28. toukokuuta 2017

Sarah MacLean: Nine Rules to Break When Romancing a Rake (Love By Numbers #1)



Lady Calpurnia Hartwell on elänyt aina moitteettomasti yhteiskunnan sääntöjen mukaan, mutta naimattomana, 28-vuotiaana naisena, hän alkaa olla vanhapiika ja ainainen sääntöjen noudattaminen alkaa riittämään. Niinpä hän päättää tehdä niitä asioita mitä itse haluaa ja tekee itselleen listan niistä yhdeksästä asiasta, jotka hän on aina halunnut tehdä, muttei naisena voi. Mutta toteuttaakseen listansa, Callie tarvitsee jonkun joka tietää kaiken sääntöjen rikkomisesta. Niinpä hän marssii moraalittomuudestaan tunnetun Ralstonin luokse, jolla on hurja maine ja syntisen hurmaava hymy...

Täytyy sanoa, että enpä olisi ihan tätä odottanut, mutta Nine Rules to Break When Romancing a Rake oli niin hauskaa ja viihdyttävää luettavaa, etten ole moiseen historiallisten hömppien joukossa hetkeen törmännyt. Odotukseni olivat huomattavasti matalammalla.

Callie oli oikein hurmaava päähenkilö, jonka paras piirre oli se, että hän on niin tavallinen. Callie ei ole ruma, muttei kaunotarkaan, ja hän viihtyy enemmän seinäruusuna kuin juhlien keskipisteenä. Hän ei ole katkera osastaan, mutta toisaalta hänen haikeuteensa siitä, että hän ei ole koskaan kokenut kiihkeää suudelmaa tai juonut salaa viskiä, on helppo samaistua ja ymmärtää.

Ralston taas oli paha poika... ja minä olen aina ollut heikkona pahoihin poikiin. Ei tarvitse kirjailijan olla erityisen kekseliäs tai omaperäinen tällaisen sankarin suhteen ja minä olen jo innoissani :D Ralstonin mielestä rakkaus on yliarvostettua ja niinpä hän on päättänyt olla mahdollisimman moraaliton välttääkseen avioliiton.

Historiallisesti tämä kirja oli kohtuullisen hyvä. Eiväthän nämä hömpät koskaan ole mitään Austeneita, mutta tässä ei sentään ollut mitään niin mahdottomia typeryyksiä kuin monissa tämän genren kirjoissa. Suosittelen historiallisista romansseista tykkääville.



21. toukokuuta 2017

Susan Ee: Angelfall (Penryn and the End of Days #1)


Penryn elää maailmassa, johon enkelit hyökkäsivät ja hajottivat ihmiskunnan palasiin. Katuja ja asuinalueita hallitsevat eloonjääneiden ihmisten muodostamat jengit, jotka ovat valmiita tappamaan muita ihmisiä siinä missä enkelitkin ovat. Penryn taistelee hengestään maailman tuhoutuessa ympärillä ja yrittää samalla pitää äitinsä ja pikkusiskonsa Paigen elossa, mutta epätoivo meinaa iskeä nuoreen naisenalkuun.

Angelfallista tuli yksi suosikkini nuorten aikuisten kirjallisuuden joukossa. Se on nopeatahtisesti etenevä, juoneen panostava kirja. Kirjassa on pientä romanssin poikasta, mutta se on varsin hienovaraisesti esillä ja luo erittäin hauskaa jännitettä tarinaan.

En olisi koskaan uskonut, että voisin pitää kirjasta, jossa enkelit ovat paranormaalina elementtinä, mutta Angelfall kyllä pyörsi kaikki ajatukseni. Nyt on pakko todeta, että ehkä enkelit voivatkin toimia paranormaalina elementtinä siinä missä vampyyrit tai keijutkin, vaikkakin enkelitarinoiden toteuttaminen on huomattavasti haastavampaa.

Yksi todella hauska piirre kirjassa on Penrynin perhe, joka on varsin erikoinen. Penryn itse on sellainen vahva ja itse ongelmansa hoitava päähenkilö, jota on hauska seurata. Pikkusisko Paige on jaloistaan halvaantunut pieni tyttö, joka on tuntunut olevan perheen riekaletta yhdessä kiinni pitävä liima. Äiti on taas psyykkisesti ailahtelevainen persoona, jonka tohjotuksia on hauska seurata ja erityisesti tässä maailmanloppumeiningissä hän oli aivan todella loistava tyyppi.

Negatiivisina puolina Angelfallissa oli minulle maailmanrakennus. Kirjassa jätettiin auki paljon asioita enkeleiden ja maailmanlopun suhteen. Olisi ollut kiva saada enemmän motiiveja henkilöiden taustalle ja syvempää ymmärrystä enkeleistä.

Joka tapauksessa erittäin positiivinen yllätys!


