En viitsi kirjoittaa pitkiä jaaritteluja näin kolmannesta osasta, sillä tätä tuskin hirvittävän monet jaksavat edes lukea. Mutta päälliset fiilikset ovat, että toivoin tältä tavallaan enemmän kuin mitä sain, mutta loppujen lopuksi olin myöskin tyytyväinen kaikkeen. Tarina eteni edelleen mukavaa tahtia enkä ehtinyt tylsistyä. Lisäksi tässä kirjassa oli mukana ihan uudella tavalla raakuutta, jota ei aiemmissa osissa mielestäni ollut. Tarinan pääpahis, Sable, oli myöskin hyvä pahis siinä mielessä, että hän oikeasti oli todella kova nilkki ja kunnon pahis. Hän piti jännitystä yllä loistavasti.
Aria ja Perry olivat erikseen edelleenkin aivan ihania hahmoja, mutta yhdessä parina jäin kaipaamaan heidän välilleen jotakin jännitystä. He olivat melko tylsiä tässä kirjassa, umpirakastuneita toisiinsa, mikä on tietysti ihana homma heille, mutta näin lukijan kannalta aika tylsistyttävää. Tässä sarjassa romanssi on minun mielestäni ollut kuitenkin yksi merkittävä palikka, joten olisin kaivannut loppuun jonkun kunnon konfliktin ja draaman kaaren heidän välilleen, joka olisi lopulta sitten selvinnyt.
Voisi jopa sanoa, että tässä kirjassa sivuhenkilöt loistavat jopa enemmän kuin itse Aria ja Perry. Sable oli siis äärimmäisen mielenkiintoinen pahis. Roar oli myöskin yksi lempparini, vaikka hänen angstinsa meinasi välillä mennä yli. Soreniin kiinnyin yhä enemmän. Uusia kivoja henkilöitä tuli vaikka kuinka monta lisää ja montaa heistä jään kaipaamaan tämän sarjan jäljiltä.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä kirja oli hieno lopetus hienolle sarjalle. Maailma oli hyvin erilainen ja kiinnostava, mutta ehkä vähän hölmö samaan aikaan. Tarina oli hyvä, muttei erinomainen. Se olisi kaivannut tässä lopetusosassa vähän lisää potkua ollakseen todella koskettava ja mullistava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!