8. helmikuuta 2018

Maggie Stiefvater: The Raven Boys (The Raven Cycle #1)


Blue käy joka vuosi äitinsä ja tätiensä seurana katsomassa hautausmaalla, kun seuraavan vuoden aikana kuolevat kulkevat heidän ohitseen. Blue ei ole koskaan pystynyt näkemään näitä ihmisiä, mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa poika ilmestyy Bluen luokse ja puhuu hänelle. Pojan nimi on Gansey ja hän on lähellä sijaitsevan yksityiskoulun oppilas. Blue on vannonut välttelevänsä viimeiseen noita snobeja oppilaita, mutta Bluen elämä vaikuttaa kuitenkin olevan törmäyskurssilla Ganseyn ja tämän kaveriporukan kanssa. Niinpä Blue sekaantuu enemmän ja enemmän Ganseyn ja muiden poikien elämään halusi hän sitä tai ei.

Olen jostakin syystä ajatellut Raven Boysin olevan niitä YA-kirjoja, joista aiheutuu minulle enemmän päänsärkyä kuin iloa. Olinkin erittäin iloisesti yllättynyt, kun huomasin pitäväni Raven Boysista sivu sivulta aina vain enemmän.

Odotin kirjalta instalovea ja tylsää päähahmoa, mutta yllätyksekseni en saanutkaan niitä. Jotenkin tuo minunkin kuvaamani tiivistelmä kirjan tapahtumista tarjoilee instalovea sun muuta tehokkaasti, mutta Raven Boysissa romantiikka on sivuosassa ja aika vähäistä. Blue oli hahmona ihan ookoo - ei mikään lemppari-päähahmoni, mutta ei missään nimessä huonoinkaan. Ärsyttävintä oli hänen nimensä. Huomasin moneen kertaan ärsyyntyväni nimestä Blue. Yhtä tyhmä nimi kuin Keltainen, Vihreä tai Ruskea.

Eniten kirjassa tykkäsin sen jännästä, omanlaisesta maailmasta ja ideasta. Yliluonnolliset kyvyt olivat hauskasti mukana, samoin taikuus. Kumpaakin oli ripoteltuna sopivassa suhteessa tarinaan. Juoni tosin olisi saanut olla selkeämpi ja tahti vähän nopeampi. Olen lukenut arvosteluita, joissa lukijoiden on ollut vaikea hypätä Stiefvaterin kirjoitustyylin kyytiin ja se on haitannut monien lukukokemusta. Minulla ei tällaista ongelmaa ollut, ja itse koin, että tämä oli perus-YA-tekstiä, joka soljui ihan mukavasti.

Tylsä puoli oli ehkä se, että toisaalta koko sarja tuntuu melko ennalta-arvattavalta eikä se oikein kannusta lukemaan jatko-osia. Saa nähdä jaksanko tarttua kakkososaan. 3.5 tähteä.



There were three boys in the doorway, backlit by the evening sun as Neeve had been so many weeks ago. Three sets of shoulders: one square, one built, one wiry.
  "Sorry that I'm late," said the boy in front, with the square shoulders. The scent of mind rolled in with him, just as it had in the churchyard. "Will it be a problem?"
  Blue knew that voice.
  She reached for the railing of the stairs to keep her balance as Precident Cell Phone stepped into the hallway.
   Oh no. Not him. All this time she'd been wondering how Gansey might die and it turned out she was going to strangle him.

3 kommenttia:

  1. Mun mielestä Keltainen voisi olla ihan hauska nimi; sininen, punainen ja musta taas on hirveän kuluneita :D

    Raven Boys on roikkunut omalla lukulistalla jo ties kuinka kauan ja nyt kiinnostuin taas uudestaan ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Täytyy ehkä laajentaa tätä omaa nimispektriä :D

      Joo, kyllä tämä on minusta ihan lukemisen arvoinen. On kuitenkin jotakin omaakin ideaa pohjalla eikä vain sitä perusbulkkia, jossa ei ole jaksettu miettiä mitään uutta :)

      Poista

Kiitos kommentista!