18. elokuuta 2015

Rick Yancey: 5. aalto

 

Maapallolle ovat hyökänneet avaruusoliot ja sitä on seurannut yhteensä neljä erilaista aaltoa, joiden aikana ihmisiä on kuollut miljardeittain. Ihmiset ovat siis hyvin vähissä eikä keneenkään voi enää luottaa. On parempi tappaa vastaan kävelevä ihminen kuin odottaa selityksiä. Cassie on menettänyt äitinsä rutolle, joka levisi 2. aallossa, ja isänsä, joka kuoli 4. aallon eli Vaimentajien toimesta. Nyt hän yrittää etsiä pikkuveljeään, joka vietiin häneltä pois ja on mahdollisesti hänen ainut elossa oleva tuntemansa ihminen. Hän törmää tällä matkallaan Evaniin, jonka kohtalona näyttäisi olevan Cassien pelastaminen. Mutta voiko keneenkään luottaa tässä kurjassa tulevaisuuden maailmassa?

Alkuun minulla oli muutamia ongelmia tämän kirjan kanssa enkä oikein millään meinannut päästä sisälle tähän. Maailmanrakennus tuntui tapahtuvan hieman liian hitaasti ja asiat tuntuivat jumittavan liiaksi paikoillaan. Olin aivan liian malttamattomalla päällä, mutta onneksi sain rauhoiteltua itseni, sillä lopulta huomasin ihastuvani kirjaan lujaa.

Jos maailmanrakennus tuntui alkuun hitaalta ja laahaavalta, niin se oli kyllä sen arvoista. Kaikki oli niin huolella selitetty ja mietitty, ettei lopussa olisi halunnut sivujen päättyvän koskaan. Uusi ja jännittävä dystopiamaailma oli imaissut minut ihan sisäänsä. Pikkuhiljaa tarina kiihtyi kohti päämääräänsä ja oli rakennettu niin hienosti, että ei siinä voinut kuin ihastella ja huokailla. Niin mukavaa minulla oli tätä lukiessa.

Tarinaa seurattiin useamman henkilön silmin, joista jokainen oli loistava omana hahmonaan ja toi kokonaisuuteen lisää. Hahmot olivat hyvin aidon tuntuisia ja kiinnostavia. Etenkin päähenkilö Cassie oli erinomainen. Pieni miinus tulee siitä, että kun kertoja vaihtui, en alkuun tajunnut sitä, sillä sitä ei ilmoitettu missään. Toisaalta kerrontatapa ei muuttunut niin dramaattisesti, että sen olisi automaattisesti tajunnut. Sitten, kun ymmärsin, että erilliset kirjan luvut olivat eri henkilöiden näkökulmasta kirjoitettuja, tunnistin henkilöt kyllä helpommin, mutta ehkä hieman erottuvammat ajattelutavat olisin toivonut.

Eli kyllä, minä tykkäsin. Tämän tyyppiset kirjat ovat juuri se syy, miksi luen YA-kirjoja, vaikka useampi mitäänsanomaton ja mätämunakin ehtii tulla aina vastaan. Ihanan toiminnantäyteinen, vauhdikas, upeat hahmot ja sekopääksi ajavan romanssin sisältävä YA-kirja on aina yhtä viihdyttävä sekä mieleenpainuva lukukokemus. Jos en nyt ihan viittä uskalla antaa muutamista pikkuvirheistä johtuen, niin ainakin 4.5 tähteä. Nyt vain sormet ristiin, ettei seuraava osa ole ihan täysi floppi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!