Huom! Tämä on Across the Universe -sarjan toinen osa, joten sisältää mahdollisia spoilereita osasta yksi.
Miljoona aurinkoa on toinen osa Across the Universe -sarjassa, jossa seurataan avaruusaluksen matkaa maasta kohti uutta planeettaa. Tarinan toisessa osassa Seuraaja on ottanut aluksen hallintaansa, mutta asiat eivät näytä sujuvan ihan suunnitelmien mukaisesti. Amy taas taistelee sen kanssa, pitääkö hän Seuraajasta oikeasti vai vain siksi, ettei aluksella ole muita oman ikäisiä.
Minun mielestäni Miljoona aurinkoa oli vähintään yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinenkin osa. Olin törmännyt useampiin arvosteluihin, joissa tätä pidettiin heikompana kuin ensimmäistä kirjaa, mutta jollakin tapaa taisin pitää tästä jopa enemmän. Juoni oli tiiviimpi ja liikkuvampi, ja useampia asioita tapahtui samanaikaisesti, joten kiinnostukseni pysyi yllä paremmin. Tässä tapahtui myös selkeää kehittymistä tarinassa enkä kokenut, että tämä olisi kärsinyt trilogian toisen kirjan syndroomasta eli kirja olisi täytettä ennen kuin päästään siihen itse asiaan. Päin vastoin, tämä tuntui olevan merkittävä kokonaisuuden kannalta. Minä myös satun pitämään avaruusjutuista, joten se helpotti huomattavasti.
Päähenkilöt ovat näiden kirjojen heikkous minun mielestäni. Amy on liian täydellinen, mikä tekee hänestä hetkittäin ärsyttävän. Seuraaja taas kaipasi vähän persoonallisuutta ollakseen muistettava. Heidän välinen suhteensa taas ei oikein perustu mihinkään eikä jäänyt mieleeni erityisen eeppisenä tms. Ennemmin tulee mieleen monia syitä, miksi he eivät olisi hyvä pari ja pitäisi toisistaan. Heidän suhteeseen liittyen kirjan kannessa oli ihan kaunis ajatus poimittuna jostain päin kirjaa, joka meni suurinpiirtein näin: "Rakkaus, joka ei ole valinta, ei ole rakkautta ollenkaan." Minulla kuitenkin on henkilökohtaisesti täysin vastakohtainen filosofia rakkauden suhteen eli rakastumista ei voi valita. Ymmärrän kyllä Ravisin pointin, mutta silti.
Minun mielestäni tämä oli erittäin vahva kakkososaksi. Loppuikin vielä niin, että kiinnostus seuraavaa osaa kohtaan jäi erittäin korkealle. Neljä tähteä.
Kenelle suosittelen: Scifistä pitäville, jotka kestävät YA-kirjallisuuden typeryydet ja instalovetukset.
Tässä trilogiassa ärsyttää se, ettei kolmatta osaa ole suomennettu, eikä sitä myöskään ilmeisesti olla suomentamassa, koska sitä ei ole näkynyt uutuuskatalogeissa. No, luin teoksen englanniksi joulun seutuun, jotta saisin tarinan päätökseen ennen kuin unohdan aiemmat tapahtumat liian hyvin.
VastaaPoistaToinen dystopia-trilogia, jossa on käymässä sama, on Moira Youngin Dust Lands -sarja, josta on suomennettu vain ensimmäinen osa, Julma maa. Pitänee siis aihtaa kieltä tämänkin kanssa, Joskin se ei paljoa haittaa, kun suomennoksen tyyli tökki pahasti. Maailma ja hahmot ovat kuitenkin niin mielenkiintoiset, että haluaisin tietää lisää, mita heille tapahtuu.
Joo, se on kyllä ärsyttävää, jos alkaa lukemaan suomeksi ja sitten viimeistä osaa ei ole vielä ehditty suomentamaan tai ei edes aiota suomentaa. Sitä on sitten ihan pihalla erinäisten nimien ja käsitteiden kanssa, kun kieli vaihtuu.
PoistaUsein päädyn lukemaan kaiken englanniksi juurikin siistä syystä, että se helpottaa mahdollisten jatko-osien lukemista ja suomennokset usein jopa ärsyttävät kielellään. Lähinnä kirjastosta tulee lainattua näitä suomenkielisiä YA-kirjoja, itselleni ostan kaiken englanniksi.