26. helmikuuta 2017

Renée Ahdieh: The Rose and the Dagger (The Wrath and the Dawn #2)

The Rose and the Daggerin lukemisesta on vierähtänyt jo (erittäin) pitkä tovi, mutta julkaisenpa tämän nyt kuitenkin.

Kyseessä on siis jatko-osa Wrath and Dawnille eli tämä arvostelu spoilaa ykkösosaa.


The Rose and the Daggerissa Shazi ja Khalid ovat erillään olosuhteiden pakosta ja käyvät taisteluita paremman maailman eteen omilla tahoillaan. Shazi painiskelee aavikkoleirillä vihamiestensä keskellä oikean ja väärän välillä. Khalidin kirous on katkaistava, mutta Shazin on taisteltava yksin koko maailmaa vastaan, sillä Khalidin auttamisen sijaan Khalidin murhaaminen on enemmän muiden mieleen.

The Rose and the Dagger päättää Renée Ahdiehin nuorten aikuisten sarjan varsin mallikkaasti. Ahdieh kirjoittaa kauniisti ja tässä kakkososassa on vähemmän YA-kliseitä ja hempeilyä. Erityistä plussaa antaisin siitä, että tämä on kaksiosainen sarja. Kirjat olivat fiksusti rakennettuja ja hyvä kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Kertaakaan en tylsistynyt sarjan aikana ja toisaalta kaksi kirjaa riitti hyvin kertomaan tarinan kokonaisuudessaan.

Niin ykkösosan kuin tämän kakkososankin vahvuus ovat hauskat ja persoonalliset hahmot. Ahdieh osaa hienosti kehittää tässä jatkossa vanhoja hahmoja eteenpäin ja lisäksi lukijalle esitellään uusia, todella hauskoja tyyppejä, jotka ovat yhtä lailla kiinnostavia. Sarja keskittyy enemmän muutoinkin painiskelemaan henkisten taakkojen ja päätösten kanssa kuin toimintaan eli jos tykkää toimintapainotteisesta nuorten aikuisten kirjallisuudesta niin ehkä ei ihan paras sarja siihen.

The Wrath and the Dawn -sarja on mukaelma (retelling) eli tässä kerrotaan uudestaan hyvin vapaalla kädellä Tuhannen ja yhden yön tarinat. Itse jään aina näissä mukaelmissa kaipaamaan lisää raakuutta ja The Wrath and the Dawn:kin sortuu mielestäni vähän liikaa jenkkimäiseen sokerisuuteen. Hahmot olisivat voineet olla vähemmän täydellisiä tai vaihtoehtoisesti juoni rankempi. Tuhannen ja yhden yön tarinat on kutienkin todella virkistävä pohja kirjalle ja itämaisen maailman seuraaminen piristävää.

Kokonaisuudessaan pidin sarjasta ja innolla odottelen, että mitä Ahdieh kirjoittelee seuraavaksi.

 

11. helmikuuta 2017

Ex tempore ystävänpäivän lukumaraton (päivittyvä)

Osallistuin ystävänpäivän lukumaratoniin viime vuonna ihan ok tuloksin, mutta tänä vuonna en uskaltanut lupautua mukaan. Teen nyt tällaisen epävirallisen osallistumisen maratonille tänään, sillä nyt on täydellinen päivä lukea kiireettömästi. Viikolla vielä jännitin, että onko minulla liikaa puuhaa.

Mikäs on sitten seuraavan 24 tunnin plääni? Ainakin lukea Mine Till Midnight loppuun. Sitten katson, että jatkuuko maraton hömpällä ja onko ystävänpäivän lukumaraton minulla tänä vuonna todellinen romanssiin keskittyvä tykitys vai luenko jotain "fiksua".

Päivään kuuluu myös muuta puuhastelua, mutta en jaksa ottaa niistä mitään paineita. Hauskaa lukumaratonia kaikille niille, jotka sille päättävät osallistua. Päivittelen postausta aina välillä :)

11.2.17 klo 11.30

Lukumaraton alkaa. Mine Till Midnight on jäänyt kesken sivulle 320 eli sivuja on jäljellä 56. Kyseessä on historiallinen romanssi.

11.2.17 klo 12.05

Mine Till Midnight on saatu nyt päätökseen eli sivusaldo on 56 sivua. Loppufiilikset kirjasta kaiken kaikkiaan ovat "blah". Lisa Kleypas ei taida olla minun tyyppiseni romanssikirjailija. Kirjassa kivaa oli se, että miessankari oli gypsy/kiertolainen/mustalainen ja siihen liittyen oli kaikkea pientä kielellistä yms kulttuuriasiaa.

