Leigh Bardugo: Crooked Kingdom (Six of Crows #2)

Koska tämä postaus tietenkin spoilaa jossain määrin ykkösosaa, haluan kirjoittaa tähän ensimmäiseen kappaleeseen muutaman ylistyslauseen Six of Crows -sarjasta yleisesti. Six of Crows on todella mahtava nuorten aikuisten fantasiasarja, jossa on mieletön määrä upeita hahmoja ja pitkälle pohdittu juoni. Ihana!

Miten päin Bardugon Grisha-maailmaan sijoittuvat kirjat minun mielestäni kannattaisi lukea? Suosittelisin tarttumaan ensin Six of Crowsiin, sillä se on paljon parempi sarja minun mielestäni kuin Grisha-sarja. Grisha-sarjassa kerrotaan kyllä aika paljon Grishoista ja maailman ymmärrys on laajempi, mutta toisaalta Grishat ovat silti jääneet minulle melko epämääräiseksi käsitteeksi. Six of Crowsissa on riittävän vähän tietoa heistä.

Ja sitten siihen ykkösosaa spoilaavaan tekstiin...

Kuva täältä

Kaz Brekker sai suoritettua ensimmäisessä osassa mahdottoman tehtävän rikollisjoukkiollaan, mutta paljon jäi hampaankoloon ja taisteluita taistelematta. Niinpä Kaz ryhtyy juonimaan uusia suunnitelmia, jotta voi vihdoin päästä asemaan, jota on havitellut pitkään. Taistelu Ketterdamin kuninkuudesta vaatii pieneltä rikosjoukkiolta paljon eikä tuurin varaan voi laskea juuri mitään.

Crooked Kingdom oli todella hyvä jatko-osa Six of Crowsille ja erinomainen päätösosa tälle sarjalle. Koko kirja oli oikeastaan eri hahmoilla tapahtuvaa ilotulittelua ja ensimmäisestä osasta rakkaat ja tutut hahmot saivat hyvää kohtelua Bardugolta.

Toistan nyt itseäni, mutta näissä on todella hyvin kirjoitetut hahmot. Porukasta yhteensä kuusi toimii kertojana ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Kaikilla on hyvin omanlaisensa persoona ja hahmot kasvavat kiinni lukijaan. Minulle oli ihan sama kuka oli kertojan roolissa, sillä he kaikki olivat yhtä hyviä ja kaikista pystyy pitämään aidosti. 

Parasta hahmoissa on inhimillisyys ja se, miten hyvin he kuvastavat erilaisia kohtaloita. Minulla on heikko kohta anti-sankareilla ja niitä nämä hahmot kyllä olivat. Ihanan tietoisia elämän epäreiluudesta ja taistelivat sitä vastaan arveluttavin keinoin, mutta toisaalta heillä on ymmärrettävät motiivit kaikilla. Paras hahmo on tietysti Kaz Brekker, antisankareiden antisankari, joka ei tosiaankaan taistele yhteisen hyvän puolesta eikä sellaista kannata hänestä erehtyä luulemaan.

"I wasn't made to be a hero, Wraith. You should have learned that by now. You want me to be the better man, a good man. I -"

"This city doesn't need a good man. It needs you." 

Itse jäin kaipaaman Crooked Kingdomin tarinalta kuitenkin himpun verran enemmän. Välillä suorastaan tuntui, että kirja oli vain kirjoitettu lukijoiden iloksi. Kazia hehkutettiin, suunnitelmia keksittiin lennosta ja tilanteet muuttuivat jatkuvasti. Juoni ei missään nimessä ollut huono, mutta se ei onnistunut yllättämään minua oikein missään vaiheessa, ja hetken aikaa mietin myös, että onko kirjalla kunnollista suuntaa vai säntäileekö se vain tilanteesta toiseen.

Kaz Brekker vei kyllä minun sydämeni omituisuudellaan. Ja mikä parasta: kirjassa vierailee Sturmhond (tuttu Grisha-sarjasta)... Bardugo on kyllä mestari kirjoittelemaan kirjapoikaystäviä.

"I would come for you," he said, and when he saw the wary look she shot him, he said it again. "I would come for you. And if I couldn't walk, I'd crawl to you, and no matter how broken we were, we'd fight our way out together - knives drawn, pistols blazing. Because that's what we do. We never stop fighting."

