Melina Marchetta: Finnikin of the Rock (Lumatere Chronicles #1)

Pienet väliaikajuhlat voidaan pitää nyt, kun sain yhden kirjan luettua. Valitettavasti kiireet vain jatkuvat ja jatkuvat. Eka kesä ihan oikeissa hommissa ja paljon on opittavaa (tietysti). Lisäksi olen hoidellut erästä tutkimushommaa eteenpäin. Mutta ehkäpä kesällä on kuitenkin muutamia iltoja, jotka voin pyhittää lukemiselle. Optimistisena ihmisenä hain kirjastosta kasan kirjoja.

Kuva täältä

Finnikin oli vielä lapsi, kun hänen kotimaansa Lumatere joutui kirouksen valtaan. Lumateren rajojen sisäpuolelle jääneet eivät pystyneet enää kulkemaan ulos Lumateresta tai pitämään minkäänlaista yhteyttä Lumateren ulkopuolelle. Finnikin jäi Lumateren ulkopuolelle rajojen sulkeutumisen jälkeen pienenä poikana ja menetti kaikki rakkaansa järkyttävien tapahtumien keskellä. Sir Topher on pitänyt hänestä huolta ja kouluttanut Finnikinistä nokkelaa politikkoa ulkomaailmassa. Yhdessä he yrittävät epätoivoisesti saada muilta mailta pientä plänttiä kansalaisilleen asuttavaksi, mutta taistelu lumaterelaisten oikeuksien puolesta on epätoivoinen. Sitten Finnikin ja Sir Topher tapaavat Evanjalinin, nuoren naisen, joka väittää näkevänsä unia Lumateren valtakunnan sisältä ja tietää keinon läpäistä Lumateren rajat.

Eniten tykkäsin siitä, millainen tunnelma kirjassa oli ja miten upeasti maailma oli rakennettu. Finnikin kumppaneineen seikkaili ympäri ämpäri pitkin valtakuntaa ja jokaiselle paikalle oli ihanasti keksitty juurta. Eritoten Lumateren tarina oli tietysti kiehtova ja jaksoi kiinnostaa jo yksinäänkin.

On aina kiva lukea kirjoja, joiden loputtua huomaa, kuinka eri paikassa onkaan kirjan loputtua. Niin kävi myös tämän kanssa. Jouduin ihan muistelemaan alun tunnelmia ja kirjan tuntumaa. Todella hyvä tarinankaari kirjalla oli siis. Juonen en välttämättä sanoisi olevan mikään ehdoton lempparini, osan siitä arvasin aika pitkälle etukäteen ja harmillisen vähän mikään tapahtuma yllätti minua. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan perusvahvaa nuorten fantasiaa.

Kirjassa vilisee myös todella paljon hahmoja ja heitä kaikkia jaksetaan rakentaa huolellisesti ja pitkäjänteisesti niin, että lopussa huomaa pitävänsä ainakin kymmenestä hahmosta ihan oikeasti, kun normaalisti YA-kirjan luettuaan muistaa lähinnä pääparin ja ehkä yhden lisähenkilön.

Ainut asia, mikä minulla ei toiminut Finnikin of the Rockissa, oli romanssipuoli. Minusta kirja ei välttämättä olisi tarvinnut romanssia ollenkaan, sillä maailmanrakennus ja henkilöt yksistään riittivät ylläpitämään yhteyttä kirjaan. Romanssi ei ollut missään nimessä niitä huonoimpia, mutta itse en vain syttynyt kemialle.

Neljä tähteä ja suuri mielenkiinto jatkoa kohtaan.

Unpopular Bookish Opinions

Tarinoiden syvyydet -blogin Nina Mari heitti minua haasteella (on siitä jo useampi viikko, mutta aika kiitää) ja tässä tulee vihdoin vastaus. Ideana tässä book tagissa on siis vastailla negatiivissävytteisiin kysymyksiin kirjoihin liittyen ja sehän sopii minulle kuin nenä päähän.. :D

Olin itse asiassa kirjoitellut aiemmin luonnoksiin tästä himpun verran eri version eli vastaukset löytyivät siis puolivalmiina. Samaisesta syystä johtuen tässä postauksessa on yksi ekstrakysymys, jota ei tästä suomalaisten blogeissa pyörineestä haasteesta ole löytynyt.

