Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus

Kuva 

Kevytkenkäinen kummitus kertoo Lara Lingtonista, jonka elämä on rempallaan. Paras ystävä on häipynyt Goalle ja jättänyt Laran huolehtimaan yksin heidän yrityksestään, ja Lara on toivottoman rakastunut entiseen poikaystäväänsä, joka ei näytä kaipaavan Laraa ollenkaan. Sitten Lara saa seurakseen isotäti-Sadien haamun, joka vaatii Laraa etsimään kadonneen kaulakorunsa. Siinä sivussa hän määräilee muutenkin Laran tekemisiä ja pakottaa hänet muun muassa menemään treffeille löytämänsä miehen kanssa. 

Kevytkenkäinen kummitus oli, ikävä kyllä, lievä pettymys. En saanut kirjalta sitä mitä hain. Olisin toivonut ihanan keveää romanssia huumorilla höystettynä, mutta sain hyvin kuivakan romanssin pätkän ja lähinnä masentavan päähahmon. Kevytkenkäisen kummituksen tiivistelmä kuulosti kyllä jännittävämmältä ja kekseliäämmältä, mutta toteutus hieman ontui. Tarina laahaa turhan hitaasti eteenpäin ja jännitteet puuttuivat kokonaan.

Alan epäillä, että Lara-nimiset päähenkilöt ovat tuomittuja olemaan surkeita minun silmissäni. Hän oli nimittäin minun mielestäni ärsyttävä suurimman osan ajasta ja se jokin rakastettava piirre tuntui puuttuvan hänestä. En tiedä, onko se Kinsellan tyyli, mutta hänen naispäähahmot tähän mennessä lukemistani kirjoista ovat olleet hyvin epävarmoja itsestään, ja tässä se alkoi koetella jo hermojani. On hyvin masentavaa, kun heillä tunnu olevan minkäänlaista kontrollia elämästään tai asioistaan. Tarinan miessankari oli myös pettymys. Hän oli pelkkä ideaalisen miehen kuori, komea, rikas ja omasi särkyneen sydämen, mutta muuta hänessä ei juurikaan ollut.

Kummitustäti-Sadie oli varsin hauska tapaus. Olisi ollut vieläkin hauskempaa, jos on hän olisi parittanut Laraa useammankin miehen kanssa, ja muutenkin potkinut vähän lisävipinää hänen elämäänsä. Laran elämä oli muuten nimittäin niin tylsistyttävää. Etenkin Laran työelämän seuraaminen oli puuduttavaa, ja olisin toivonut, että se olisi jätetty kokonaan pois tästä. Mielummin olisin lukenut takakannessa luvatuista juhlista ja miehistä, jotka jäivät uupumaan suureksi osaksi kirjaa. Niinpä tarina tuntui raahustavan eteenpäin ja roikkuvan kiinni sellaisissa asioissa, joilla ei ollut minulle lukijana juurikaan väliä.

Mutta ei tämä siis mikään erityisen huono kirja ollut. Parempi kuin äskettäin lukemani Nora Robertsin Jotain lainattua.