14. toukokuuta 2017

Martine Leavitt: Keturah and Lord Death


Keturah asuu pienessä Tide-by-Roodin kylässä ja elää yksinkertaista maalaiselämää isoäitinsä kanssa. Eräänä päivänä Keturah seuraa mahtavaa hirveä metsään ja eksyy useaksi päiväksi. Hänen voimansa ehtyvät päivä päivältä, kunnes Keturah ymmärtää olevansa viimeisellään. Silloin näkee Herra Kuoleman edessään, joka on nuori ja komea mies. Keturah ei ole vielä valmis kuolemaan, ja hänen onnistuu sopia, että jos hän löytää tosirakkauden 24 tunnin sisällä, Keturah saa jatkaa elämäänsä.

Keturah and Lord Death oli hyvinkin perinteistä fantasiaa brittimaisemissa historiallisissa puitteissa. Keturah on viaton ja herttainen tyttö, joka uskoo tosirakkauteen eikä aio mennä naimisiin muusta syystä. Hänen isoäitinsä sinnittelee hengissä, sillä hän on Keturahin ainut turva ja ilman isoäitiä Keturahilla ei olisi keinoja saada tuloja mistään.

Keturah oli myöskin ihanan optimistinen ihmisten ja oman pienen, köyhän kylänsä suhteen. Kyläläiset olivat välillä hyvinkin tuomitsevia Keturahia kohtaan, mutta Keturah ei siitä harmistunut vaan ymmärsi aikuismaisella tavalla reaktiot ja halusi silti auttaa muita.

Kivaa lukea välillä näitäkin kirjoja, joissa keskitytään elämän peruskysymyksiin, kuten rakkauteen ja kuolemaan. Tarinassa on nimenomaisesti lukijaa lähellä ihan tavalliset ongelmat. Tykkään lukea paljon suuren skaalan ja maailmanlopun kirjoja, mutta väliin nämä rauhallisemmat kirjat lämmittävät.


8. toukokuuta 2017

Leigh Bardugo: Crooked Kingdom (Six of Crows #2)

Koska tämä postaus tietenkin spoilaa jossain määrin ykkösosaa, haluan kirjoittaa tähän ensimmäiseen kappaleeseen muutaman ylistyslauseen Six of Crows -sarjasta yleisesti. Six of Crows on todella mahtava nuorten aikuisten fantasiasarja, jossa on mieletön määrä upeita hahmoja ja pitkälle pohdittu juoni. Ihana!

Miten päin Bardugon Grisha-maailmaan sijoittuvat kirjat minun mielestäni kannattaisi lukea? Suosittelisin tarttumaan ensin Six of Crowsiin, sillä se on paljon parempi sarja minun mielestäni kuin Grisha-sarja. Grisha-sarjassa kerrotaan kyllä aika paljon Grishoista ja maailman ymmärrys on laajempi, mutta toisaalta Grishat ovat silti jääneet minulle melko epämääräiseksi käsitteeksi. Six of Crowsissa on riittävän vähän tietoa heistä.

Ja sitten siihen ykkösosaa spoilaavaan tekstiin...


Kaz Brekker sai suoritettua ensimmäisessä osassa mahdottoman tehtävän rikollisjoukkiollaan, mutta paljon jäi hampaankoloon ja taisteluita taistelematta. Niinpä Kaz ryhtyy juonimaan uusia suunnitelmia, jotta voi vihdoin päästä asemaan, jota on havitellut pitkään. Taistelu Ketterdamin kuninkuudesta vaatii pieneltä rikosjoukkiolta paljon eikä tuurin varaan voi laskea juuri mitään.

Crooked Kingdom oli todella hyvä jatko-osa Six of Crowsille ja erinomainen päätösosa tälle sarjalle. Koko kirja oli oikeastaan eri hahmoilla tapahtuvaa ilotulittelua ja ensimmäisestä osasta rakkaat ja tutut hahmot saivat hyvää kohtelua Bardugolta.


Toistan nyt itseäni, mutta näissä on todella hyvin kirjoitetut hahmot. Porukasta yhteensä kuusi toimii kertojana ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Kaikilla on hyvin omanlaisensa persoona ja hahmot kasvavat kiinni lukijaan. Minulle oli ihan sama kuka oli kertojan roolissa, sillä he kaikki olivat yhtä hyviä ja kaikista pystyy pitämään aidosti. 

Parasta hahmoissa on inhimillisyys ja se, miten hyvin he kuvastavat erilaisia kohtaloita. Minulla on heikko kohta anti-sankareilla ja niitä nämä hahmot kyllä olivat. Ihanan tietoisia elämän epäreiluudesta ja taistelivat sitä vastaan arveluttavin keinoin, mutta toisaalta heillä on ymmärrettävät motiivit kaikilla. Paras hahmo on tietysti Kaz Brekker, antisankareiden antisankari, joka ei tosiaankaan taistele yhteisen hyvän puolesta eikä sellaista kannata hänestä erehtyä luulemaan.

"I wasn't made to be a hero, Wraith. You should have learned that by now. You want me to be the better man, a good man. I -"
"This city doesn't need a good man. It needs you." 