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Ja näitähän riittää :D Tuntuu siltä, että olen aina vähän vastarannan kiiski.. Pakko varmaan sanoa Sudenkorento tai Matkantekijä Diana Gabaldonilta tai sitten Cassandra Claren ihan mikä tahansa kirja. Erityisesti City of Glass on jäänyt mieleeni erityisesti sellaisena, että ei enää ikinä.

2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Vampire Diaries -kirjat olivat minun mielestäni hyviä (ainakin ensimmäisen kahdeksan verran), mutta muut eivät ole tainneet tykästyä niihin aivan niin paljon kuin minä. Minullakin on niiden lukemisesta jo hyvä tovi kulunut, että tiedä sitten mitä mieltä olisin niistä nyt. Tykkäsin myös Beth Revisin Across the Universe -sarjasta todella paljon, vaikka sarjan arvostelut olivat keskitasoa.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.

Kaikista pahin pettymys oli kyllä Leigh Bardugon Grisha-trilogiassa (jossa nyt oli oikeastaan neliödraama tms). Oikein sapetti päähenkilön loppuparitus ja sen takia sarjakin oli vähän pilalla mielestäni.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

En tykkää dekkareista tai trillereistä. Esimerkiksi Gone Girl oli erinomainen leffa, mutta kirjana kyseinen teos ei kiinnosta minua yhtään.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Divergent-sarjan Tris oli alkuun todella hyvä hahmo, mutta sarjan edetessä en pitänytkään hänestä.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et.

Useammassakin kysymyksessä mainitsemani Cassandra Clare ei ole onnistunut kirjoittamaan sellaista hahmoa, josta pitäisin, tai tarinaa, joka olisi yllättänyt/kiinnostanut :D

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Gabaldonin Muukalainen/Matkantekijä-sarjaa en aio lukea enää. Kolme ja puoli kirjaa oli vallan riittävästi... Uusista YA-sarjoista en oikein keksi mitään, olen mielestäni kokeillut kaikkea sellaistakin, jota olen etukäteen osanut arvata inhoavani, jos ne ovat riittävän suosittuja. Kokeilin jopa Shatter Me -sarjaa, jonka arvasin olevan täysi huti minun kohdalla.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva.

Hmmm.. True Blood oli telkkarisarjana mielestäni todella hyvä (ekat kaudet) ja tykkäsin siitä enemmän kuin itse kirjoista. Monesti, jos elokuva/sarja on ollut minusta todella hyvä, en ole kokenut tarvetta lukea kirjoja, joten tällaisia ei tule mieleen montaakaan.

Ja sitten se ekstrakysymys, joka minulla sattui olemaan omassa Booktubesta napatussa postauksessani (ei siis kuulu muissa blogeissa pyörineeseen haasteeseen)

9. Suosittu kirjojen "niksi"/juonenkäänne/temppu, josta et pidä. Esim. kolmiodraama. (hehe tätä kohtaa oli vähän vaikea suomentaa :D)

Instaloven täytyy olla yksi rasittavimmista kirjojen tempuista. Minulle menee läpi romanssin osalta kaikki kolmiodraamat (jos ne siis ovat oikeasti kutkuttavia), pahat pojat ja muut kliseet, mutta romanssilla täytyy olla muutakin pohjaa kuin kahden sekunnin maaginen silmiin tuijotus.
Tässä pitäisi haastaa bloggaajia mukaan, mutta olen tällä hetkellä niin kovassa kiireessä, etten ehdi tarkastella, että ketkä ovat haastetta tehneet ja ketkä eivät. Tulen takaisin tänne haastelemaan sunnuntaina tai lauantaina (jos minulla on aikaa silloin).

Hauskaa tässä haasteessa on se, että kun lukee muiden vastauksia, niin huomaa, että minä saatan vastata kysymykseen kirjasta, josta kaikki muut tykkäävät paitsi minä, saman kirjan, jonka joku on vastannut kysymykseen kirjasta, josta itse tykkää, mutta kukaan muu ei.

Kuulumisia ja muutama kirjoihin liittyvä traileri

Heipä hei kaikille!

