Englanniksi lukeminen (nuorten aikuisten kirjallisuus): mistä aloittaa

Heippa!

Minä olen tällä hetkellä kaukana Afrikassa lomailemassa (toivottavasti elossa ja hyvinvoivana), mutta ajastelin huvikseni arkistojen kätköistä tällaisen postauksen. Näin jälkikäteen ehkä vähän huvittaa, miten totisesti olen tällaistakin ohjeistusta kirjoittanut, mutta ehkä tästä on iloa jollekin :D

Luen nykyään lähes yksinomaan kirjoja englanniksi ja siihen on muutama syy.

1. Omistan Kindlen, jolle ei saa suomeksi kirjoja
2. Tykkään muutenkin lukea e-kirjoja, ja suomenkieliset ovat yleensä kalliimpia, vaikka lukisinkin e-kirjoja jollakin muulla sovelluksella kuin Kindlellä
3. E-kirjastosta englanninkielinen Helmet Overdrive on huomattavasti toimivampi kuin se suomenkielinen ja paljon enemmän vapaana kiinnostavia kirjoja
4. Tykkään lukea nuorten aikuisten fantasiaa ja niitä ei suomennella kauhean tehokkaasti. Varsinkaan niitä hyviä ei päädy melkein ikinä suomennettavaksi. Tästäkin voisi kirjoittaa oman postauksensa :D

Minkä tasoinen olen sitten englannissa ollut silloin aikanaan, kun aloitin englanniksi lukemisen? Kirjoitin M:n englannista kymmenisen vuotta sitten eli mikään erityisen hyvä en ollut silloinkaan. Olen kuitenkin melko ahkerasti katsonut aikoinaan sarjoja ja leffoja ilman tekstejä siitä hiljalleen oppinut lisää ja lisää.

Aloitin englanniksi lukemisen muistaakseni Twilightilla ja yllätyin suuresti, miten helpolta se tuntui. Pelkäsin etukäteen, että mitähän siitä tulee, mutta onneksi satuin tarttumaan ensimmäisenä "hömppään" ja kieli oli hyvinkin yksinkertaista. Tuolloin olin hulluna Twilightiin ja muistaakseni kaikkia sarjan osia ei ollut suomeksi, joten minulla ei ollut vaihtoehtoja. Suosittelisinkin tarttumaan fantasiagenren osalta sellaisiin kirjoihin, joissa maailma ei ole erityisen monimutkainen. Kaikenlaiset romanssit ja hömpät ovat yleensä erittäin mutkattomia seurattavia.

Minä en tietysti ole välttämättä enää nykypäivänä aivan paras vinkkailemaan hyviä kirjoja, joista aloittaa, mutta tässä muutama ehdotus.

Angelfall,

Kuva täältä

Esimerkiksi Sarah J. Maasin nuorten aikuisten fantasiat ovat varsin helppoa luettavaa, mutta melko pitkiä kirjoja. Ne ovat melkoisen kevyttä fantasiaa, joten tekstin seuraaminen ei ole erityisen hankalaa.

Kuva täältä

Toinen, yllättävän helppoa englantia sisältä sarja on The Lunar Chronicles, jota voisin myös suositella vasta-alkajalle. Sci-fi on yksi hankalimmista genreistä englanniksi minun mielestäni, mutta Lunar Chronicles on myöskin sen verran kevyttä, että kannattaa kokeilla.

Kuva täältä ja täältä

Cinder ja ACOTAR ovat molemmat melko pitkiä kirjoja, joten YA-genrestä voi niiden sijasta kokeilla alkuun myös esimerkiksi Susan Een Angelfallia tai omaa ikuista YA-lemppariani Marie Rutkoskin The Winner's Cursea.

Romansseista esimerkiksi Sophie Kinsella on helppoa luettavaa, mutta Kinsellaa on suommeneltu niin tehokkaasti, että romantiikan ystäville suosittelisin ennemmin Colleen Hooveria. Erityisesti This Ends With Us on jäänyt mieleeni.

No, mitä minä teen, kun en ymmärrä jotakin sanaa? Yleensä jatkan lukemista eteenpäin ja viis veisaan, jos muutamia sanoja jää ymmärtämättä. Ei se yleensä mitään haittaa, jos jotkut jutut menee ohi. Jos sana on tarinan kannalta tärkeä, tarkastan sen. Kindlessä ainakin on sellainen ominaisuus, että sanaa voi napsauttaa ja saa englanniksi sille selityksen. Joskus olen myös googletellut jonkun sanan huvikseni.

