Blogger Recognition Award

Niinhän siinä vierähti taas useampi viikko ennen kuin ehdin tänne tulla. Kerroin jo aiemmin, että olen ensimmäistä kertaa oikeissa alan töissä ja se on tietysti jännittävää ja vie pirusti aikaa. Iltaisin makaan raatona kotona ja yritän motivoida itseni tiskaamaan astioita tai edes keräämään postit oven edestä. Ei siis puhettakaan bloggaamisesta tai lukemisesta. Lisäksi pitäisi kirjoittaa yliopiston puolelle tutkimusjuttua. Hommaa riittää ja täällä minä silti olen :D Muutaman tunnin käyttämässä blogipostauksen tekoon...

Nyt tulee siis postausta Blogger Recognition Awardista, jonka ohjeistus menee kutakuinkin seuraavalla tavalla:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Kuinka aloitin bloggaamisen

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja pitänyt sitä melkoisen terapeuttisena harrastuksena. Bloggaamista olen kokeillut muutamassakin eri tyyppisessä blogissa, mutta mikään niistä ei tuntunut oikein omalta. Jouduin vähän liikaa hakemaan jutunjuurta muualta. Sitten eräänä päivänä törmäsin kirjablogiin Anna minun lukea enemmän (joka pari viikkoa sitten olikin näköjään palannut telakalta, jeee :D) ja aloin kypsyttelemään ideaa omasta kirjablogista. Kaipasin tuolloin elämääni jotain omaa pientä (ja vähän salaistakin) harrastusta ja toisaalta oli mielettömän hauskaa verrata muiden ajatuksia samoista kirjoista.

Minulla oli kirjablogin perustamiselle kuitenkin muutama pieni este. En ensinäkään ehtinyt lukea juurikaan kirjoja ja pohdin, että saisinko sisältöä blogiin millään. Totesin kuitenkin, että blogi olisi erinomainen syy lukea enemmän ja niinhän se on onneksi ollutkin. Toisekseen pohdin, että onko tämäkään nyt sitten se omanlainen juttu. Blogin aloitettuani huomasin kuitenkin nauttivani kirjoittelusta, vaikka olenkin aikamoinen puoskari tällä alalla ja arvostelut ovat subjektiivista mutua.

Vinkkejä aloittaville bloggaajille

Olen itse melkoinen harrastelija kirjabloggauksen saralla enkä koe itseäni kovinkaan päteväksi antamaan neuvoja, mutta ainahan sitä pitää jotain sanoa, kun kerta pyydetään :D

- Bloggaa sellaisista asioista, joita kohtaan olet intohimoinen ja motivoitunut. Itse olen kokeillut siis muutamaakin eri tyyppistä blogia ja kumpikaan niistä ei toiminut erityisen hyvin, sillä en ollut riittävän motivoitunut ylläpitämään niitä. Ei ollut yhtään hauskaa keksiä tikusta juttua. Kyllä sen sitten huomaa, kun alkuinnostus laantuu, että mikä blogi on sellainen, jota jaksaa oikeasti pitää yllä.

- Tee blogista itsesi näköinen. Ja minä tarkoitan nyt kirjaimellisesti blogin ulkonäköä. Minä olen ehkä surkein antamaan tälläisen neuvon, sillä minun blogini olisi luultavasti paljon pinkimpi ja kirkkaampi (ja ällöttävämpi), jos oikeasti tekisin tästä sellaisen kuin minä olen persoonana :D Tosin ehkä tämä "sininen pommi" on jo riittävä määrä väriä. Mutta minä tarkoitan siis sitä, että tee blogista juuri sinun visiosi näköinen. Se on yksi suuri ilonaihe itselle ja kannustaa bloggailuun. Toisaalta minä olen aivan käsi ulkomuodon kanssa ja tyydyn lähinnä leikkimään näillä väreillä eli ihan liikaa paineitakaan ei kannata tästä asiasta ottaa.