Jos joku ihmettelee, että mitä täällä ollaan puuhailtu, niin kouluahan minä. Piakkoin on kuitenkin kirurgian ja sisätautien jättitentti taputeltu, ja saan palata taas "oikeiden" kirjojen pariin. Lääketiede ei valitettavasti ole mikään helpoin koulu harrastella muuta lukemista siinä ohessa, mutta kyllä näistä rankoista keväistä on aina selvitty. Ja onhan tässä elämässä vähän muutakin tapahtunut, esimerkiksi muutto tulossa ja siihen liittyen paljon hässäkkää.

Vaikka en kirjoja ole ehtinyt juurikaan lueskelemaan, niin paljon olen katsellut telkkaria, leffoja ja youtubesta muutaman kirjoihin liittyvän trailerin bongaillut.

Me Before You on Jojo Moyesin samannimiseen kirjaan pohjautuva elokuva. Kirjaa on kehuttu Goodreadsissa paljon, mutta vielä en ole jaksanut sitä lukea. Traileri ei imaissut minua sisäänsä tai saanut minua hihkumaan innosta, mutta kyllä tämä hieman jäi mieleen pyörimään.

The Girl on the Train -elokuvan traileri oli sitten taas varsin vaikuttava ja antoi hyvin vahvat Gone Girl -tunnelmat. Kirjaa tuskin jaksan lukea koskaan, sillä trillerit eivät ole minun juttuni genrellisesti, mutta elokuvan varmasti katson.

Ja pakkohan tämä tynkä-traileri Fantastic Beasts and Where to Find Them -leffasta on laittaa. Ei voi muuta sanoa kuin että en jaksa odottaa <3

Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja #1)

Kuva täältä

Raisa on vasta 17-vuotias nuori taiteilijanalku, kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Raisa joutuu muuttamaan Helsingin sykkeestä keskelle metsää Hukkavaaraan ja luopumaan kaikesta tutusta. Hukkavaaran kylässä Raisan äidin menneisyys alkaa vaivata häntä yhä enemmän ja ihmiset ovat muutenkin omituisia. Kaiken ihmetyksen lisäksi koulun suosituin poika, Mikael Sarri, vaikuttaa olevan kiinnostunut Raisasta, mutta Raisan on vaikea uskoa sitä todeksi. Sitten totuus Hukkavaarasta alkaa selvitä, mutta se on vasta alkua kaikille salaisuuksille.

Kesytön on sellainen kirja, jonka olen pistänyt merkille joskus aikoja sitten, mutten ollut ajatellut lukea sitä koskaan, sillä se kuulosti niin tylsältä ja hengettömältä ratkaisulta. Eräänä päivänä olin kuitenkin väsynyt, e-kirjastossa oli Kesytön vapaana ja päätin antaa aivoilleni vähän höttöä. Ilokseni yllätyin positiivisesti. Kesytön on perushyvää paranormaalia romanssia ja olen lukenut paljon huonompaa nuorten aikuisten kirjallisuutta englanniksi.

Monet lukijat ovat pitäneet Raisaa hankalana päähenkilönä, sillä Raisa ei kuulu niihin YA-hahmoihin, jotka ovat erityisen helposti lähestyttäviä ja motivaatioiltaan epäitsekkäitä. Itse koin hänen ristiriitaisuutensa hyvänä asiana ja pidin siitä, miten inhimillinen olo hänestä jäi. Pidin myös siitä, että henkilöiden väliset suhteet eivät olleet niin yksiselitteisiä kuin olettaa saattaisi. Romanssi tosin oli melko tyypillinen instalove.

Kirja oli kokonaisuudessaan kevyttä ja hauskaa luettavaa, mutta kieli toisinaan tökki. Jenkki-inspiraatio paistoi läpi tekstistä ja sai osan asioista ja keskusteluista kuulostaan vähän epäuskottavalta. Ihmiset olivat kaikki niin hyvännäköisiä kuin olla voi ja muuta vastaavaa. Juoni oli kuitenkin ihan jees -tasoinen, melko tyypillinen YA-juoni.

On hienoa, että suomeksi on julkaistu YA:ta, jonka voisi hyvin kuvitella olevan kansainväliseltä kirjailijalta. Mitään yllätyksiä tai uutta Kesytön ei minulle tarjonnut, mutta jos kaipailee paranomaalia romanssia, niin tämä oli hyvin tasavahvaa ja viihdyttävää suoritusta. Kolme tähteä.