Jos sitten haluaa jotakin todella helppoa luettavaa englanniksi, niin romanssit ovat yleensä kevyttä ja nopeaa luettavaa. Niissä on hyvin paljon sitä samaa kieltä mitä telkkarisarjoissakin eli yksinkertaista, keskustelevaa puhetta. Vähän mitään maisemien tai muiden maailmaan liittyvien asioiden kuvailua. Esimerkiksi Sophien Kinsellaa kannattaa kokeilla englanniksi tai vaikka Colleen Hooveria (It Ends With Usille ainakin erittäin lämmin suositus).

Tsemppiä kaikille lukemisiin ja kokeiltaa ihmeessä lukea englanniksikin, siihen tottuu kyllä! Samalla oma kielipää huomaamatta harjaantuu ja paranee :) Olen vielä ajastellut yhden postauksen arkistojen kätköistä loman aikana ilmaantumaan, huikeaa settiä tulossa...

Megan Whalen Turner: The Thief (The Queen's Thief #1)

The Thief aloittaa fantasiasarjan, josta olen lukenut kolme ensimmäistä osaa. Kirjoittelen tässä nyt ajatuksia tästä ensimmäisestä kirjasta, mutta suosittelen sarjaa kokonaisuudessaan erittäin lämpimästi kaikille melko perinteisestä fantasiasta pitäville! Sarja ehdottomasti paranee edetessään.

Kuva täältä

Kuninkaan neuvonantaja uskoo tietävänsä sijainnin muinaiselle aarteelle. Jotta hän saisi sen noudettua kuninkaalle, tarvitsee hän taitavan varkaan apua. Onneksi kuninkaan vankilasta löytyy virumasta Gen, joka väittää pystyvänsä varastamaan mitä tahansa. Pieni seurue lähtee jahtaamaan aarretta vieraille maille, ja nopeasti tulee selväksi, että ketään ei kiinnosta mikään muu kuin Genin onnistuminen työtehtävässä.

The Thiefin fantasiamaailma on siis hyvinkin perinteinen - siellä taistellaan miekoilla ja jousipyssyillä. Ihmiset uskovat jumaliin ja taikuuteen. Naiset pitävät mekkoja eivätkä lähde taisteluihin.

Alkuun kirja etenee melko hitaasti ja lähinnä tutustuttaa maailmaan ja henkilöihin. Toisinaan tuli melko pitkiäkin ja tylsiä 'välitarinoita', joita skippasin (pakko myöntää). Vasta kirjan puolen välin jälkeen alkoi todella tapahtumaan ja kirjan loputtua vasta alkaa ymmärtämään kokonaisuutta paremmin. Loppu onnistui yllättämään minuakin jossain määrin ja hymyilyttämään.

Gen on varsin neuvokas nuori mies, joka kuitenkin onnistuu löytämään itsensä vaikeuksista kerta toisensa jälkeen. Hänen hälläväliä-asenteensa ihastutti minua erityisesti. Oli huvittavaa seurata Genin matkaa muiden kanssa, ja toisaalta jotenkin kummasti onnistui itsekin kiukustumaan, kun muut kohtelivat Geniä huonosti. Se oli myös melko piristävää, ettei tästä kirjasta löydy oikeastaan minkäänlaista romanssia, vaan tässä keskitytään ihan vain tarinan kerrontaan.

Perusvahva aloitus sarjalle, joka todellakin paranee osa osalta ja kolmas osa kruunaa huikean tarinan. Kannattaa ihan ehdottomasti tarttua tähän ihan vain, että pääsee seuraaviin osiin. Sarjan juonta kuvaa ehkä parhaiten poliittinen jännitystrilleri fantasiamaailmassa :D

Elina Rouhiainen: Uhanalainen, Jäljitetty ja Vainuttu (Susiraja #2, #3, #4)

Kuvat täältä, täältä ja täältä 

Luin Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan loppuun (vihdoin) viime joulukuussa. En muista enää kirjoja niin hyvin, että osaisin niitä sen ihmeemmin analysoida, mutta halusin tulla tännekin muutaman ylistyssanan ja kehun kertomaan. Rouhiainen on jotenkin niin minun tyyppiseni YA-kirjailija, yksi lempparini suomalaista genren kirjailijoista.

