Melina Marchetta: Finnikin of the Rock (Lumatere Chronicles #1)

Pienet väliaikajuhlat voidaan pitää nyt, kun sain yhden kirjan luettua. Valitettavasti kiireet vain jatkuvat ja jatkuvat. Eka kesä ihan oikeissa hommissa ja paljon on opittavaa (tietysti). Lisäksi olen hoidellut erästä tutkimushommaa eteenpäin. Mutta ehkäpä kesällä on kuitenkin muutamia iltoja, jotka voin pyhittää lukemiselle. Optimistisena ihmisenä hain kirjastosta kasan kirjoja.

Kuva täältä

Finnikin oli vielä lapsi, kun hänen kotimaansa Lumatere joutui kirouksen valtaan. Lumateren rajojen sisäpuolelle jääneet eivät pystyneet enää kulkemaan ulos Lumateresta tai pitämään minkäänlaista yhteyttä Lumateren ulkopuolelle. Finnikin jäi Lumateren ulkopuolelle rajojen sulkeutumisen jälkeen pienenä poikana ja menetti kaikki rakkaansa järkyttävien tapahtumien keskellä. Sir Topher on pitänyt hänestä huolta ja kouluttanut Finnikinistä nokkelaa politikkoa ulkomaailmassa. Yhdessä he yrittävät epätoivoisesti saada muilta mailta pientä plänttiä kansalaisilleen asuttavaksi, mutta taistelu lumaterelaisten oikeuksien puolesta on epätoivoinen. Sitten Finnikin ja Sir Topher tapaavat Evanjalinin, nuoren naisen, joka väittää näkevänsä unia Lumateren valtakunnan sisältä ja tietää keinon läpäistä Lumateren rajat.

Eniten tykkäsin siitä, millainen tunnelma kirjassa oli ja miten upeasti maailma oli rakennettu. Finnikin kumppaneineen seikkaili ympäri ämpäri pitkin valtakuntaa ja jokaiselle paikalle oli ihanasti keksitty juurta. Eritoten Lumateren tarina oli tietysti kiehtova ja jaksoi kiinnostaa jo yksinäänkin.

On aina kiva lukea kirjoja, joiden loputtua huomaa, kuinka eri paikassa onkaan kirjan loputtua. Niin kävi myös tämän kanssa. Jouduin ihan muistelemaan alun tunnelmia ja kirjan tuntumaa. Todella hyvä tarinankaari kirjalla oli siis. Juonen en välttämättä sanoisi olevan mikään ehdoton lempparini, osan siitä arvasin aika pitkälle etukäteen ja harmillisen vähän mikään tapahtuma yllätti minua. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan perusvahvaa nuorten fantasiaa.

Kirjassa vilisee myös todella paljon hahmoja ja heitä kaikkia jaksetaan rakentaa huolellisesti ja pitkäjänteisesti niin, että lopussa huomaa pitävänsä ainakin kymmenestä hahmosta ihan oikeasti, kun normaalisti YA-kirjan luettuaan muistaa lähinnä pääparin ja ehkä yhden lisähenkilön.

Ainut asia, mikä minulla ei toiminut Finnikin of the Rockissa, oli romanssipuoli. Minusta kirja ei välttämättä olisi tarvinnut romanssia ollenkaan, sillä maailmanrakennus ja henkilöt yksistään riittivät ylläpitämään yhteyttä kirjaan. Romanssi ei ollut missään nimessä niitä huonoimpia, mutta itse en vain syttynyt kemialle.

Neljä tähteä ja suuri mielenkiinto jatkoa kohtaan.