Pakkomielteinen lukuhiiri lukee kirjoja. (Jos vain muulta elämältään ehtii.)
20. lokakuuta 2016
J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child (Harry Potter #8)
Harry Potter and the Cursed Child (HPCC tässä tekstissä :D) on Lontoossa esitettävä uusi näytelmä. Tarinan tekemiseen on osallistunut jollakin muotoa myös itse J.K. Rowling, mutta arvoitukseksi jäi lyhyen etsinnän jälkeen, että minkä verran. Näytelmässä eletään aikaa, jolloin Harry Potter on kolmen lapsen isä ja kiireinen, keski-ikäinen mies. Harryn lapsista nuorin, Albus Severus Potter, tuntee olevansa perheensä musta lammas ja taistelee taustansa tuomaa taakkaa vastaan. Harryn ja Albuksen suhteen kärsiessä synkkä menneisyys jälleen nostaa päätään ja uhkaa maailmaa..
Myönnettäköön, alkuun, kun kuulin tästä kirjasta, olin valmiina kaiken maailman ennakkotilaus- ja varausjonoihin, joita ihminen nyt voi keksiä. Oli niin ihanan jännittävää palata siihen hetkeen, kun malttamattomana odottelin uuden HP:n ilmestymistä suomeksi. Intoni kirjaa kohtaan kuitenkin laantui odotellessa, sillä tämän oli "vain" näytelmä. Niinpä päädyin kirjaston päättymättömään odotusjonoon.
Päällimmäisinä fiiliksinä nyt lukemisen jälkeen on, että HPCC on ihan ok. Tuntuu hyvin fanfictionmaiselta tekstiltä eli ihan aitona tavarana en tätä pidä. Etenkin jo entuudestaan tutut henkilöt tuntuivat liian kovalta yritykseltä ja vähän jopa kliseisiltä. Ron oli pelkästään hölmö ja vitsaileva, Harry itsensä uhraava sankari jne.
Näytelmä on tietysti vähän rajallisempi tapa esittää asioita. Pään sisäisten ajatusten kulkua ei kuvailla juuri laisinkaan ja huumoria haetaan tietysti yleisön tunteiden herättämiseksi. Tarinakin jää tyngäksi, jos useampi satasivuiseen kirjaan vertaa, mutta toisaalta näytelmässä oli juonellisesti muutama ihan hauska idea. Erityisesti pidin HPCC:n uusista hahmoista, joilla persoonallisuutta oli ehdottomasti eniten.
Kaiken kaikkiaan oli hauskaa päästä taas palaamaan vanhaan tuttuun maailmaan, vaikka ei tässä sitä vanhaa tuttua taikaa ollut. Näytelmän tarkoituksena tuntuikin olevan verestellä vanhoja hyviä muistoja HP-kirjoista ja hellitellä faneja niillä. Toisaalta tämä ei kyllä varmasti jää mieleeni samalla tapaa kuin alkuperäiset eikä tunnu sarjaan varsinaisesti kuuluvalta jatko-osalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!