Susiraja-sarjassa toimivat melkeinpä kaikki osa-alueet, joita YA-kirjoilta kaipailen: kiinnostava maailma, koukuttavuus/vauhdikkuus, kutkuttava romanssi ja kiinnostavat henkilöt. Romanssi on näissä se ydinasia, joka onnistui kiehtomaan ja pitämään yllä mielenkiintoa aina vain.

Parhaita paloja Susiraja-sarjassa ovat Suomeen sijoittuvat pätkät. Jotenkin tässä on osattu niin hyvin hyödyntää suomalaisuus ja ihmissudet yhdistelmänä. Ehkä se suurin miinus sarjalle tuleekin loppuosien hieman sekavammasta juonenparresta ja käsiin hajoavasta maailmanrakennuksesta.

Nämä ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Varsinkin, jos englanti ei taivu, niin Susiraja sarja peittoaa monet suomennetuista YA-kirjoista minun mielestäni :)

Maggie Stiefvater: The Raven Boys (The Raven Cycle #1)

Kuva täältä

Blue käy joka vuosi äitinsä ja tätiensä seurana katsomassa hautausmaalla, kun seuraavan vuoden aikana kuolevat kulkevat heidän ohitseen. Blue ei ole koskaan pystynyt näkemään näitä ihmisiä, mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa poika ilmestyy Bluen luokse ja puhuu hänelle. Pojan nimi on Gansey ja hän on lähellä sijaitsevan yksityiskoulun oppilas. Blue on vannonut välttelevänsä viimeiseen noita snobeja oppilaita, mutta Bluen elämä vaikuttaa kuitenkin olevan törmäyskurssilla Ganseyn ja tämän kaveriporukan kanssa. Niinpä Blue sekaantuu enemmän ja enemmän Ganseyn ja muiden poikien elämään halusi hän sitä tai ei.

Olen jostakin syystä ajatellut Raven Boysin olevan niitä YA-kirjoja, joista aiheutuu minulle enemmän päänsärkyä kuin iloa. Olinkin erittäin iloisesti yllättynyt, kun huomasin pitäväni Raven Boysista sivu sivulta aina vain enemmän.

Odotin kirjalta instalovea ja tylsää päähahmoa, mutta yllätyksekseni en saanutkaan niitä. Jotenkin tuo minunkin kuvaamani tiivistelmä kirjan tapahtumista tarjoilee instalovea sun muuta tehokkaasti, mutta Raven Boysissa romantiikka on sivuosassa ja aika vähäistä. Blue oli hahmona ihan ookoo - ei mikään lemppari-päähahmoni, mutta ei missään nimessä huonoinkaan. Ärsyttävintä oli hänen nimensä. Huomasin moneen kertaan ärsyyntyväni nimestä Blue. Yhtä tyhmä nimi kuin Keltainen, Vihreä tai Ruskea.

Eniten kirjassa tykkäsin sen jännästä, omanlaisesta maailmasta ja ideasta. Yliluonnolliset kyvyt olivat hauskasti mukana, samoin taikuus. Kumpaakin oli ripoteltuna sopivassa suhteessa tarinaan. Juoni tosin olisi saanut olla selkeämpi ja tahti vähän nopeampi. Olen lukenut arvosteluita, joissa lukijoiden on ollut vaikea hypätä Stiefvaterin kirjoitustyylin kyytiin ja se on haitannut monien lukukokemusta. Minulla ei tällaista ongelmaa ollut, ja itse koin, että tämä oli perus-YA-tekstiä, joka soljui ihan mukavasti.

Tylsä puoli oli ehkä se, että toisaalta koko sarja tuntuu melko ennalta-arvattavalta eikä se oikein kannusta lukemaan jatko-osia. Saa nähdä jaksanko tarttua kakkososaan. 3.5 tähteä.

There were three boys in the doorway, backlit by the evening sun as Neeve had been so many weeks ago. Three sets of shoulders: one square, one built, one wiry.
  "Sorry that I'm late," said the boy in front, with the square shoulders. The scent of mind rolled in with him, just as it had in the churchyard. "Will it be a problem?"
  Blue knew that voice.
  She reached for the railing of the stairs to keep her balance as Precident Cell Phone stepped into the hallway.
   Oh no. Not him. All this time she'd been wondering how Gansey might die and it turned out she was going to strangle him.

