Kyseessä on siis jatko-osa Wrath and Dawnille eli tämä arvostelu spoilaa ykkösosaa.
The Rose and the Daggerissa Shazi ja Khalid ovat erillään olosuhteiden pakosta ja käyvät taisteluita paremman maailman eteen omilla tahoillaan. Shazi painiskelee aavikkoleirillä vihamiestensä keskellä oikean ja väärän välillä. Khalidin kirous on katkaistava, mutta Shazin on taisteltava yksin koko maailmaa vastaan, sillä Khalidin auttamisen sijaan Khalidin murhaaminen on enemmän muiden mieleen.
The Rose and the Dagger päättää Renée Ahdiehin nuorten aikuisten sarjan varsin mallikkaasti. Ahdieh kirjoittaa kauniisti ja tässä kakkososassa on vähemmän YA-kliseitä ja hempeilyä. Erityistä plussaa antaisin siitä, että tämä on kaksiosainen sarja. Kirjat olivat fiksusti rakennettuja ja hyvä kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Kertaakaan en tylsistynyt sarjan aikana ja toisaalta kaksi kirjaa riitti hyvin kertomaan tarinan kokonaisuudessaan.
Niin ykkösosan kuin tämän kakkososankin vahvuus ovat hauskat ja persoonalliset hahmot. Ahdieh osaa hienosti kehittää tässä jatkossa vanhoja hahmoja eteenpäin ja lisäksi lukijalle esitellään uusia, todella hauskoja tyyppejä, jotka ovat yhtä lailla kiinnostavia. Sarja keskittyy enemmän muutoinkin painiskelemaan henkisten taakkojen ja päätösten kanssa kuin toimintaan eli jos tykkää toimintapainotteisesta nuorten aikuisten kirjallisuudesta niin ehkä ei ihan paras sarja siihen.
The Wrath and the Dawn -sarja on mukaelma (retelling) eli tässä kerrotaan uudestaan hyvin vapaalla kädellä Tuhannen ja yhden yön tarinat. Itse jään aina näissä mukaelmissa kaipaamaan lisää raakuutta ja The Wrath and the Dawn:kin sortuu mielestäni vähän liikaa jenkkimäiseen sokerisuuteen. Hahmot olisivat voineet olla vähemmän täydellisiä tai vaihtoehtoisesti juoni rankempi. Tuhannen ja yhden yön tarinat on kutienkin todella virkistävä pohja kirjalle ja itämaisen maailman seuraaminen piristävää.
Kokonaisuudessaan pidin sarjasta ja innolla odottelen, että mitä Ahdieh kirjoittelee seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!