Roald Dahl: Iso kiltti jätti

Vuoden alussa Yöpöydän kirjat -blogissa alkoi Roald Dahl -lukuhaaste ja päätin osallistua siihen, vaikka yleensä välttelen haasteita muutamastakin syystä. Ensinäkin olen paljon parempi pitämään tavoitteistani kiinni, jos ne ovat vain ja ainoastaan oman pääni sisällä. Toisekseen aikatauluni ovat tosiaan vähän tiukat. Arvelin kuitenkin, että lastenkirjojen lukemiseen pystyisin tilanteessa kuin tilanteessa, ja jos otan aivan pienen tavoitteen (kuten yhden tai kaksi kirjaa), saatan helposti selättää sen :)

Ensimmäiseksi haasteteokseksi valikoitui Dahlin Iso kiltti jätti johtuen siitä, että siitä on tulossa syksyllä elokuva. Laitan tämän postauksen loppuun sen trailerin.

Iso kiltti jätti kertoo Sohvista, joka eräänä yönä hiipii ikkunansa luo ja näkee kadulla valtavan suuren olion. Sohvi joutuukin jättiläisen kidnappaamaksi ja pelkää henkensä puolesta, mutta onneksi kyseessä onkin Iso kiltti jätti. IKJ ei muiden jättien tapaan syö lapsia, vaan perskurkkanoita ja puhuu hassusti. Mutta muut jätit on ehdottomasti saatava kuriin, ja siinä tarvitaankin runsaasti kekseliäisyyttä pieneltä tytöltä.

Kuva täältä

Voi että, kun minä olisin pitänyt tästä pienenä tyttönä. Iso kiltti jätti oli minun mielestäni hauska, omituinen ja kekseliäs lastenkirja, joka sai minut näin aikuisena hymyilemään ja lapsena olisin varmasti hihitellyt ääneen kaikille jutuille. Kieli oli tosiaankin varsin veikeää tässä kirjassa ja hauskasti sovitettu sopimaan suomalaisille lukijoille. 

Dahlia on sanottu varsin erikoiseksi ja omituiseksikin kirjailijaksi lastenkirjoissaan ja luulen, että minä olisin lapsena tosissaan ymmärtänyt hänen erikoista huumorintajuaan. IKJ ei ollut mitenkään erityisen omituinen kirja, mutta kyllähän tästä selvästi huomasi, että kyseessä oli lastenkirja ja täyteen nautintoon olisi vaadittu ripaus lapsuuden eläytymiskykyä.

Neljä tähteä.

 Ja sitten vielä se traileri:

Marie Rutkoski: The Winner's Kiss (The Winner's Trilogy #3)

Marie Rutkoskin The Winner's Trilogy on yksi nuorten aikuisten kirjallisuuden lemppareistani ja suosittelenkin sarjaa lämpimästi kaikille YA:n ystäville. Winner's trilogy kuuluu fantasialaariin ja maailma on rakennettu melko perinteiseen tyyliin, mutta juonellisesti tämä on vähän enemmän politiikkaa ja ihmissuhteita kuin toimintaa.  

Tätä arvostelua en suosittele lukemaan ellet ole lukenut sarjan kakkososaa! Kaikki kakkososan lukeneet pystyvät tämän kuitenkin lukemaan ilman spoilereita :)

Kuva täältä

Trilogian päätösosat ovat olleet aina vähän vaikeita minulle nuorten aikuisten kirjoissa, vaikka usein päädynkin olemaan ihan kohtuullisen tyytyväinen niihin. Monesti olisin halunnut enemmän juonta ja vähemmän romanssia. The Winner's Kiss onnistui kuitenkin välttelemään pahimmat sudenkuopat ja pitämään minut hyppysissään koko matkansa varrelta.

The Winner's Kiss tarjoaakin sarjan ystäville taattua Winner's Trilogy -kamaa. Oli huojentavaa huomata asioiden liikkuvan eteenpäin ja tyylin pysyvän uskollisena aiemmille osille. Teksti veti minut sisäänsä jo ensimmäisistä sivuista lähtien ja Rutkoski keskittyi hellimään lukijoita sarjan pääteemoilla ja rakkailla hahmoilla.