Seuraavaksi päädyn ottamaan Julie Garwoodin The Briden. Se on myöskin historiallinen romanssi, mutta tällä kertaa miessankari on skotti ja nainen englantilainen, jotka pakotetaan menemään toistensa kanssa naimisiin. Toivottavasti nauran ja sydäntäni puristaa tätä lukiessani enemmän kuin Mine Till Midnightin kanssa.

11.2.17 klo 13.30
Oijjoijoi, The Bride vaikuttaa täydelliseltä ystävänpäivälukemiselta :D Sivuja on kertynyt 63 muiden puuhien lomassa. Nyt on pakko lähteä käymään kaupungilla reissulla. Ei millään malttaisi...

11.2.17 klo 16.20
Noniin, kaupungilla on hommat hoidettu, ruoka vedetty napaan ja pyykit pyörimässä eli on aika jatkaa lukuhommia. Jihhuuu!

11.2.17 klo 19.07
Pyykit on pyöritelty ja kirjassa edetty sivulle 187. The Bride on kyllä aika viihdyttävä historiallinen romanssi.

Aiemmin päivällä lausuin päässäni myös muutamat kiitokset, että minulla on elämässä tällaisia lauantaipäiviä. Ihanaa, että saan tehdä asioita, joita haluan ja juuri sillä tavalla haluan.

11.2.17 klo 22.30
The Bride on selätetty eli 388 sivua tuli siitä kasaan. Olipa ihana historiallinen romanssi. Suosittelen lämpimästi kaikille niille, jotka tykkäävät skottilaisista miehistä.

Yhteensä sivuja on nyt 444. Hetkisen verran arvoin, että mitä luetaan seuraavaksi. Minua houkutteli todella kovasti Marissa Meyerin Winter, mutta minun e-kirjan laina-aika olisi päättynyt 5 päivän päästä ja kirja olisi varmasti jäänyt kesken. Sitten olisin ollut taas siinä tilanteessa, että repisin hiuksia päästäni odotellessani, että saan Winterin takaisin tai olisin sortunut ostamaan sen (kuten sorruin ostamaan Cressin 150 sivun tähden :D).

Tämä ex tempore lukumaraton tulee todelliseksi ystävänpäivän juhlaksi, sillä seuraavaksi alan lukemaan Jeaniene Frostin Halway to Gravea. Se on onneksi paranormaali romanssi eli vaihtuu genre himpun verran eri suuntaan.


Hipsin ensin suihkuun ja aloittelen lukemaan noin klo 23.00.

12.2.17 klo 0.40
Nyt loppuu tämän päivän osalta lukeminen. Halfway to Gravea luettuna 55 sivua eli yhteensä lukumaratonin aikana on tullut luettua 499. Katsotaan mihin aikaan olen huomenna hereillä.

12.2.17 klo 11.30 
Heräilin 9.30 aikoihin ja lueskelin Halfway to Gravea aamupalaan saakka eli suunnilleen 11.15 saakka. Halway to Gravea on luettu nyt 173 sivua. Vaikuttaa hyvältä jatkolta tälle rakkausmaratonille. Ja siihen päättyi varsinainen lukumaraton.

Sivuja yhteensä: 617
Loppufiilikset: Olipa kiva maraton! Yleensä maratonit ovat sujuneet jotenkin paljon tuskaisemmin ja hirveällä sykkimisellä. Nyt sain luettua todella hyvällä flow'lla. Tästä tuli kyllä todellinen rakkaushömpötyksen riemujuhla ja ihana irtiotto arjesta.

5. helmikuuta 2017

Kukkuluuruu: vuosikatsaus 2016

Tovi on jälleen päässyt vierähtämään viime kerrasta. Olen tehnyt vaikka ja mitä tässä välissä niin kuin varmaan kaikki muutkin.

Nyt oli kuitenkin ihanan leppoinen viikonloppu, joten päädyin väsäilemään vuosikatsausta edellisvuodesta. Onhan tämä vähän myöhäistä, mutta minusta nämä ovat niin hauskoja, että oli pakko :D Kiitos ja anteeksi jo etukäteen random-majakoista sun muista emojeista. Innostuin vähän, kun ne oli niin söpöjä.


Mitäs muut ovat suunnitelleet tulevaisuuteen ja mitenkäs se 2016 vierähti? Olen ollut vähän uutispimennossa (blogipimennossa) kaikkien kiireitteni kanssa.