Champion on Marie Lun kolmas kirja Legend-trilogiassa. Kaksi aiempaa ovat Legend(#1) sekä Prodigy(#2). Champion jatkaa tarinaa muutamia kuukausia Prodigyn tapahtumien jälkeen. En viitsi kirjoittaa tiivistelmää kirjasta, sillä se vain spoilaisi edellisiä osia, mutta tämä sisältää sitä samaa menoa ja melskettä kuten edellisetkin osat. Kirjan tunnelma on kuitenkin synkempi ja aikuisempi verrattuna aikuisempiin osiin, ehkä jossain määrin epätoivoisempikin häivähdys tarinassa.
Legend-sarjasta minulle jäi päällimmäisenä mieleen sen eheys. Tämä oli kerrassaan tasavahva sarja eikä pettänyt kertaakaan. Kaikki selitykset ja maailmanrakennus oli niin hyvin tehty, että en keksi niiden osalta valittamista. Jokaisessa kirjassa on tapahtunut valtavasti ja lopputulosta ei olisi osannut aavistaa kirjaa aloittaessa. Paitsi Championin lopun nyt ehkä jossain määrin. Taaksepäin katsottaessa kehitys henkilöissä ja yhteiskunnan tilanteessa on huomattava. Nämä kirjat kaikessa yksinkertaisuudessaan muodostivat selkeän kokonaisuuden, joilla oli järkevä suunta koko sarjan ajan ja vauhti ei hiipunut missään välissä.
Lopusta en halua sanoa mitään muuta kuin, että se oli minun mielestäni erittäin hyvä. Se lopetti kirjasarjan niin, että tuli selkeä päätös eikä lankoja jäänyt ajelehtimaan ympäriinsä. Ainut, mitä lopusta muuttaisin, oli se, että poistaisin aivan viimeisimmän kappaleen kirjasta.
Valituksen aiheet: Kirjan (kuten myös kaikkien muidenkin tämän sarjan kirjojen) kansi on tylsä ja mitäänsanomaton mielestäni. Mikään niistä ei vastaa kirjojen sisältöä hyvin ja aivan yhtä hyvin kansi voisi olla vain vitivalkoinen tyhjä paperi. Näiden kirjojen nimet ovat myös minun mielestäni vähän tyhmiä. Legend-kirjan nimeä en tajunnut ennen kuin näin jonkun mainoksen missä luki "He is a Legend". Sitten sain ahaa-elämyksen, että nimi viittaa Dayhyn. Prodigy-nimen viittauksen sentään tajusin, mutta mielestäni sekään ei kuvannut kirjan sisältöä mitenkään erityisen onnistuneesti. Nimet menevät ehkä jopa väärinpäin? Ensimmäinen kirja kuvaa melkeinpä enemmän muutosta Junessa ja Prodigy taas muutosta Dayssä. Champion ei taas kuvaa minun mielestäni sisältöä ollenkaan tai liity yhtään mihinkään.
Kirjat olivat myös vähän teflonia ihmisten osalta. Viimeisen kirjan synkkä ja aikuisempi sävy sekä muutamat dramaattiset asiat päähenkilöiden osalta tekivät heidät kyllä toki läheisimmiksi, mutta edelleen jotakin jäi puuttumaan heistä. En näin jälkeenpäin osaa sanoa muuta kuin että Day oli supersymppis ja sellainen jokaisen äidin unelmavävy jaloine ajatuksineen ja ritarillisena mooveineen. June taas oli hyvä roolimalli tytöille, ei vikissyt vaan toimi ja vieläpä järkevästi, ei antanut typerien ihmissuhdesoppien tehdä hänestä täyttä idioottia eikä antanut miesten pelastaa häntä jatkuvasti pulasta vaan hoiti itse itsensä. Mutta heistä puuttui ehkä jokin olennainen inhimillinen asia, joka olisi tehnyt heistä erityisen muistettavia. Day oli siinä suhteessa kyllä onnistuneempi, mutta se johtui varmasti siitä, että hän oli huumorintajuisempi ja köyhyydestä johtuen jotenkin maanläheisempi eikä vain superälykäs, maailman kaunein, täydellinen taistelija jne jne.
Vähän harmittaa, että tämä on jäänyt muiden dystopiakirjojen jalkoihin suurissa kuvioissa. Minä toivoisin, että näistä tehtäisiin elokuvat, hyvät sellaiset. Näissä on niin hyvä pohjamateriaali ja näissä olisi oikeasti toimintaakin joka kirjassa ja jatkuvasti, joten tästä voisivat kiinnostua elokuvien osalta myös muutkin kuin dystopiaa lukevat naiset ja teinit.
Sanoisin, että tämä kirja, kuin myös koko sarja on helposti neljä tähteä viidestä. Sääli, että näistä jää puuttumaan se jokin olennainen osa, joka tekisi näistä viiden tähden arvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!