31. toukokuuta 2018

Miniarvosteluita YA-kirjoista: Kevätuhrit, Langennut enkeli ja Paranormaali

Tämän vuoden ensimmäinen puolisko on vierähtänyt kaikenlaista jännää tekien. Sitä on tehty ihan liikaa töitä, valmistuttu yliopistosta, käyty Afrikassa reissussa ja muutettu Lappiin asumaan. Siinä sivussa kirjojen lukeminen on vähän kärsinyt, samoin bloggailu. Someilua olen harrastellut lähinnä Instagramin muodossa. Yritän hypätä jälleen takaisin tähän kirjabloggailuun ja laitan tässä nyt yhteen postaukseen kokoelmana pikkuarvostelut tammikuussa luetuista YA-kirjoista.

K. K. Alongi: Kevätuhrit


Kirjassa eletään postapokalyptisessä maailmassa, jossa eräänä päivänä suurin osa ihmisissä kuolee yhdessä hetkessä pois. Ainoastaan nuoria lapsia ja teinejä jää kourallinen eloon, ja yksi heistä on 15-vuotias Jade. Jaden suunnitelmana on selviäminen itsekseen, mutta kohtalo yhdistää Jaden muihin nuoriin. Yhdessä he lähtevät etsimään turvapaikkaa itselleen ja selvittämään mistä on kysymys.

Kevätuhrien maailma on kiehtova ja jännittävä. Sen kerronnasta aistii hyvin sen pysähtyneen ja painostavan tunnelman, joka tulee, kun suurin osa ihmisistä kuolee. Tarina onnistui imaisemaan minut mukaansa ja herättämään kiinnostuksen sarjaa kohtaan. Paljon jätettiin vielä kysymyksiä auki ja selvitettävää. Miksi katastrofi tapahtui jää täysin avoimeksi, mutta kutkuttavasti sitä kyllä sivutaan.

Hahmoja kirjassa esitellään useampia ja kaikkien tarkoitusperiä joutuu yhtälailla arvuuttelemaan. Hahmot eivät olleet erityisemmin minun makuuni, sillä heidät oli varmaankin suunnattu nuoremmille lukijoille, mutta yhdessä he muodostivat hauskan porukan erilaisia persoonia ja vuorovaikutukset tiukassa tilanteessa vaikuttivat aidoilta.

3.5 tähteä.


Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

Noran elämä menee sekaisin, kun hänen opiskeluparikseen ilmaantuu kuin tyhjästä Patch-niminen poika. Patch on yhtä suurta arvoitusta tummien piirteiden ja synkkyytensä kanssa. Ihastuminen tapahtuu kuin huomaamatta, mutta Patchin ilmaantumiseen kytkeytyy paljon pelottavia tapahtumia, joiden vuoksi Nora joutuu kyseenalaistamaan romanssin järkevyyden. Mitä Patch oikein haluaa Norasta?

Harvoin sitä samalla tavalla tulee toimintaa ja vaaran tunnetta tämän tyyppisissä YA-kirjoissa, mutta Langennut enkeli onnistui kyllä yllättämään sillä saralla. Monesti näistä ihastuksen kohteista on helppo arvata, että alla sykkii puhdas sydän, mutta Patchiin ei voinut kyllä lukijana täysin luottaa. Sen vuoksi parin kemia onnistuikin innostamaan minua melko pitkään.

Valitettavana miinuksena sitten taas oli se, että hahmojen ja maailman rakentaminen jätti minulle hyvinkin hämmentyneet tunnelmat ja paljon toivomisen varaa. Luin kirjan suomeksi ja silti olen edelleen vähän ulapalla, että mistä tässä nyt olikaan kysymys. Ja tulihan tästä melko vahvat Twilight-tunnelmat pintaan. Itse fantasiaelementti oli niin vähäisellä osalla, että kirja tuntui enemmänkin pelkältä normiromanssilta kuin miltään muulta. Ehkäpä jatko-osat selittävät lisää ja niihin pitäisi sitten kuitenkin tarttua?


Kiersten White: Paranormaali

Evie näkee paranormaalien olentojen naamioiden läpi. Niinpä hänen työnään on yliluonnollisten olioiden kiinniottaminen ja hänen koko perheensä koostuu paranormaaleista. Aivan kuin siinä ei olisi tarpeeksi mutkikkuutta elämään, Evien ex-poikaystävä on keiju, johon ei voi luottaa tipan vertaa, ja joka ylittää rajat kerta toisensa jälkeen. Evien hartain toive onkin olla ihan vain tavallinen nuori. Kun paranormaaleja olentoja alkaa kuolla selittämättömästi, Evie huomaa olevansa koko sotkun keskellä, ja poispääsy kohti tavallisen nuoren elämää lipuu aina vain kauemmas ja kauemmas.