- Kirjoita juuri sellaista tekstiä kuin sinä haluat. Olen moneen otteeseen painiskellut sen asian kanssa, että kirjoitanko liian yliampuvasti, mutta toisaalta en haluaisi pitää muunlaista blogia yllä. Sellaisen tekstin tuotto onnistuu helposti, joka tuntuu omanlaiselta ja silloin kirjoittaminenkin on hauskaa. Joten minä laittelen hymiöitä tekstini joukkoon, vaikka tiedän joidenkin itkevän verta nähdessää niitä, koska minulta ne tulevat luonnostaan. Enkä jaksa hikoilla oikeinkirjoituksen suhteen öisin, vaikka toisinaan toivoisin, että kehittäisin edes jonkinlaisen kiinnostuksen äidinkieltä kohtaan...

- Ota rennosti. Älä stressaa kirjoitustauoista tai lukujumeista. Hengaile ja sosialisoi muiden bloggaajien kanssa, jaa mielipiteitä. Pidä hauskaa blogin kanssa! Äläkä kärsi blogista turhaan, jos jokin asia tuntuu raskaalta. Kaikkeen löytyy aina ratkaisu :)

Minut nimesi haasteeseen viisi bloggaajaa, kiitos tuhannesti kaikille ja pahoittelut siitä, että minulla oli niin pitkä tauko enkä nähnyt haasteitanne. Ylempänä olikin vähän seliseli-juttuja..

Yöpöydän kirjat
Tarinoiden syvyydet

Kansientakaiset maailmat

Kirjamaailma

Kirjavarkaan tunnustukset

Ihan kymmentä ihmistä en nyt ehdi alkaa kaivelemaan ja puoli blogimaailmaa tuntuu tämän haasteen jo tehneen, mutta tässä ainakin muutama haastettava: 

Eksynyt kirjojen maailmaan

Katinkan kirjasto

  

Melina Marchetta: Finnikin of the Rock (Lumatere Chronicles #1)

Pienet väliaikajuhlat voidaan pitää nyt, kun sain yhden kirjan luettua. Valitettavasti kiireet vain jatkuvat ja jatkuvat. Eka kesä ihan oikeissa hommissa ja paljon on opittavaa (tietysti). Lisäksi olen hoidellut erästä tutkimushommaa eteenpäin. Mutta ehkäpä kesällä on kuitenkin muutamia iltoja, jotka voin pyhittää lukemiselle. Optimistisena ihmisenä hain kirjastosta kasan kirjoja.

Kuva täältä

Finnikin oli vielä lapsi, kun hänen kotimaansa Lumatere joutui kirouksen valtaan. Lumateren rajojen sisäpuolelle jääneet eivät pystyneet enää kulkemaan ulos Lumateresta tai pitämään minkäänlaista yhteyttä Lumateren ulkopuolelle. Finnikin jäi Lumateren ulkopuolelle rajojen sulkeutumisen jälkeen pienenä poikana ja menetti kaikki rakkaansa järkyttävien tapahtumien keskellä. Sir Topher on pitänyt hänestä huolta ja kouluttanut Finnikinistä nokkelaa politikkoa ulkomaailmassa. Yhdessä he yrittävät epätoivoisesti saada muilta mailta pientä plänttiä kansalaisilleen asuttavaksi, mutta taistelu lumaterelaisten oikeuksien puolesta on epätoivoinen. Sitten Finnikin ja Sir Topher tapaavat Evanjalinin, nuoren naisen, joka väittää näkevänsä unia Lumateren valtakunnan sisältä ja tietää keinon läpäistä Lumateren rajat.

Eniten tykkäsin siitä, millainen tunnelma kirjassa oli ja miten upeasti maailma oli rakennettu. Finnikin kumppaneineen seikkaili ympäri ämpäri pitkin valtakuntaa ja jokaiselle paikalle oli ihanasti keksitty juurta. Eritoten Lumateren tarina oli tietysti kiehtova ja jaksoi kiinnostaa jo yksinäänkin.