Leigh Bardugo: Six of Crows (Six of Crows #1)

Kuva täältä

Six of Crows sijoittuu Ketterdamiin, jonka katuja hallitsevat ilotalot ja kasinot. Niiden toimintaa pyörittävät rikollisjengit, jotka haalivat joukkoonsa mitä erikoisempia tekijöitä ja kulkijoita. Kaz Brekker on yhden pienen rikollisjengin nuori ja lupaava tulokas. Kun Kazille tarjotaan mahdotonta ryöstökeikkaa, joka tekisi hänestä suunnattoman rikkaan, kerää hän ympärilleen kuusi muuta nuorta rikoksiin taipuvaista laitakulkijaa ja alkaa punomaan suunnitelmiaan.

Six of Crows on kaikessa yksinkertaisuudessaan hurjan hyvää nuorten aikuisten fantasiaa. Tykkäsin jopa siitä, että välillä tätä lukiessani muistin kuinka vanha olenkaan. Pikkuvanhat 17-vuotiaat rikolliset olivat mainioita hahmoja. Bardugo käytti aikaa siihen, että tutustutti lukijan jokaiseen henkilöön huolellisesti. Pieneen joukkoon mahtuu kuusi erilaista persoonaa, joiden keskinäinen kemia naurattaa kerta toisensa jälkeen.

Kaz on tietysti Six of Crowsin sydän. Hän on rikollisnero, joka onnistuu aina punomaan juonia lukijoiden selän takana ja yllättämään kerta toisensa jälkeen. Kerronta tapahtuu kirjassa kolmannen persoonan kautta ja näkökulmia on useita, joten juoni kulkee sutjakkaasti eteenpäin ja liikaa paljastamatta henkilöistä kuitenkaan. Yksikään kertojista ei tylsistyttänyt, mikä on aika harvinaista, vaan kukin onnistui tuomaan oman kiinnostavan näkökulmansa, ja toisaalta juoni kulki kaikkien kertojien kohdalla yhtä dynaamisesti eteenpäin. Monesti minulle nimittäin käy niin, että yhtä henkilöä haluaisi lukea kaiket ajat ja muiden yli tekisi mieli hyppiä.

Tykkäsin jo Bardugon Grisha-trilogiassa hänen luomastaan maailmasta ja se on edelleen hyvä. Tai oikeastaan Ketterdam on paljon mielenkiintoisempi paikka kuin Ravka. Sekä Ravka että Ketterdam sijoittuvat siis fantasiamaailmaan, jossa Ravka vastaa jonkinlaista vaihtoehtoista Venäjää ja Ketterdam sitten taas Hollantia tms. maata. Grishat ovat yliluonnollisia kykyjä omaavia ihmisiä, jotka jaetaan alaluokkiinsa sen perusteella, että minkälaista "taikaa" heiltä luonnostaa tulee. Maailma on teknologialtaan varmaan 1800-lukua vastaavaa, ei autoja ja taistelut hoidetaan miekoilla, mutta kulttuuriltaan sitten taas ehkä hieman edistyneempi. Jännä yhdistelmä vähän kaikkea siis.

Grisha-trilogiaa ei muuten ole pakollista lukea ennen Six of Crowsia, mutta Grishojen voimien ymmärtäminen voi olla hieman helpompaa pohjatiedoilla, sillä heihin ei juuri paneuduta Six of Crowsissa. Grisha-trilogiahan ei kuulu lemppareihini, mutta Six of Crowsin jälkeen minulle jäi pieni kipinä jopa niihin palaamiseen... Kaikkea sitä kirja saa aikaan :D

Mutta siis, en keksi tästä kyllä mitään pahaa sanottavaa. Nooo, ehkä cliff hanger -loppu, mutta eipä se jäänyt harmittamaan. Tarinassa on upea synkän fantasian sävy huumorilla höystettynä. Hahmot ovat niin kummallisia ja hauskoja, että heihin kiintyy pakollakin. Moneen otteeseen naureskelin muun muassa Kazin tyylille, joka näyttäisi huvittavalta kenen tahansa 17-vuotiaan päällä. Ja yksi erittäin hieno asia on, että tässä kirjassa tarina ja juoni oli pääosissa. Yksinkertainen ryöstökeikkajuoni todellakin toimii.

Viisi tähteä.