Pakkomielteinen lukuhiiri lukee kirjoja. (Jos vain muulta elämältään ehtii.)
2. huhtikuuta 2015
Kiera Cass: The One (The Selection #3)
The One kirja päättää The Selection sarjan (vihdoin ja viimein) American ja Maxonin tarinan osalta. Kirjasarjan idea on ollut unelmien poikamiestyyppinen kisa dystopiamaailmassa Prinssi Maxonin sydämestä ja prinsessaksi tulemisesta. Kilpailun loppu on lähellä ja America Singer on päättänyt olla mukana kilpailussa täysillä. Mutta palatsin ulkopuolinen maailma on kilpailua vastaan, kisa on käynyt yhä vaarallisemmaksi ja kilpailu palatsin sisälläkin on kovaa.
Kirja on siis kolmas sarjassaan ja The One jatkaa samaa linjaa kahden edellisen kirjan kanssa muuten, mutta tässä on selkeästi eniten myös dystopiapuolta mukana ja maailma vihdoin ehkä vaikuttaa edes jossain pienessä määrin uskottavalta, kun aiempien kirjojen kohdalla se oli lähinnä vitsi. Tämäkin kirja kuitenkin sivuuttaa aika isoissa määrin selittelyjä ja esimerkiksi hyvin olennaiset ja kiinnostavat tiedot jäävät saamatta, esimerkiksi kapinallisista, jotka siis ovat edellisissä kirjoissa ja tässäkin hyökkäilleet palatsiin. Kapinallisia on kahdenlaisia, eteleläisiä ja pohjaisesta olevia. Tässä kirjassa eteleläiset kapinalliset pistävät oikein kunnon hässäkkää sekä palatsissa että palatsin ulkopuolella pystyyn ja uhkaavat koko valtakunnan tulevaisuutta. Pohjoisesta olevat kapinalliset taas ovat valmiita muodostamaan allianssin prinssi Maxonin kanssa tiettyjä ehtoja vastaan. Heistä saa siis jonkinlaista taustatietoa, mutta eteläläiset jäävät kirjasta mieleen kasvottomina tappamisenhimoisina hulluina.
Mutta näiden kirjojen vahvuus ei koskaan ollut dystopiamaailma, vaan romantiikka ja ihmissuhdekriisit. Myös ihmiset ovat tässä myös omalla tavallaan yksi suuri vahvuus minun silmissäni. America on ihana draamakuningatar, joka ei juuri pidättele tunteitaan ja tekee, mitä hänen mieleensä ikinä pälkähtääkään. America on niitä ihmisiä, jotka elävät todellakin tunteillaan. Maxon taas vaikuttaa jollain tapaa selkärangattomalta, tekee aina mitä hänen käsketään eikä uskalla puolustaa riittävästi omia näkemyksiään. Hän myös omaa pelimiehen elkeitä ja osaa selitellä rakkauttaan vähän joka suuntaan, hänen kaikkia sanojaan jaksaa aina epäillä ja ymmärrän American epävarmuuden sekä "pienet" kiukuttelut häntä kohtaan. Mutta silti Maxon on jotenkin ihanan luotettava, järkevä ja niin inhimillinen, että sitä jotenkin vain silti seisoo hänen puolellaan kannustamassa. Molempia päähenkilöitä tekisi mieli vihata ja ravistella aina aika ajoin, mutta se näissä on juuri niin kivaa. On helpottavaa, ettei ihmisen tarvitse olla täydellinen, jotta hänestä pidettäisiin.
En nyt jaksa ruotia tämän kirjan ongelmia, sillä ne ovat täsmälleen samat jokaisessa osassa, tosin tämä viimeinen kirja on mielestäni paras näistä. The Selection on niitä sarjoja, joista on samaan aikaan hyvin vaikea pitää, koska tässä on niin paljon puutteita, huonoa kieltä, surkeasti rakennettu maailma, raivostuttavia ihmisiä ja kliseisiä juttuja, mutta samaan aikaan tässä on jotenkin hämmentävän kiinnostava ja jännittävä tarina. En voi sanoa olleeni tylsistynyt kertaakaan sen jälkeen, kun pääsin ykköskirjan alun ohi ja kaikki nämä kirjat upposivat aivan pikavauhtia sisälle. Näiden kohdalla annan myös anteeksi aika paljon kaikenlaista, koska nämä eivät ole mielestäni tarkoitettukaan miksikään totiseksi dystopiaksi vaan enemmänkin sellaiseksi naisten viihteeksi.
Kirjan loppu oli mielestäni hyvä eikä jättänyt minulle mitään hampaan koloon, se oli ehkä jopa parepi kuin odotin. Tämä sarjahan ei pääty The Oneen niin kuin minä esimerkiksi oletin, vaan jatkuu kirjalla The Heir (julkaistaan toukokuussa), joka mitä ilmeisimmin kertoo American ja Maxonin tytärtä varten pidetystä vastaavasta kisasta. Vähän kyllä kutkuttaisi ajatus, koska olihan tämä nyt vallan hauskaa seurattavaa...
Suosittelen kirjasarjaa edelleenkin kaikille niille, jotka pitävät erityisesti romantiikkapuolesta dystopiakirjoissa. Näissä sitä saa kokonaisen kolmen kirjan verran, jatkuvaa vatvomista, kiistelyä ja ihastumisen riemujuhlaa.
Minä olen jo onneksi sirtynyt parempien dystopioiden nurmikoille temmeltämään, toivottavasti saan jossakin vaiheessa viimeistelyä tekstejäni niistä. Tässä on nyt pari muuttujaa vain taustalla koulun ja lomasuunnitelmien takia, jotenka pieni tovi voi taas vierähtää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!