TBR 2018, #hyllynlämmittäjä ja YA-lukuhaaste

Kuten sanottua, vuosi 2018 tulee olemaan minulle suurten muutosten aikaa, joten ihan hulluna en viitsi mieltäni rasittaa haasteilla ja TBR-listoilla. En voinut kuitenkaan vastustaa muutamia kiusauksia ja pari listaa tein tähän postaukseen. Jos sitä vaikka tämän vuoden lopulla muistaisi tarkistella, että miten ovat päässeet toteutumaan.

Ensinäkin, voisin ainakin jollain muotoa osallistua hyllynlämmittäjä-haasteeseen. Siinä olisi tavoitteena valita 12 kirjaa, jotka löytyvät omasta hyllystä notkumasta, ja saada ne luettua. Minä voisin pyrkiä lukemaan hyllynlämmittäjistä puolet eli 6 kappaletta (tai no, minun tapauksessani 6.5 kappaletta :D). Laskuvirheen vuoksi minulla on 13 kirjaa, ilmeisesi Janssonin ohkainen Kesäkirja ei rekisteröitynyt päähäni oikeana kirjana :'D

Minähän luen 70% kirjat e-kirjoina, joten fyysisiä kappaleita ei onneksi löydy kotoa ihan hirvittävää määrää pyörimästä. Tässä tuleekin hyllynlämmittäjäni sekä fyysisten että e-kirjojen puolelta (pahoittelut rumista kuvista, en jaksanut alkaa säätämään):

Kirja-kirjojen hyllynlämmittäjät:

1. Peter Hoeg: Lumen taju. Saatu isältä joululahjaksi yli 2 vuotta sitten. Olisi vähän niin kuin pakko lukea siksi :D

2. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen. Vähän sama homma kuin edellisessä.

3. Tove Jansson: Kesäkirja. Olen säästellyt tätä joka vuosi kesää ja veneilyä varten, mutta veneellä ei ole koskaan huvittanut lukea tätä. Ehkä tänä vuonna?

4. Haruki Murakami: 1Q84. Koko hirvittää. Ollut hyllyssä kaaauuuaan.

5. Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset. No excuses. 

6. Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia. Luottoni suomalaiseen YA:han/fantasiaan on aina ollut horjuva, mutta tätä on kehuttu sen verran, että luulisi uppoavan.

6. Kiersten White: And I Darken. Jotenkin miellän tämän niin synkäksi, että en ole saanut aikaiseksi, vaan olen jäänyt odottelemaan oikeaa mielentilaa.

E-kirjojen hyllynlämmittäjät:
1. Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous. Kerran aloittelin ja heti tyssähti, ei vaikuttanut ihan minun tyyliseltäni kirjalta, joten unohtui e-kirjahyllyyn.
2. V.E. Schwab: Vicious. Ihan puhtaasti tämä on vain jäänyt ja jäänyt ja jäänyt... 
3. Leah Reader: Cam Girl. Readerin Black Iris vakuutti minut erittäin vahvasti, mutta Cam Girl on silti syystä tai toisesta jäänyt hyllyyn roikkumaan
4. Rainbow Rowell: Eleanor & Park. Rakastin Rainbow Rowellin Carry Onia, mutta Eleanor&Park ei ole houkuttanut siltikään.
5. Sarah Beth Durst: The Queen of Blood. Kirjan nimi ei houkuttele lukemaan, näitä kaikenmaailman kuningattaria on YA:ssa jonoksi asti.
6. Julie Berry: The Passion of Dolssa. Tästä en taas tiedä yhtään mitä odottaa, joten en ole osannut myöskään tarttua :D

Sitten siihen toiseen haasteeseen eli YA-lukuhaasteeseen, jonka järjestää Hanna Sivujen välissä -blogissa. Tavoitteena olisi bingota mahdollisimman monta YA-kirjaa 1.2.-1.8.2018 välisellä ajalla. En jaksa ottaa asiasta sen ihmeemmin stressiä taikka stressata bingon täyttymisestä, mutta hauskaa katsoa, että kuinka kokonaisuudessaan onnistuu ja täyttyykö yhtään riviä :)

Ja minähän olen melkoinen YA-hiiri eli nuorten aikuisten kirjallisuutta menee enemmän kuin laki sallii. Siispä ajattelin myöskin tehdä jonkinlaista pientä TBR-listaa vuodelle 2018 ja mitkä YA-kirjat olisi tarkoitus pusertaa läpi ainakin/joiden lukemista odotan innolla.