On aina kiva lukea kirjoja, joiden loputtua huomaa, kuinka eri paikassa onkaan kirjan loputtua. Niin kävi myös tämän kanssa. Jouduin ihan muistelemaan alun tunnelmia ja kirjan tuntumaa. Todella hyvä tarinankaari kirjalla oli siis. Juonen en välttämättä sanoisi olevan mikään ehdoton lempparini, osan siitä arvasin aika pitkälle etukäteen ja harmillisen vähän mikään tapahtuma yllätti minua. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan perusvahvaa nuorten fantasiaa.

Kirjassa vilisee myös todella paljon hahmoja ja heitä kaikkia jaksetaan rakentaa huolellisesti ja pitkäjänteisesti niin, että lopussa huomaa pitävänsä ainakin kymmenestä hahmosta ihan oikeasti, kun normaalisti YA-kirjan luettuaan muistaa lähinnä pääparin ja ehkä yhden lisähenkilön.

Ainut asia, mikä minulla ei toiminut Finnikin of the Rockissa, oli romanssipuoli. Minusta kirja ei välttämättä olisi tarvinnut romanssia ollenkaan, sillä maailmanrakennus ja henkilöt yksistään riittivät ylläpitämään yhteyttä kirjaan. Romanssi ei ollut missään nimessä niitä huonoimpia, mutta itse en vain syttynyt kemialle.

Neljä tähteä ja suuri mielenkiinto jatkoa kohtaan.

Unpopular Bookish Opinions

Tarinoiden syvyydet -blogin Nina Mari heitti minua haasteella (on siitä jo useampi viikko, mutta aika kiitää) ja tässä tulee vihdoin vastaus. Ideana tässä book tagissa on siis vastailla negatiivissävytteisiin kysymyksiin kirjoihin liittyen ja sehän sopii minulle kuin nenä päähän.. :D

Olin itse asiassa kirjoitellut aiemmin luonnoksiin tästä himpun verran eri version eli vastaukset löytyivät siis puolivalmiina. Samaisesta syystä johtuen tässä postauksessa on yksi ekstrakysymys, jota ei tästä suomalaisten blogeissa pyörineestä haasteesta ole löytynyt.

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Ja näitähän riittää :D Tuntuu siltä, että olen aina vähän vastarannan kiiski.. Pakko varmaan sanoa Sudenkorento tai Matkantekijä Diana Gabaldonilta tai sitten Cassandra Claren ihan mikä tahansa kirja. Erityisesti City of Glass on jäänyt mieleeni erityisesti sellaisena, että ei enää ikinä.

2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Vampire Diaries -kirjat olivat minun mielestäni hyviä (ainakin ensimmäisen kahdeksan verran), mutta muut eivät ole tainneet tykästyä niihin aivan niin paljon kuin minä. Minullakin on niiden lukemisesta jo hyvä tovi kulunut, että tiedä sitten mitä mieltä olisin niistä nyt. Tykkäsin myös Beth Revisin Across the Universe -sarjasta todella paljon, vaikka sarjan arvostelut olivat keskitasoa.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.

Kaikista pahin pettymys oli kyllä Leigh Bardugon Grisha-trilogiassa (jossa nyt oli oikeastaan neliödraama tms). Oikein sapetti päähenkilön loppuparitus ja sen takia sarjakin oli vähän pilalla mielestäni.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

En tykkää dekkareista tai trillereistä. Esimerkiksi Gone Girl oli erinomainen leffa, mutta kirjana kyseinen teos ei kiinnosta minua yhtään.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Divergent-sarjan Tris oli alkuun todella hyvä hahmo, mutta sarjan edetessä en pitänytkään hänestä.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et.

Useammassakin kysymyksessä mainitsemani Cassandra Clare ei ole onnistunut kirjoittamaan sellaista hahmoa, josta pitäisin, tai tarinaa, joka olisi yllättänyt/kiinnostanut :D

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Gabaldonin Muukalainen/Matkantekijä-sarjaa en aio lukea enää. Kolme ja puoli kirjaa oli vallan riittävästi... Uusista YA-sarjoista en oikein keksi mitään, olen mielestäni kokeillut kaikkea sellaistakin, jota olen etukäteen osanut arvata inhoavani, jos ne ovat riittävän suosittuja. Kokeilin jopa Shatter Me -sarjaa, jonka arvasin olevan täysi huti minun kohdalla.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva.

