25. lokakuuta 2017

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki #1)


16-vuotias Kiuru näkee ihmisten muistot lintuina heidän ympärillään ja pystyy varastamaan niitä halutessaan. Eräänä päivänä hän törmää samantyyppisiä kykyjä omaavaan romanipoikaan, Daihin, joka tutustuttaa Kiurun veljeensä ja Bollywood-nimiseen poikaan, jotka myöskin omaavat kykyjä. Yhdessä nuoret ryhtyvät selvittämään, miksi heillä on kykyjä ja mitä kaikki tarkoittaa. Pian nuoret huomaavat olevansa keskellä salaisuuksien verkkoa. 

Muistojenlukija on suomalaisen YA-genren priimaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on paras suomalainen YA-kirja, jonka ole lukenut. Tarina vetäisee sisäänsä ensisivuilta lähtien. Alkuun hahmoja rakennetaan huolellisesti ja tutustutaan maailmaan. Hiljalleen tahti alkaa kiihtyä ja salaisuudet paljastua, ja niin sitä vain huomasi pelkäävänsä rakastamiensa hahmojen puolesta.

Minä toivon nuorten aikuisten fantasioilta muutamaan asiaa: vauhdikasta ja koukuttavaa juonta, rakastettavia hahmoja ja tietysti kiinnostavaa ja erilaista maailmaa. Tämä kirja täytti lähestulkoon kaikki nuo kohdat ja vieläpä hyvin omanlaisella twistillä.

Muutamat ärsytykset aiheutti ainoastaan Kiuru, joka ei osannut muun muassa käyttää kännykkää tai tietokonetta juuri minkään vertaa. Minun on vaikea uskoa tämän olevan mahdollista nykymaailmassa ja en ymmärrä, miksi tällainen piirre olisi erityisen miellyttävä ihmisessä. Myönnettäköön, että oli minulla muutamia ongelmia myös tiettyjen maailmanrakennuksellisten asioiden kanssa, joiden suhteen pidin Rouhiaista ehkä hiukan liian optimistisena.

Mutta palataanpa takaisin niihin hyviin juttuihin, joita kirjassa riitti. Maailma oli mahtava ja ajatus näistä kyvyistä ihmisillä jännittävä. En viitsi tähän hirvittävästi avata näitä kykyjä, etten spoilaa mitään, mutta kykyihin oli otettu oma persoonallinen näkökulma. Nuoret hitsautuivat ihanan luonnollisesti omaksi porukakseen löydettyään toisensa ja Dain pahapoikamaiseen, synkkään hahmoon ihastuin heti ensimmäisestä kohtaamisesta. Need I say more?

Itä-Helsinki oli mainio paikka tapahtumille ja toi kirjaan oman särmänsä. Joskus lukiessa tuntuu, että tapahtumapaikat ovat vain sellainen kaukainen random juttu taustalla, jolla ei ole oikeasti mitään väliä ja ihan yhtä hyvin kaikki voisi tapahtua Jenkeissä tai Kiinassa tai missä tahansa. Muistojenlukijassa kuitenkin tuntui, että kiinnyin jopa paikkoihin ihan omalla erityisellä tavalla ja olivat tietyllä tapaa kuin oma hahmonsa.


4.5 tähteä ja toivottavasti jatko-osassa riittää potkua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!