkaa taustatietoa esimerkiksi päällekkäisten maailmojen taustateoriasta, mutta odotan scifi-kirjoilta kyllä sitä, etten aivan joka hetki kyseenalaista kaikkea kirjailijan esittämää faktaa. Ja olenhan minä sen verran fysiikkaa lukenut, että ihan kaikki höpinä ei mene läpi. Grayn kirjassa perustat olivat ihan suhteellisen menettelevää tekstiä, etenkin, kun kyseessä on kuitenkin YA-kirja, mutta harmillisesti tiedostin jatkuvasti, että kirja oli enemmän hömppää kuin scifiä.

Suurelti tämä liittynee siihen, että Gray päätti pitää pääfokuksen romanssissa eikä sinänsä äärettömän kiinnostavassa maailmojen välisessä hyppelyssä. Itse jäin pohtimaan monia sellaisia puolia näissä vaihtoehtoisissa universumeissa, joita jätettiin tässä kirjassa juonellisesti käyttämättä ja selittämättä. Äskettäin lukemani Pivot Point, joka käsittelee vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, oli sekin melko kevyttä luettavaa, mutta koetteli kiinnostavaa teemaansa lujemmin kuin A Thousand Pieces of You.

Tämä oli kuitenkin ihan perushyvää nuorten aikuisten kirjallisuutta, vaikkakin syvyyttä olisin kaivannut vähän joka osa-alueelle lisää, niin romanssiin, scifiin kuin ihmisten motivaatioihin. Kolme tähteä.