Hmmm.. True Blood oli telkkarisarjana mielestäni todella hyvä (ekat kaudet) ja tykkäsin siitä enemmän kuin itse kirjoista. Monesti, jos elokuva/sarja on ollut minusta todella hyvä, en ole kokenut tarvetta lukea kirjoja, joten tällaisia ei tule mieleen montaakaan.

Ja sitten se ekstrakysymys, joka minulla sattui olemaan omassa Booktubesta napatussa postauksessani (ei siis kuulu muissa blogeissa pyörineeseen haasteeseen)

9. Suosittu kirjojen "niksi"/juonenkäänne/temppu, josta et pidä. Esim. kolmiodraama. (hehe tätä kohtaa oli vähän vaikea suomentaa :D)

Instaloven täytyy olla yksi rasittavimmista kirjojen tempuista. Minulle menee läpi romanssin osalta kaikki kolmiodraamat (jos ne siis ovat oikeasti kutkuttavia), pahat pojat ja muut kliseet, mutta romanssilla täytyy olla muutakin pohjaa kuin kahden sekunnin maaginen silmiin tuijotus.
Tässä pitäisi haastaa bloggaajia mukaan, mutta olen tällä hetkellä niin kovassa kiireessä, etten ehdi tarkastella, että ketkä ovat haastetta tehneet ja ketkä eivät. Tulen takaisin tänne haastelemaan sunnuntaina tai lauantaina (jos minulla on aikaa silloin).

Hauskaa tässä haasteessa on se, että kun lukee muiden vastauksia, niin huomaa, että minä saatan vastata kysymykseen kirjasta, josta kaikki muut tykkäävät paitsi minä, saman kirjan, jonka joku on vastannut kysymykseen kirjasta, josta itse tykkää, mutta kukaan muu ei.

Kuulumisia ja muutama kirjoihin liittyvä traileri

Heipä hei kaikille!

Jos joku ihmettelee, että mitä täällä ollaan puuhailtu, niin kouluahan minä. Piakkoin on kuitenkin kirurgian ja sisätautien jättitentti taputeltu, ja saan palata taas "oikeiden" kirjojen pariin. Lääketiede ei valitettavasti ole mikään helpoin koulu harrastella muuta lukemista siinä ohessa, mutta kyllä näistä rankoista keväistä on aina selvitty. Ja onhan tässä elämässä vähän muutakin tapahtunut, esimerkiksi muutto tulossa ja siihen liittyen paljon hässäkkää.

Vaikka en kirjoja ole ehtinyt juurikaan lueskelemaan, niin paljon olen katsellut telkkaria, leffoja ja youtubesta muutaman kirjoihin liittyvän trailerin bongaillut.

Me Before You on Jojo Moyesin samannimiseen kirjaan pohjautuva elokuva. Kirjaa on kehuttu Goodreadsissa paljon, mutta vielä en ole jaksanut sitä lukea. Traileri ei imaissut minua sisäänsä tai saanut minua hihkumaan innosta, mutta kyllä tämä hieman jäi mieleen pyörimään.

The Girl on the Train -elokuvan traileri oli sitten taas varsin vaikuttava ja antoi hyvin vahvat Gone Girl -tunnelmat. Kirjaa tuskin jaksan lukea koskaan, sillä trillerit eivät ole minun juttuni genrellisesti, mutta elokuvan varmasti katson.