Kiersten Whiten kirjat ovat roikkuneet pitkään lukulistallani, erityisesti And I Darken. Päätin kuitenkin aloittaa Paranormaalista, sillä kirjastossa se pisti silmään niin monta kertaa peräkkäin, että oli pakko tarttua ja lukea se alta pois.

Paranormaalin maailma oli todella hauska ja omaperäisen tuntuinen. Siinä vilahtelivat niin keijut, ihmissudet, vampyyrit, noidat kuin kaikki muutkin mahdolliset oliot ja eliöt. Evie oli myös siinä mielessä kiva päähenkilö, että hän oli toiminnan nainen ja pärjäsi itsenäisestikin erinomaisesti. Hänen hullu ex-poikaystävänsä oli erittäin kiinnostava hahmo ja oikeasti jopa pelottava vainotessaan Evietä.

Paranormaali onkin ihan hyvää YA:ta, mutta punainen lanka tuntui ajoittain olevan hukassa kaiken sen hälinän keskellä. Minulla oli myös hankaluuksia samaistua Evieen, joka oli aika perinteinen nuorten aikuisten kirjan sankaritar. 3 tähteä.

6. toukokuuta 2018

Matkakertomuksia Keniasta ja Tansaniasta, osa 1

Tiedetään, tämä blogi on kirjablogi. Halusin tallentaa kuitenkin jonnekin muistoja matkastamme ja tämä tuntui luontevalta paikalta. Lisäksi on ihan kiva infota muita ihmisiä siitä millaista Keniassa ja Tansaniassa on matkailla, kun sitä tietoa tuntui olevan vähän niukalti googlessakin. Postaukset venyivät aikamoiseksi jaaritteluksi, mutta lukee ken tahtoo.

Matkamme meni suurin piirtein näin (alapuolella hienosti piirretty kartta, jossa mutkia on vedetty vähän suoriksi):
1. Lento Nairobiin, jossa vietimme muutaman päivän ihmetellen Nairobin hälinää
2. Nairobista bussilla Tansanian puolelle Arushaan, jossa vietimme kaksi yötä odotellen safarille lähtöä
3. Viikon safari Tansanian puolella
4. Lento Arushasta Sansibarille. Siellä ensin muutama päivä Stone Townissa ja siitä sitten Pajeen 
5. Sansibarilta lento Mombasaan ja sieltä autolla Diani Beachille, joka on melko lähellä oleva rantakohde
6. Mombasasta bussilla Nairobiin
7. Nairobissa jälleen muutama päivä ja sitten lento kotiin

Matkakertomusten osassa 1 kerron matkamme kohdista 1-3 ja osassa 2 kohdista 4-5.


Nairobiin saavuille aivan rättiväsyneinä pitkän työputken ja rankkojen valmistujaisjuhlien jälkeen klo 22.00. Ensimmäisenä saimme jonotella viisumijonossa 2.5 tuntia, vaikka olimme ostaneet eVisat etukäteen netistä. Kyllä! Matkaseuralaisena oli "pakko" päästä pissalle heti koneesta päästyämme. Sillä välin eVisa jonoon tuli 400 muutakin matkustajaa ja meillä oli yksi käsittelijä. Sen sijaan niille, joilla viisumia ei ollut valmiina oli 3 kassaa ja ymmärretävästi nykypäivänä tällaisia mattimyöhäisiä oli maksimissaan 50 kpl. Onneksi suomalaiset osaavat tunnetusti jonottaa...



Lentokentällä ensimmäinen missiomme oli saada puhelinliittymä. Halusimme Safaricomin liittymän (mikä todellakin olisi kannattanut hankkia, sillä Safaricomin liittymään voi saada mPesan, joka on vähän niin kuin MobilaPay ja voi auttaa monessakin tilanteessa), mutta Safaricomin sim-kortit olivat kaikki loppu. Puhelinliittymiä myytiin sellaisessa pienissä kojuissa lentokentän ovien vieressä. Minä suhtauduin erittäin epäileväisesti siihen, että saisimme oikeaa tavaraa edes näistä ulos, mutta niin vain kaikki toimi niin kuin sovittiin!

Siinä puhelinliittymää odotellessamme meihin tarttui kiinni miljoona taksikyydin tarjoajaa. Kaikille oli tarjota "hyvä hinta", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Minä olin aivan kauhuissani, sillä seisoimme lähes ainoina turisteina siinä vaiheessa keskellä Nairobin lentokenttää pilkkopimeässä keskiyöllä ja näytimme varmasti mitä parhaimmalta rosvouksen kohteelta. Minulta paloivat tietysti hermot väsyneenä ja nälkäisenä. En missään nimessä halunnut enää odotella siellä überia, joten otimme jonkun random pimeän taksin. 

