23. elokuuta 2015

Rick Yancey: Ääretön meri (5. Aalto #2)


Ääretön meri on jatko-osa Viides aalto -kirjalle, jossa avaruusoliot eli Toiset ovat hyökänneet maapallolle ja ajaneet ihmiset lähes sukupuuttoon. Cassie Sullivan pelasti ensimmäisessä kirjassa pikkuveljensä ja yrittää nyt vain selviytyä elävänä Toisten yrittäessä tappaa loputkin ihmiset.

Minulle on käynyt vähän köpelösti. Olen nimittäin hieman ihastunut tähän kyseiseen sarjaan, ja luulen, että olisin antanut neljä tähteä lähes mille tahansa Yancey olisi kirjoittanut. Ihan vain se tunne, jonka minä tästä sarjasta sain on niin parasta. Rakastan Yanceyn rakentamaa maailmaa ja hahmoja. Hän vain sattuu kirjoittamaan sellaisella tyylillä, että se iskee minuun todella hyvin, enkä voi kuin ihastella lukemaani tekstiä. Se on siinä ja siinä, että meneekö teksti aina välillä minun makuuni liian "taiteelliseksi" ja yrittämiseksi, mutta kyllä se tuntui pysyvän rajoissa kohtuu hyvin.

Tiedostan kyllä, ettei tämä ollut aivan niin hyvä kuin ensimmäinen kirja. Pidin enemmän sen hienovaraisesta sävystä ja pikkuhiljaa kasvavasta juonesta, joka lopussa saavutti piikkinsä. Äärettömässä meressä on melkein jatkuvasti vauhti päällä, eikä samanlaista tunnelman rakennusta tapahdu. Tarina polki myös hieman enemmän paikoillaan. Kirjan päätyttyä totesin, että tarina ei ollut edennyt ihan hirvittävästi eteenpäin enkä ollut oppinut juurikaan mitään uutta. Mutta olin kyllä tyytyväinen saamaani hahmojen rakennukseen.

Mitkä olivat sitten muita ongelmani tämän kanssa: Cassie ja Evan olivat todella imeliä. Hyvä uutinen on se, että he ovat vain osa tätä kirjaa, eikä heidän älyttömyyksiään siis tarvitse sietää niin paljoa, että hermo kuluisi. Jos he seuraavassa kirjassa ovat tosin yhtä hattaraisia, en ole yhtä ymmärtäväinen :D Kukaan ei jaksa mitään maailman rajoja ylittävää instalovea lukea. Oli myös harvinaisen vaikeaa nähdä eroja Cassien ja Hakan kertojien välillä. 

Mutta Yanceyn mieletön kirjoitustyyli ja vangitseva maailmanrakennus ovat vieneet minulta jalat alta. Kirjoitustyylistä täytyy kyllä antaa pisteitä kerrankin suomentajille. Hahmot olivat kiinnostavia ja kaikilla oli oma taustatarinansa ja oma ajattelutapansa, vaikkakin heitä saattoi olla hankala erottaa kertojina, Lisäksi tarina on niin monimutkainen, etten tiedä ollenkaan, mitä seuraavassa kirjassa on luvassa. En millään malttaisi odottaa, mutta pidän siitä tunteesta, että mitä tahansa voi tapahtua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!