7. huhtikuuta 2015

Marie Lu: Legend (Legend #1)

Olin pääsiäispyhät (vai miksi noita päiviä nyt sanotaan) pienellä reissulla ja siitä vielä hieman traumatisoituneena istun kotona leväten ja arvon, että pitäisikö minun lähteä vierailulle kirjastoon. Ajeltiin reissussa vähän sinne sun tänne ja tulinpahan todenneeksi taas, että minä olen niitä ihmisiä, joita ei pitäisi päästää auton rattiin. Olen melko lyhytpinnainen ja kiroilen muille kuskeille kaikesta mahdollisesta, ajelen aina ylinopeutta malttamattomuuksissani ja nyt tällä kertaa tuli muutama ohitus, jotka eivät olleet niitä parhaimpia mahdollisia ohituksia. Mutta kyllä minä kortit ottaisin pois niiltäkin, jotka ajavat pääsiäisruuhkissa 80:tä satasen alueella. Sympatiani heitä kohtaan ovat hyvin minimaaliset :D

No, ei siitä sen enempää. Tällä kertaa puhuisin Marie Lun kirjoittamasta Legend-kirjasta, joka aloittaa samannimisen trilogian. Kirja kertoo Daystä, joka on valtakunnan etsityin rikollinen ja elänyt koko elämänsä köyhyydessä sekä Junesta, joka on taas valtakunnan suuri lupaus ja koko elämänsä elänyt samassa yhteiskunnassa yltäkylläisyydessä.


Tykkäsin tästä kirjasta kyllä ihan mielettömästi ja tämä kuuluu kyllä tähän saakka lukemista dystopioistani parhaimmistoon. Minä nyt olen melko rajoittunut lukumääriltäni, mutta kaikki perus Nälkäpelit ja Divergentit olen ehtinyt lukemaan. Legendissä tarina tempaisi mukaansa heti ja oli kyllä aivan mielettömän jännittävä koko kirjan ajan. Lu ei ollut kovinkaan armelias lukijalleen vaan kirjassa tapahtui päähenkilöille kaikenlaista läpi koko tämän trilogian ja jatkuvasti sai pidätellä hengitystään. Minä olen aika huono kestämään jännitystä, mutta selvisin tästä kuitenkin jossain määrin ja toisaalta taas, kunnon jännitysmomentti sai tämän kirjan tuntumaan niin paljon paremmalta ja muistettavammalta kuin monet muut dystopiat.

Näissä oli sellainen jännä fiilis koko tarinan ajan, että kaikki tuntui etukäteen mietityltä ja huolellisesti tehdyltä. Jotenkin sitä pystyi tekstiä lukiessaan tuntemaan, kuinka kaikki langat olivat Lun käsissä, mutta tarina ei siltikään ollut ennalta arvattava tai tylsä vaan hyvin kaukana niistä. Loppua ja ns. suuria paljastuksia rakennettiin kivasti jo etukäteen ja kaikki kävi niin järkeen, että kertaakaan ei ollut sellainen fiilis, että kaipasi selityksiä ja uskottelua, jotta voisi nauttia tarinasta. Selvästi oli tutkittu huolellisesti taustoja eli ei tullut mitään päätöntä "tiedettä" kirjailijan omasta päästä (Allegiant, kröhömmmmm). Oli huojentavaa, kun pystyi pitkästä aikaa luottamaan kirjailijaan ja nauttimaan ihan vain tarinasta eikä tarvinnut jatkuvasti kyseenalaistaa kaikkia asioita.

Kerronta tapahtuu sekä Junen että Dayn näkökulmasta ja se toi tarinaan myöskin kivaa vaihtelua. Molemmat hahmot olivat molemmat mielenkiintoisia, vaikkakin Day ehkä himpun verran parempi hahmona, vähän symppiksempi ja helpompi samaistua. Tosin Day oli pitkähiuksinen ja blondi, kaksi asiaa, joista en henkilökohtaisesti miehessä pidä. Kieltäydyn kuvittelemasta vaaleita, pitkiä blondeja hiuksia hänelle. Junesta minun oli alkuun vaikea pitää, hän oli ehkä vähän turhan täydellinen, mutta kyllä hänkin sitten loppua kohden tuli sellaiseksi, että hänestäkin välitti ja jotakin empatiaa kykenin tuntemaan.

Ainut, mistä minä jaksaisin valittaa, on kirjan pituus. Olen aika hidas lukemaan, mutta jopa minä sain luettua tämän helposti alle päivässä, jonka sisällä tein paljon muutakin. Sinänsä tarinan kannalta ja juonen kannalta asiaa oli riittävästi, mutta ihmiset ja heidän väliset suhteet jäivät vähän tyngiksi. Esimerkiksi Junen ja Dayn välinen yhteinen aika oli oikeasti aika minimaalinen enkä ehkä ihan 100%:sti kyennyt ymmärtämään heidän kiinnostustaan toisiaan kohtaan. Suhteen rakennus nojasi ehkä liikaa siihen, että Dayllä oli ihanat siniset silmät ja hän oli sellainen ihanteellinen itsensä muiden puolesta uhraava Romeo ja June taas oli kaunis ja kaikenosaava ihminen (millaisia naiset nyt tuppaavat olemaan dystopioissa).

Mutta ihan ehdottomasti suosittelisin Legendiä dystopiasta pitäville, etenkin koko sarjan lukeneena voin sanoa olleeni hyvin tyytyväinen sarjaan.

2 kommenttia:

  1. Oi, pitääpä joskus lukaista jos kirjakaupassa tai kirjastossa tulee vastaan c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kannattaa! Kirjastoissakin näitä näkyi ainakin Tampereen seudulla olevan :)

      Poista

Kiitos kommentista!