Pari ensimmäistä päivää meni totutellessa Afrikassa olemiseen. Nairobissa liikenne on aivan mielettömän hullua ja ruuhkat järkyttäviä. Kukaan ei noudata minkäänlaisia sääntöjä liikenteessä. Ihmisiä on miljoonakaupungissa yllättäen miljoonia. Kaikenlaista kulkijaa näkee kadulla. Mutta yllättävän turvallinen olo oli kaikkialla missä liikuttiin. Pimeän tultua emme tosin liikkuneet ulkona ilman taksikyytejä.




Kävimme paikallisella torilla, joka tuntui olevan täynnä sitä samaa turistiroinaa kuin muuallakin, mutta muita turisteja ei kyllä näkynyt lähimaillakaan. Saavuimme paikalle taksilla ja samantien, kun astuimme ulos autosta, meihin iski kiinni heti vanhempi herra, joka "ystävällisesti" oli valmis esittelemään meille torin, keräämään haluamamme tavarat yhteen ja antamaan kaikista hyvän hinnan lopuksi. Kaikki kävi niin nopeasti ja olimme vielä perinteisen suomalaisen kohteliaita, ettemme kehdanneet sanoa, että painuppa nyt jonnekin missä aurinko ei paista.

Niinpä löysimme itsemme ostamasta tavaroita, joita emme olleet ajatella ostaa, ja vieläpä erittäin kovaan hintaan. Herran ensimmäinen tarjous kolmesta parista housuja ja kahdesta hatusta oli 300 dollaria!!!!! Huoh. En voi sanoa muuta vinkkiä kuin että sanokaa rohkeasti, että ei kiitos mitään esittelyitä, ja toisekseen, täällä ei päde mikään "tarjoa puolet lähtöhinnasta". Tarjoa vaikka 1/100, jos se tuntuu sinun mielestäsi oikealta hinnalta. Ja mikä tärkeintä, pysy erittäin tiukkana neuvotteluissa. Tässä auttaa, kun on katsellut huutokauppakeisaria.

No, Nairobin hässäkästä piti päästä Arushaan. Olimme varanneet varuiksi kaksi päivää ennen safarin alkua tavallaan siirtymisaikaa, sillä olimme lukeneet siitä, että Afrikassa ei mikään toimi. Yllätyksekseni Afrikassa toimii kuitenkin kaikki suhteellisen hyvin. Välillä touhu on vain melkoisen hämärää ja epämääräistä, ja sitä ostelee kaikenlaisia asioita pelkän luottamuksen varassa. Kuten bussiliput Arushaan. Mutta kaikki sujui meidän kohdalla aina oikein sutjakkaasti.



Arushaan saavuttuamme tarvitsimme Tansanian puolen puhelinliittymän. Bussi jätti meidät jonnekin random-hotellille kaupungin laitamalle, jossa ei tietysti ollut liittymiä kuin sieniä sateella. Kävelimme sitten kaikkien tavaroidemme kanssa ympäri Arushaa ja löysimme lopulta tien vierestä pienen hökkelön, jossa luki Vodacom. Tässä yhteydessä rinnalle tarttui jälleen kaksi miestä, jotka sanoivat, että tietävät mistä liittymä saadaan.

No, lähdimme marssimaan herrojen kanssa varmaan 1 kilometrin mittaiselle reissulle, jonka varrella oli näitä pieniä Vodacom-kopperoita enemmän kuin laki sallii, mutta vasta neljäs lopulta myi sim-kortteja. Tässä vaiheessa olimme jälleen keskellä erittäin epäilyttävän näköistä hökkelialuetta. Minä olin jälleen aivan romuna, sillä meillä oli kaikki meidän arvotavarat ja rahat mukana. Tansanian miehet vakuuttelivat, että täällä kaikki on ystävällisiä ja ketään ei tarvitse pelätä. Ei siinä, kyseiset herrat olivat oikeasti aika ystävällisiä ja kertoivat kaikenlaista pikkutietoa Tansaniasta samalla, kun puuhailimme sim-korttia.

Olin onneksi jo vähän tottunut Afrikan tyyliin ja saimme erittäin pitkän ja vaivalloisen vääntämisen jälkeen liittymän. Aikaa kului varmaan 1.5 tuntia yhteensä. Annoimme ystävällisille herroille tippiä omasta mielestämme ihan reilusti sen lisäksi, että maksoimme todennäköisesti liittymästä aivan liikaa. Silloin miehet totesivat, että he tarvitsevat enemmän tippiä. Tässä vaiheessa oli itse kullakin vaikea pitää ystävällistä naamaa yllä. Mieheni hermostui herrojen röyhkeydestä ja alkoi selittämään minulle suomeksi, että ei kyllä makseta yhtään enempää. Minua hirvitti se, että olimme keskellä ties mitä ghettoa kaikkine tavaroinemme ja halusin vain pois tilanteesta. Maksettiin vähän lisää ja miehet lähtivät pois onneksi, vaikka vaikuttivatkin siltä, että pyytäisivät vielä lisää rahaa. Ystävällisyys on Afrikassa toisinaan niin päälle liimattua rahan perässä juoksemista, että loppumatkasta olin jo suorastaan kyllästynyt tämän tyyppiseen toimintaan.