1. Marie Lu: Warcross. Löytyy omasta hyllystä. Marie Lu on paras! En vain ole halunnut jäädä liian pitkäksi aikaa odottelemaan jatko-osaa, joten olen hautonut kirjaa sen vuoksi.
2. Kiersten White: And I Darken. Oli pakko laittaa, vaikka löytyi jo hyllylämmittäjistä.
3. Holly Black: Cruel Prince. Saanut niin paljon kehuja, pakko olla hyvä. Holly Blackin kirjat ovat muutenkin olleet listallani jo jonkin aikaa, mutta syystä tai toisesta jääneet.
4. Laini Taylor: Strange the Dreamer. Monet rakastivat Laini Taylorin Daughter of Smoke and Bone -sarjaa (suomeksi ensimmäinen osa on Karou, savun tytär), mutta minä jäin ehkä siihen keskivaiheille tykkäämisen kanssa ja pelottaa, että ehkä Laini Taylor ei vain ole oikea kirjailija minulle.
5. V.E. Schwab: A Conjuring of Light. V.E. Schwab on myöskin paras ja tämä sarja on unohtunut kesken. Pakko yrittää lukea tänä vuonna loppuun, ettei se sitten jää ikuisesti lukemattomaksi.

Siinähän sitä listaa sitten olikin. Minä luen sellaisella tuuliviiri-menetelmällä eli mikä milloinkin sattuu maistumaan. Yritän tänä vuonna päivitellä ahkerammin instagramia, jota pääsee seurailemaan nimellä tyttojakirja.

Minkälaisiin haasteisiin muut ovat menneet lupautumaan? :D

Vuosikatsaus 2017

Muutaman vuoden ajan minulla on ollut tapana tehdä Pictochartilla tällainen "esitelmä" viimeksi kuluneesta vuodesta, joten perinteiden vuoksi täältä pesee...

Vuosi 2017 sujui periaatteessa siis ihan leppoisasti. Koulu oli melko rankkaa ja elämässä tietysti aina tulee kaikenlaista odottamatonta vastaan, mutta noin pääasiallisesti kivaa oli ja hankaluuksista selvittiin. Vuonna 2018 minulla on tiedossa neljän viikon matka Afrikkaan, valmistuminen, uusi työpaikka ja sen myötä muutto toiselle paikkakunnalle (kauas!!) sekä varmaan miljoona muutakin kommellusta. Joten ei muuta kuin sormet ristiin ja peukut ylös, että 2018 menee putkeen ja mahdollisimman vähillä kiukutteluilla :D Edelleenkin kutkuttelee se vloggaaminen kirjoista, mutta saa nähdä uskallanko...

Mitenkäs muilla sujui vuosi 2017 ja mitä tuli luvattua vuodelle 2018?

Miniarvosteluita YA-kirjoista: Heart's Blood, Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea ja Delirium

Hellurei. Aikamoinen tovi on taas mennyt viime postauksesta. Väliin on mahtunut minun elämäni viimeiset totiset yliopistokurssit ja tentit. Paljon töitä viikonloppuisin. "Joululomalla" kaksi 6 päivän pätkää, joilla molemmilla painoin yli 70 tuntia töitä. Tutkimuksen tekoa ja artikkelin kirjoittamista. Jouluaatto ja ihana rentoutuminen kotona.

Eniveis, takaisin ollaan asiassa, ja tässä postauksessa kokoan yhteen muutamasta syksyllä lukemastani kirjasta lyhyesti mietteet.

Juliet Marillier: Heart's Blood

Kuva täältä

Heart's Blood on jälleen yksi Kaunotar ja hirviö -mukaelma. Nuori tyttö nimeltään Caitrin pakenee omia salaisuuksiaan paikkaan nimeltä Whistling Tor, joka on mystinen kylä keskellä metsää. Whistling Torissa salaisuudet vellovat kylän päällikön, Anluanin, ympärillä ja kyläläiset tuntuvat vihaavan Anluania erityisellä tavalla, jota ulkopuolisen on hankala ymmärtää. Caitrin on kuitenkin tyytyväinen päästessään pakoon Anluanin eristyksissä olevaan linnoitukseen, ja valmis kestämään omituisen päällikön mielenliikkeitä, jotta pysyy vain itse turvassa.