Ja pakkohan tämä tynkä-traileri Fantastic Beasts and Where to Find Them -leffasta on laittaa. Ei voi muuta sanoa kuin että en jaksa odottaa <3

Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja #1)

Kuva täältä

Raisa on vasta 17-vuotias nuori taiteilijanalku, kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Raisa joutuu muuttamaan Helsingin sykkeestä keskelle metsää Hukkavaaraan ja luopumaan kaikesta tutusta. Hukkavaaran kylässä Raisan äidin menneisyys alkaa vaivata häntä yhä enemmän ja ihmiset ovat muutenkin omituisia. Kaiken ihmetyksen lisäksi koulun suosituin poika, Mikael Sarri, vaikuttaa olevan kiinnostunut Raisasta, mutta Raisan on vaikea uskoa sitä todeksi. Sitten totuus Hukkavaarasta alkaa selvitä, mutta se on vasta alkua kaikille salaisuuksille.

Kesytön on sellainen kirja, jonka olen pistänyt merkille joskus aikoja sitten, mutten ollut ajatellut lukea sitä koskaan, sillä se kuulosti niin tylsältä ja hengettömältä ratkaisulta. Eräänä päivänä olin kuitenkin väsynyt, e-kirjastossa oli Kesytön vapaana ja päätin antaa aivoilleni vähän höttöä. Ilokseni yllätyin positiivisesti. Kesytön on perushyvää paranormaalia romanssia ja olen lukenut paljon huonompaa nuorten aikuisten kirjallisuutta englanniksi.

Monet lukijat ovat pitäneet Raisaa hankalana päähenkilönä, sillä Raisa ei kuulu niihin YA-hahmoihin, jotka ovat erityisen helposti lähestyttäviä ja motivaatioiltaan epäitsekkäitä. Itse koin hänen ristiriitaisuutensa hyvänä asiana ja pidin siitä, miten inhimillinen olo hänestä jäi. Pidin myös siitä, että henkilöiden väliset suhteet eivät olleet niin yksiselitteisiä kuin olettaa saattaisi. Romanssi tosin oli melko tyypillinen instalove.

Kirja oli kokonaisuudessaan kevyttä ja hauskaa luettavaa, mutta kieli toisinaan tökki. Jenkki-inspiraatio paistoi läpi tekstistä ja sai osan asioista ja keskusteluista kuulostaan vähän epäuskottavalta. Ihmiset olivat kaikki niin hyvännäköisiä kuin olla voi ja muuta vastaavaa. Juoni oli kuitenkin ihan jees -tasoinen, melko tyypillinen YA-juoni.

On hienoa, että suomeksi on julkaistu YA:ta, jonka voisi hyvin kuvitella olevan kansainväliseltä kirjailijalta. Mitään yllätyksiä tai uutta Kesytön ei minulle tarjonnut, mutta jos kaipailee paranomaalia romanssia, niin tämä oli hyvin tasavahvaa ja viihdyttävää suoritusta. Kolme tähteä.

Roald Dahl: Iso kiltti jätti

Vuoden alussa Yöpöydän kirjat -blogissa alkoi Roald Dahl -lukuhaaste ja päätin osallistua siihen, vaikka yleensä välttelen haasteita muutamastakin syystä. Ensinäkin olen paljon parempi pitämään tavoitteistani kiinni, jos ne ovat vain ja ainoastaan oman pääni sisällä. Toisekseen aikatauluni ovat tosiaan vähän tiukat. Arvelin kuitenkin, että lastenkirjojen lukemiseen pystyisin tilanteessa kuin tilanteessa, ja jos otan aivan pienen tavoitteen (kuten yhden tai kaksi kirjaa), saatan helposti selättää sen :)

Ensimmäiseksi haasteteokseksi valikoitui Dahlin Iso kiltti jätti johtuen siitä, että siitä on tulossa syksyllä elokuva. Laitan tämän postauksen loppuun sen trailerin.

Iso kiltti jätti kertoo Sohvista, joka eräänä yönä hiipii ikkunansa luo ja näkee kadulla valtavan suuren olion. Sohvi joutuukin jättiläisen kidnappaamaksi ja pelkää henkensä puolesta, mutta onneksi kyseessä onkin Iso kiltti jätti. IKJ ei muiden jättien tapaan syö lapsia, vaan perskurkkanoita ja puhuu hassusti. Mutta muut jätit on ehdottomasti saatava kuriin, ja siinä tarvitaankin runsaasti kekseliäisyyttä pieneltä tytöltä.