No, onneksi pääsimme näiden kommellusten jälkeen ihanaan asumukseemme Arushassa. Se sijaitsi rauhallisella omakotitaloalueella, jossa mieli ja sielu lepäsi Nairobin ja Arushan vilinän jälkeen. Viereisellä kujalla oli kahden mummelin pitämä "kauppa", josta ostimme pari limua, suolapähkinöitä ja keksejä alle 1 eurolla yhteensä. Näillä kulmilla ihmiset olivat leppoisia.

























Sitten lähdimmekin safarille, joka oli reissumme ehdottomasti huikein osio. Olimme varanneet yksityissafarin eli auton kyydissä oli vain minä, mieheni ja oppaamme, Oswald. Olimme varanneet safarin etukäteen ja täytyy kyllä sanoa, että se on ehdottomasti yksi fiksuimmista päätöksistämme. Ainakin nyt tiesimme etukäteen, mitä viikko safarilla tulee maksamaan, missä asumme ja yhtiötä oli kehuttu mm. Tripadvisorissa. Saimme todellakin sitä mitä tilasimme.

Kävimme seitsemän päivän aikana Lake Manyarassa, Serengetissä, Ngorongorossa ja Tarangirissä. Upeimmat puistot olivat Serengeti ja Ngorongoro, mutta myös pienemmät Lake Manyara ja Tarangiri hurmasivat ja olivat mukavan erilaisia maisemiltaan. Safaria ei voi kuin suositella. On jotenkin ihanaa vain katsella, kun norsulauma syö ruohoa ja kävelee hiljalleen eteenpäin. 

Päivät safarilla menivät kutakuinkin siten, että aamulla herätään noin klo 7 aikaan ja syödään aamupalaa. Sitten lähdetään ajamaan puistoon ja katsellaan kaikenlaista hauskaa. Iltapäivällä pidetään evästauko ja syödään lounaslaatikot yhdessä oppaan kanssa jossakin ulkona. Joskus kuuden aikoihin yleensä palattiin takaisin "leiriin" eli sinne missä nukuimme, sillä pimeä tulee Tansaniassa jo seitsemän aikoihin. Illalla oli vielä illallinen.

Safari sisälsi todella paljon ajamista paikasta toiseen ja autossa istumista. Se voi olla melko uuvuttavaa pienille lapsille ja iäkkäämmille matkaajille. Sinänsä mitään erityisen fyysistä reissu ei vaatinut, mutta rantalöhöilyä rankempaa se oli. Lisäksi pieni pisto tuntui sydämessä, jos erehtyi ajattelemaan ympäristöasioita.

Me olimme safarilla sadekaudella ja pelkäsin tietysti, että koko viikko menisi sateessa. Meillä oli kuitenkin todella hyvä tuuri ja näimme sadetta ainoastaan yhtenä päivänä aivan hetkellisesti. Muuten oli ihan kuivaa ja sellainen sopivan kesäinen +24-25 astetta lämmintä.

Sadekausi voi olla myös vähän hankalempaa aikaa bongata eläimiä, kun ruoho on pitkää ja ruokaa riittää kaikkialla eli eläimet eivät ole kerääntyneinä vain yhteen paikkaan. Onneksemme näimme kaikki mahdolliset eläimet, joita Tansanian pohjoisosien safareilla on mahdollista nähdä ja jopa harvinaiset leopardin ja gepardin aivan lähietäisyydeltä. Leijonia näimme useaan kertaan ja erittäin läheltä. Pentuja oli kaikilla eläimillä ja ihania eläinvauvojakin pääsimme useaan otteeseen ihailemaan. Näitä kuvia katsellessa herää kyllä melkoinen haikeus. Oli niin ihanaa vain olla paikoillaan katsella eläinten elämää ja touhuja.













Tähän päättyy Afrikan reissun ensimmäisen osan tarinoinnit. Mitä olin oppinut tähän mennessä reissullamme? Afrikassa monien asioiden hoitaminen voi vaikuttaa todella epäilyttävältä, mutta silti kaikki yleensä menee todella hyvin. Safari oli todellakin joka pennin arvoinen ja jätti suuren kipinän kaikenlaisiin eläinreissuihin.