L. M. Montgomery: Runotyttö. Uuden Kuun Emilian tarina

Kuva täältä

Runotyttö kertoo Emilia Starrista, joka jää orvoksi lapsena ja päätyy sukulaistensa hoitoon Uuden Kuun kartanoon. Sukulaiset ottavat Emilia hoiteisiinsa velvollisuudesta ja ylpeytensä vuoksi eivätkä sukulaiset tunnu ymmärtävän Emilian ajatuksen juoksua. Emilian haaveena on tulla kirjailijaksi ja pienestä lähtien hän kirjoittaa uutterasti runoja ja tarinoita, mutta tie uskottavaksi kirjailijaksi on pidempi kuin Emilia uskoisikaan. Vähitellen Emilia kuitenkin kapuaa elämässä eteenpäin ja kehittyy kirjoittamisessa.

Minä kuulun siihen kirjablogimaailman vähemmistöön, joka ei ole lukenut L. M. Montgomeryn kirjoja nuorempana, joten minulla ei ollut entuudestaan minkäänlaisia tunteita tai sidoksia tätä kirjaa kohtaan. Lopulta tartuin Runotyttöön siitä syystä, että klassikkohaasteen loppu häämötti hyvin lähellä eikä minulla ollut minkäänlaisia inspiksiä lukea Viattomuuden aika-kirjaa, jonka olin aiemmin suunnitellut lukevani haastetta varten. Myöhästyin lopulta kuitenkin koko haasteesta ja Runotyttö-kirja tuli lueskeltua muuten vain.. Ja hyvä niin!

Sarjan ensimmäinen osa kertoo Emilian tarinaa nuorena pikkutyttönä ja oli yllättävän kiinnostava näin aikuisellekin lukijalle. Montgomeryn kirjoitustyyli on kieltämättä erinomainen. Tavallisetkin asiat vaikuttavat taianomaisilta ja kirjoitus tihkuu huomaamatonta huumoria. Ihanaa luettavaa, useampaan otteeseen naureskelin ja hymyä oli vaikea monesti pidättää. On myös hauskaa miten tarinassa on oikeasti maagisia piirteitä ja ripaus taikaa, vaikka periaatteessa tarina onkin realismipohjainen.

Kaikista yllättävintä oli, miten synkkä ja surullinen tarina Runotyttö-kirja oli. Lapsuudessa Emilia joutuu orvoksi ja pohtimaan, että tunteeko hän enää koskaan olevansa oikeasti rakastettu lapsi. Myöhemmissä osissa tarina vangitsi hienosti nuoren naisen kasvukivut ja onnistui olemaan ajankohtainen teemoiltaan näin lähes 100 vuotta kirjan ensijulkaisun jälkeen. Emilia joutui pohtimaan pärjäämistään valitsemallaan uralla ja rakkauden merkitystä elämässä. Aikuisen elämä vaikuttaa niin paljon hauskemmalta nuorena ja kun kaikki ovet ovat vielä avoinna. Sitten näin vanhempana pitäisi pystyä elämään omien valintojensa kanssa. Pidinkin erittäin paljon siitä, miten riipivä ja tunteisiin vetoava tarinan "opetus" oli ja kuinka todellisilta ongelmat tuntuivat.

Tahdon ehdottomasti lukea lisää L. M. Montgomeryä. Mahtava klassikko!