Marie Lu: The Young Elites (The Young Elites #1)

Kuva täältä

Adelina Amouteru selvisi Kenettran maassa riehuneesta verikuumeesta lapsena, mutta tauti jätti häneen jälkeensä. Adelinan mustat hiukset muuttuivat hopeisiksi ja hän menetti vasemman silmänsä. Adelinan kaltaisia taudin merkitsemiä kutsutaan malfettoiksi ja heitä pidetään yhteiskunnan alhaisimpina. Adelina on pilannut perheensä maineen ja hänen isänsä inhoaa häntä yli kaiken, sillä Adelinasta ei ole mitään hyötyä perheelle. Mutta huhujen mukaan osa kuumeesta selvinneistä on saanut muutakin kuin arpia, ihmeellisiä kykyjä, ja nämä henkilöt ovat nyt tulleet esiin anonyyminä ryhmänä, jota kutsutaan nimellä The Young Elites. He pelastavat Adelinan etsiessään uusia kykyjä, mutta Adelinan sisällä vellova synkkyys on heille uhka siinä missä mahdollisuuskin.

Marie Lun Legend-trilogia on edelleen yksi lemppari-YA-trilogiani. Se sisältää upeaa tarinankerrontaa ja aivan mielettömän hienon dystopiamaailman. Niinpä olen himoinnut tätä Lun uutta The Young Elites-trilogiaa jo hyvin pitkään lukemiseksi. Sen myyntipuhe kuulosti aivan mielettömältä. Anti-sankari, jonka koston- ja vallanhimo syö häntä sisältä ja myrkyttää hänen mielensä, mystisiä voimia, renesanssin tyyppinen fantasiamaailma ja tietysti kutkuttava YA-romanssi. Olin valmis antamaan kaikki rahani pois ja laittamaan suoraan viisi tähteä Goodreadsiin.

Mutta... Täytyy sanoa, ettei The Young Elites yltänyt aivan sille tasolle, jolle onnistuin sen itse kohottamaan. Ehkä suurimpana syynä oli se, että kirjaa markkinoitiin niin vahvasti Adelinan synkkyydellä ja pahuudella ja minusta hän oli kuitenkin aika nössö. Jos hän olisi ollut yhtään vähemmän itsekäs, olisi hän ollut liian kiltti. Halusin siis huomattavasti pahiksemman Adelinan.

Juonikaan ei yltänyt aivan Legendin tasolle, mutta oli kuitenkin tyydyttävä ja kiinnostava. Tarinalla on ainakin valtavasti tilaa kehittyä eri suuntiin. Maailmanrakennus teki hyvää pohjaa trilogialle, vaikka olikin vähän monimutkainen kokonaisuudessaan. Pikku miinus myös siitä, että romanssi jätti minut tällä kertaa kylmäksi. Legendissäkään en pitänyt romanssista erityisesti, joten lieneekö sitten niin, että Marie Lu tykkää kirjoittaa vähän eri tyyppisiä rakkaustarinoita kuin joihin minä sitten kapsahdan.



Ihan perushyvää YA:ta ja oli kyllä kivaa, että päähenkilö oli kerrankin vähän eri tyyppinen. Luulenpa, että tähän on helppo ihastua, jos odotukset eivät ole samalla tasolla kuin omani. Kaikista hienointa on, että tarinalla on potentiaalia kehittyä vaikka mihin suuntaan, sillä ainakaan Lu ei rajoittanut tarinaa yksipuoliseksi.

3.5 tähteä.