Itse jäin kaipaaman Crooked Kingdomin tarinalta kuitenkin himpun verran enemmän. Välillä suorastaan tuntui, että kirja oli vain kirjoitettu lukijoiden iloksi. Kazia hehkutettiin, suunnitelmia keksittiin lennosta ja tilanteet muuttuivat jatkuvasti. Juoni ei missään nimessä ollut huono, mutta se ei onnistunut yllättämään minua oikein missään vaiheessa, ja hetken aikaa mietin myös, että onko kirjalla kunnollista suuntaa vai säntäileekö se vain tilanteesta toiseen.

Kaz Brekker vei kyllä minun sydämeni omituisuudellaan. Ja mikä parasta: kirjassa vierailee Sturmhond (tuttu Grisha-sarjasta)... Bardugo on kyllä mestari kirjoittelemaan kirjapoikaystäviä.

"I would come for you," he said, and when he saw the wary look she shot him, he said it again. "I would come for you. And if I couldn't walk, I'd crawl to you, and no matter how broken we were, we'd fight our way out together - knives drawn, pistols blazing. Because that's what we do. We never stop fighting."



3. toukokuuta 2017

Julie Kagawa: The Immortal Rules (Blood of Eden #1)

Minulle tuli tuossa alkuvuodesta joku vampyyrien haikailu ja luin useamman vampyyrikirjan. The Night Huntress oli eroottista toimintaa ja tämä Kagawan kirja taas on selkeämmin nuorille aikuisille suunnattua toimintaa.


The Immortal Rules on samaan aikaan sekä dystopia- että vampyyrikirja. Allison Sekemoto elää erään kaupungin laitamailla "rekisteröimättömänä" ihmisenä, jonka ainoana tehtävänä on selvitä päivästä toiseen joutumatta vampyyrin syömäksi tai muiden ihmisjengien tappamaksi. Ystäviä on turha hankkia, he kuolevat joka tapauksessa huomenna. Eräänä yönä Alliesta kuitenkin tulee inhoamansa hirviö ja koko hänen elämänsä menee päälaelleen. Kun Allie joutuu pakenemaan kaupungista, lyöttäytyy hän ihmisporukkaan, joka etsii Edeniä, paikkaa, josta saattaa löytyä maapalloa vitsanneen pandemian parannuskeino.

Alkuun kirja kulki melko hidasta tahtia eteenpäin ja skippailin aika paljon sivuja, joissa kerrottiin vampyyritaustaa. Niin paljon on tullut nyt kaikenmaailman vampyyrilegendaa lueskeltua, että infodumppaus riitti :D Itse kertaalleen keskeytinkin kirjan hitaan tahdin vuoksi, mutta sanoisin, että hitaan alun selättäminen oli ihan kannattava sijoitus. Rauhallisesti rakennettu dystopiamaailma oli mahtavaa luettavaa. Maailma on näissä todella jännittävä; sellainen postapokalyptinen, josta tulee vähän mieleen Walking Dead.

Yleensä nuorten aikuisten kirjat ovat tällaisissa genreissä melko erilaisia. Tyttö ei juuri koskaan ole vampyyri ja miehet pelastavat heikot tyttelit pulasta. Kagawa on kivasti kiepsauttanut tätä asetelmaa toisinpäin. Vampyyrien synkkää puolta myös tutkiskellaan tässä kirjassa ihan eri tavalla kuin muissa aiemmin lukemissani. Allison on koko elämänsä inhonnut vampyyreita ja muuttuu itse sellaiseksi. Hän haluaa elää vampyyrinä, mutta se tarkoittaa sitä, että hänen on saatava verta ihmisestä. Oli hauskaa päästä pohtimaan itsekin tilannetta ikään kuin omalta kannalta eli mitä itse ajattelisi ja tekisi samassa tilanteessa.

Hahmoista voisin ehkä sen verran sanoa, että Allie oli perushyvä päähahmo. Hän oli melkoisen kova mimmi selviytymään ja hänen tunteisiin oli helppo samaistua ja harmistua hänen puolestaan. Toisaalta Allie oli minun makuuni vähän turhan hyvä ihminen ja olisi voinut olla muutamalla lisärosolla vielä parempi hahmo. Allien lisäksi kirjassa esiteltiin useampi hahmo, jotka olivat ihan kivoja, mutta kenestäkään en innostunut ihan yli äyräiden. Varsinkaan pääparin kemia ei toiminut minun kohdallani. Tarina oli kuitenkin sen verran hyvä, että se päässyt haittaamaan lukukokemustani.

Olen lukenut Kagawalta myös The Iron Fey -sarjan ja täytyy sanoa, että jostakin kummallisesta syystä tykkäsin siitä ainakin näin ykköskirjan perusteella enemmän. The Immortal Rulesin pitäisi kaiken järjen mukaan olla enemmän mieleeni - tyttö on sisukkaampi, toimintaa on runsaasti ja maailma paljon fiksumpi. Täytyy tarttua seuraavaan osaan ja arvioida sitten taas uudestaan...