5. elokuuta 2015

Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla


Paljaan taivaan alla kirjassa eletään dystopiamaailmassa, jossa maan päällä eläminen on vaarallista eetterimyrskyjen ja kulkutautien riehuessa siellä, ja ruuan ollessa vähissä. Niinpä osa ihmisistä on otettu kauan sitten asumaan maan alle kapseleihin, joissa ihmiset elävät virtuaalimaailmoissa ja fyysinen läheisyys on harvinaista. 17-vuotias Aria elää yhdessä näistä kapseleista, kunnes hänet heitetään ulos sieltä erään onnettomuuden vuoksi. Kapselien ulkopuolinen maailma on pelottava paikka hänelle ja ihmiset siellä ovat hänen silmissään villejä. Yksi näistä villeistä, Perry, päätyy kuitenkin auttamaan Ariaa takaisin kapseliin, sillä Perry tarvitsee yhtä lailla Arian apua.

Vähän yllätyin itsekin siitä, miten paljon pidinkään tästä kirjasta. Olin kait pettynyt niin moneen YA-kirjaan tätä ennen, että odotukseni olivat melko matalalla ja toisaalta olin lukenut arvosteluita, joissa moitittiin, ettei mitään oikein selitetty kunnolla, ja minä rakastan selityksiä. Minulle hyvät selitykset ovat tärkeitä etenkin niiden asioiden osalta, joihin olen itse jossakin määrin perehtynyt, kuten esimerkiksi lääketiede ja genetiikka. En halua lukea enää yhtäkään Allegiantin/Kapinallisen tyyppisiä selityksiä.

Olin siis valmistautunut jälleen yhteen nuorten aikuisten kirjaan (YA-kirjaan) instarakkaudella ja mukamas juonen tapaisella kyhäelmällä varustettuna, mutta sen sijaan sainkin ihanan, hiljalleen kasvavan romanssin sekä kiinnostavan tarinan. Ei tämän kirjan romanssi tai tarina ole mitään omaperäisimpiä, mutta hahmot olivat niin hyvin kirjoitettuja, että en voinut olla pitämättä. Yksikään heistä ei ollut liian typerä, tylsä tai vinkunut kaikesta.

Tosiaan selityksiä ei tässä kirjassa tule juurikaan millekään ja maailmaa kuvataan muutenkin hyvin vähän. Esimerkiksi tiivistelmässä mainitsemani eetterimyrskyt kuvataan vain jonkinlaisena myrskynä, jonka itse kukin saa aika pitkälle kuvitella oman päänsä sisällä. Jonkun silmissä tämä dystopiamaailma voi näyttää hyvin synkältä paikalta ja toisen päässä taas aivan tavalliselta nykymaailma eetterimyrskyillä, sillä melko paljon jätetään lukijan oman mielikuvituksen varaan. Selitysten puuttuminen ei kuitenkaan haitannut minua laisinkaan, sillä minä rakastin sitä salaperäisen tulevaisuuden kuvaa, jonka itse maalasin päässäni, ja samaan aikaan vähäinen kuvailu jätti päähäni hyvin primitiivisen maailman, josta pidin paljon. Tämän kirjan maailma oli kyllä outo, sitä en voi kieltää, mutta toisaalta se oli myös äärettömän kiinnostava minun mielestäni.

Ja kuten sanottua hahmoista pidin hyvinkin paljon. Perry oli tietysti aivan lemppari, erinomaisesti rakennettu miessankari tähän kirjaan. Minä olen muuten jostain syystä aivan rakastunut tuohon Perry-nimeen (mutta olen kyllä ollut sitä jo ennen tätä kirjaakin). Sanoinkin jo aiemmin, että Aria oli ehkä himpun verran sellaisen Miss Täydellisen puolelle kallellaan, mutta ei missään nimessä liikaa, ja senkin keksin lähinnä, kun yritin miettiä huonoja puolia oikein miettimällä. Perryn ja Arian välinen keskinäinen suhde oli hyvinkin kiinnostava, alkuun se perustui ainoastaan sille, että he tarvitsivat toinen toisiaan saadakseen asioita, ja se kehittyi hienosti kirjan aikana.


Arian ja Perryn lisäksi kirjassa oli myös hyviä sivuhenkilöitä, esimerkiksi Roar, Perryn paras ystävä, joka tuli lukijalle tutuksi kuin huomaamatta ja onnistui naurattamaankin. Mikä oli vieläkin hienompaa, oli se, että lähes kaikki sivuhenkilöt olivat tässä hyvin rakennettuja ja tarpeellisia juonen kannalta. Joskus YA-kirjoissa tuppaa näkemään nimittäin sitä, että kaikki, tarina ja sivuhenkilöt, on vain kirjoitettu siksi, että kirjailija voisi kirjoittaa romanttisen kirjan erikoisemmalla twistillä ja sitten on ollut pakko keksiä täytehenkilöitä ja muuta. Tässä romanssi ei kuitenkaan onneksi ollut pääasia, vaikka se kyllä kieltämättä kahmaisi aika ison osan kirjasta.



Viihdyin erittäin hyvin kirjan seurassa ja odotan innolla joskus paluuta tämän pariin. En kuitenkaan suosittelisi tätä, mikäli olet sellainen ihminen, joka kaipaa selkeää maailmanrakennusta dystopialta, eikä kaipaa erityisemmin romantiikkaa kirjaltaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!