Kirjalla oli kyllä omat ongelmansa, etenkin hidastahtisuus ja juonen hajanaisuus, verrattuna aikaisempiin osiin, mutta pääsin näistä molemmista asioista yli suuren innostukseni vuoksi. Osittain hidastahtisuus tuntui myös johtuvan siitä, että tämä kirja oli jäähyväiset näille hahmoille ja heistä haluttiin antaa faneille kaikki mahdollinen. Juonellisesti tämä kirja olikin vähän heikompi kuin The Winner's Crime, joka oli toisaalta aivan huikea jännitysnäytelmä.

The Winner's Kiss tuntui kuitenkin pohjimmiltaan olevan lahja faneille. Sydäntä revittiin rinnasta eivätkä vaikeudet eivät loppuneet millään. Hahmot säilyivät samanlaisina kuin aiemmin ja edelleen yhtenä kantavana asiana oli päätösten tekeminen ja seuraukset niistä. Aivan hitusen enemmän tapahtumia olisin vain toivonut lisää.

Nyt ei auta muu kuin sanoa hyvästit näille aivan ihanille hahmoille ja upealle kirjoitustyylille. Neljä ja puoli tähteä ja iso kiitos kaikista ihanista lukuhetkistä sarjan parissa.

Claudia Gray: A Thousand Pieces of You (Firebird #1)

Kuva täältä

Margueriten vanhemmat ovat tehneet läpimurron ja keksineet Firebirdin, välineen, jolla matkustaa päällekkäisten maailmojen välillä. Kun Margueriten isä murhataan ja pääepäilty Paul pakenee toiseen ulottuvuuteen, joutuu Marguerite lähtemään Paulin perään, vaikka onkin suvun taitelijasielu ja aivan pihalla maailmojen välillä hyppelystä. Margueriten hyppiessä aina yhä uuteen versioon itsestään törmää hän myös toisenlaiseen Pauliin ja joutuu kyseenalaistamaan totuuden isänsä kuoleman takana.

Claudia Grayn A Thousand Pieces of You kätkee sisälleen houkuttelevan teeman päällekkäisistä maailmoista. Itse olen erityisen kiinnostunut YA:sta, scifistä ja fantasiasta, ja kirjan lupaukset päällekäisistä maailmoista ja niiden välillä hyppelystä kiehtoivat kieltämättä erittäin paljon. Onnistunut YA-scifi on aina iloista luettavaa ja onhan tämän kirjan kansi aivan ihana.

Itse en ole mikään fysiikkanero enkä vaadi kirjailijalta erityisen tarkkaa taustatietoa esimerkiksi päällekkäisten maailmojen taustateoriasta, mutta odotan scifi-kirjoilta kyllä sitä, etten aivan joka hetki kyseenalaista kaikkea kirjailijan esittämää faktaa. Ja olenhan minä sen verran fysiikkaa lukenut, että ihan kaikki höpinä ei mene läpi. Grayn kirjassa perustat olivat ihan suhteellisen menettelevää tekstiä, etenkin, kun kyseessä on kuitenkin YA-kirja, mutta harmillisesti tiedostin jatkuvasti, että kirja oli enemmän hömppää kuin scifiä.

Suurelti tämä liittynee siihen, että Gray päätti pitää pääfokuksen romanssissa eikä sinänsä äärettömän kiinnostavassa maailmojen välisessä hyppelyssä. Itse jäin pohtimaan monia sellaisia puolia näissä vaihtoehtoisissa universumeissa, joita jätettiin tässä kirjassa juonellisesti käyttämättä ja selittämättä. Äskettäin lukemani Pivot Point, joka käsittelee vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, oli sekin melko kevyttä luettavaa, mutta koetteli kiinnostavaa teemaansa lujemmin kuin A Thousand Pieces of You.

Tämä oli kuitenkin ihan perushyvää nuorten aikuisten kirjallisuutta, vaikkakin syvyyttä olisin kaivannut vähän joka osa-alueelle lisää, niin romanssiin, scifiin kuin ihmisten motivaatioihin. Kolme tähteä.