Kuva täältä

Voi että, kun minä olisin pitänyt tästä pienenä tyttönä. Iso kiltti jätti oli minun mielestäni hauska, omituinen ja kekseliäs lastenkirja, joka sai minut näin aikuisena hymyilemään ja lapsena olisin varmasti hihitellyt ääneen kaikille jutuille. Kieli oli tosiaankin varsin veikeää tässä kirjassa ja hauskasti sovitettu sopimaan suomalaisille lukijoille. 

Dahlia on sanottu varsin erikoiseksi ja omituiseksikin kirjailijaksi lastenkirjoissaan ja luulen, että minä olisin lapsena tosissaan ymmärtänyt hänen erikoista huumorintajuaan. IKJ ei ollut mitenkään erityisen omituinen kirja, mutta kyllähän tästä selvästi huomasi, että kyseessä oli lastenkirja ja täyteen nautintoon olisi vaadittu ripaus lapsuuden eläytymiskykyä.

Neljä tähteä.

 Ja sitten vielä se traileri:

Marie Rutkoski: The Winner's Kiss (The Winner's Trilogy #3)

Marie Rutkoskin The Winner's Trilogy on yksi nuorten aikuisten kirjallisuuden lemppareistani ja suosittelenkin sarjaa lämpimästi kaikille YA:n ystäville. Winner's trilogy kuuluu fantasialaariin ja maailma on rakennettu melko perinteiseen tyyliin, mutta juonellisesti tämä on vähän enemmän politiikkaa ja ihmissuhteita kuin toimintaa.  

Tätä arvostelua en suosittele lukemaan ellet ole lukenut sarjan kakkososaa! Kaikki kakkososan lukeneet pystyvät tämän kuitenkin lukemaan ilman spoilereita :)

Kuva täältä

Trilogian päätösosat ovat olleet aina vähän vaikeita minulle nuorten aikuisten kirjoissa, vaikka usein päädynkin olemaan ihan kohtuullisen tyytyväinen niihin. Monesti olisin halunnut enemmän juonta ja vähemmän romanssia. The Winner's Kiss onnistui kuitenkin välttelemään pahimmat sudenkuopat ja pitämään minut hyppysissään koko matkansa varrelta.

The Winner's Kiss tarjoaakin sarjan ystäville taattua Winner's Trilogy -kamaa. Oli huojentavaa huomata asioiden liikkuvan eteenpäin ja tyylin pysyvän uskollisena aiemmille osille. Teksti veti minut sisäänsä jo ensimmäisistä sivuista lähtien ja Rutkoski keskittyi hellimään lukijoita sarjan pääteemoilla ja rakkailla hahmoilla.

Kirjalla oli kyllä omat ongelmansa, etenkin hidastahtisuus ja juonen hajanaisuus, verrattuna aikaisempiin osiin, mutta pääsin näistä molemmista asioista yli suuren innostukseni vuoksi. Osittain hidastahtisuus tuntui myös johtuvan siitä, että tämä kirja oli jäähyväiset näille hahmoille ja heistä haluttiin antaa faneille kaikki mahdollinen. Juonellisesti tämä kirja olikin vähän heikompi kuin The Winner's Crime, joka oli toisaalta aivan huikea jännitysnäytelmä.

The Winner's Kiss tuntui kuitenkin pohjimmiltaan olevan lahja faneille. Sydäntä revittiin rinnasta eivätkä vaikeudet eivät loppuneet millään. Hahmot säilyivät samanlaisina kuin aiemmin ja edelleen yhtenä kantavana asiana oli päätösten tekeminen ja seuraukset niistä. Aivan hitusen enemmän tapahtumia olisin vain toivonut lisää.

Nyt ei auta muu kuin sanoa hyvästit näille aivan ihanille hahmoille ja upealle kirjoitustyylille. Neljä ja puoli tähteä ja iso kiitos kaikista ihanista lukuhetkistä sarjan parissa.