Olen julistanut sen jo useampaan kertaan aiemminkin täällä, mutta minä rakastan Kaunotarta ja hirviötä. Sen vuoksi haluan aina vain lukea näitä mukaelmia ja hypätä uudesta näkökulmasta tarinan kyytiin. Valitettavasti Heart's Blood jäi minulle kuitenkin melko keskinkertaiseksi ja helposti unohdettavaksi versioinniksi, ja itse kehottaisin tarttumaan ennemmin esimerkiksi Naomi Novikin Uprootediin. Ei siinä, kirjassa on ihan jees hahmot ja hauska oma maailmansa, mutta jotenkin kaikki tuntui soljuvan ehkä vähän liiankin helposti juonessa aina eteenpäin. Myöskään kirjan romanssi ei vedonnut minuun erityisesti ja tuntui epäuskottavalta. Mutta periaatteessa, ei pahemmin valituksia, kolme tähteä :)

Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Kuva täältä

Hadley myöhästyy lennoltaan isänsä ja uuden äitipuolensa häihin New Yorkista Lontooseen. Odotellessaan seuraavaa lentoa lentokentällä, hän tutustuu Oliveriin, joka on tulossa samalle lennolle ja sattumalta istuu Hadleyn vieressä lennon ajan. Tänä aikana nuoret tutustuvat toisiinsa ja Hadley huomaa jopa hieman rakastuneensa poikaan. Harmillisesti nuorten polut erkanevat yllättävästi lentokentän tungoksessa Lontoossa eikä kumpikaan tiedä edes toisen sukunimeä.

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea oli juuri sitä mitä odotinkin sen olevan: söpö, hauska ja harmiton. Todella nopealukuinen romanssi, joka herätti lähinnä lämpimiä ja mukavia ajatuksia päässä. Lopuksi täytyi vain todeta, että samalla tämä kirja on juuri se syy, miksi en oikeastaan lue YA-romansseja: minä olen liian vanha ja kyyninen rakastuakseni tähän teokseen ihan täysillä. Jotenkin, kun 17-vuotias rakastuu päivässä, se tuo mieleeni lämpimiä muistoja omista teiniajoista ja ihastumisista, mutta jään aina kaipaamaan kuitenkin sitä seuraavaa tarinaa vähän vanhemasta Hadleystä ja rakkauden etsimisestä :) Mutta tästä saa varmasti hyvän mielen! 

Lauren Oliver: Delirium (Delirium #1)

Kuva täältä

Tulevaisuuden jenkeissä rakkaus on julistettu vaaralliseksi sairaudeksi ja valtio pakottaa kaikki 18 vuotta täyttävät käymään läpi toimenpiteen, jossa rakkaus ja tunteilu hävitetään ihmisestä. Lena elää tätinsä ja tämän miehen sekä serkkujensa kanssa tavallista 17-vuotiaan elämää ja odottaa innolla toimenpidettä. Hän on katsonut oman äitinsä tuhoutuvan rakkauden vaikutuksesta ja haluaa päästä mahdollisimman nopeasti eroon tuosta hirvittävästä sairaudesta. Mutta sitten Lena törmää Alexiin, poikaan, joka vangitsee Lenan huomion ja riskeeraa kaiken.

Täytyy sanoa, että odotukseni Deliriumille eivät olleet mitkään herin kovat. Alku olikin kankea, mutta lopulta sivut kääntyivät kyllä ihan kiitettävään tahtiin. Tarinaa ja juonenkäänteitä tosin olisin toivonut hieman enemmän. Kirja keskittyi enemmän romanssiin ja tunteiluun eikä jännitystä oikein ollut kuin aivan viime metreillä. Toinen ongelma oli se, että hahmot jäivät minulle etäisiksi enkä kokenut heihin minkäänlaista yhteyttä. Lisäksi minua häiritsivät kummalliset selitykset "deliriasta", johon liittyen kirjassa oli aikamoista lääketieteellistä höpönlöpön-puhetta. Mutta oli tässä hyviäkin asioita. Ajatus rakkaudesta deliriumina oli hauska idea ja maailmassa on paljon mahdollisuuksia. Jos hahmoja rakennetaan seuraavissa osissa lisää, voisin varmasti tykästyä tähän enemmän. Ehkä aika on myös ajanut näiden kaikenmaailman dystopioiden ohi enkä siksi innostu tästä niin. No, joka tapauksessa kaksi tähteä viidestä.