Colleen Hoover: Finding Cinderella

Kuva täältä

Colleen Hooverin kirja Finding Cinderella on lyhyt novelli (n. 160 sivua kait suunnilleen?) ja tavallaan Hopeless-sarjan 2.5-osa. Kakkososahan on muistaakseeni nimeltään This Girl ja kerrottu Holderin näkökannasta. Latasin Finding Cinderellan asiasta mitään tietämättäni Kindlelleni romantiikkapöllyissä, sillä tämän sai siihen ilmatteeksi.

Kirjan kertojana toimii Daniel, joka kirjan alussa pakoilee koulussa pimeässä siivouskomerossa tai vastaavassa, kun sinne eräänä kertana sattuu tulemaan myös tyttö pakoon ilkeitä ihmisiä. Tyttö paljastaa, että hän on harrastanut seksiä useammankin pojan kanssa, mutta kukaan ei ole koskaan oikeasti välittänyt hänestä eikä hän tiedä miltä tuntuu harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka rakastaa häntä. Daniel ja tyttö sopivat vitsillä pienen keskustelun jälkeen, että he leikkivät olevansa rakastavaisia ja rakastelevat toisiaan kuin välittäisivät toisistaan erittäin paljon, mutta he eivät kerro toisilleen nimiä. Tyttö tulee tämän kerran jälkeen vielä kerran komerossa, mutta katoaa sen Danielin elämästä, joka ei pysty unohtamaan tätä "Cinderellaa" tai suomeksi tuhkimoa. Vuoden päästä Daniel törmää sitten parhaan ystävänsä (Dean Holder Hopelessista) tyttöystävän, Skyn, parhaaseen ystävään Sixiin ja ihastuu häneen. Pian Daniel huomaa yhtäläisyyksiä Sixin ja Cinderellan välillä.. Mutta onko tuhkimo onnellinen löytäessään prinssinsä?

Kirja on niin jumalattoman lyhyt, että sen tiivistäminen tarkoittaa lähes koko kirjan summausta yhteen. Tästä novellista suurin osa käytetään kuitenkin ihastumisen huuman kuvaamiseen ja kirja onkin mielestäni aivan mielettömän söpö ja ihana sen osalta. Varsinkin alku ja siivouskaappitapahtumat ovat jotenkin sydänsärkevän ihania, jollain tapaa pystyin niin hyvin samaistumaan siihen tunteeseen, joka teininä voi olla, kun kaikki on hormonihöyryissään eikä sitä aitoa suhdetta ja yhteyttä toiseen saa niin helposti ja tekee tyhmiä päätöksiä. Jotenkin sydäntä lämmittävä ajatus pienestä hetkestä "prinssin" kanssa.

Sekä Daniel että Six ovat tässä älyttömän mielenkiintoisia tyyppejä ja Hoover onnistui näinkin lyhyen novellin aikana tekemään henkilöt tutuiksi ja rakkaiksi. Tämä lyhykäinen tarina onnistui olemaan valloittava, hauska ja sydäntäraastava samanaikaisesti. Hoover osaa kyllä kirjoittaa erittäin hienosti erilaisia persoonia ja ihmisiä näiden kahden lukemani tarinan perusteella.

Olen nyt varmaan viimeisen kolmen kirjan kohdalla valittanut heikosta lopusta ja tässäkin se oli kyllä se heikoin lenkki. Konflikti oli melko paha kirjan lopussa, mutta se ratkeaa silti jotenkin ärsyttävän helposti. Alan epäillä, että minä olen melkoinen draamakuningatar, kun kaipaan aina kunnon rähinää ja välien selvittelyä, mutta sitä ei koskaan tunnu tulevan. Sitten spoilervaroitus niille ihmisille, jotka eivät kaipaa minkäänlaista vinkkiä, mitä lopussa mahtaa olla: hyppää seuraavaan kappaleeseen. Pientä ärsytystä herättää lopussa myös omalla tavallaan ongelman niin kova dramatisointi siihen saakka kunnes se ratkeaa kuin pannukakku. Konflikti on eräs jenkeille melkoisen herkkä asia ja itse näen asian huomattavasti rationaalisemmin (tai ehkä minä olen vain tunnekylmä ihminen), mutta joka tapauksessa ärsytti myös pikkuriikkisen verran, että ongelman täytyi olla juuri se mikä se oli, koska kirja päättyi juuri niin jenkkimäisen mustavalkoisesti ja Danielin liiankin prinssimäinen reaktio söi mielenkiintoani himpun verran.

Kokonaisarvosanaksi antaisin ehkä noin nelosen väliltä 1-5. Missään nimessä en maksaisi tästä puntaa enempää, vaikka tämä olikin todella ihana minitarina. Totuus on vain se, että tämä on todella lyhyt eikä tästä sen takia kannata maksaa juuri mitään. Luultavasti samankaltaisia tarinoita voi löytyä useampiakin, vaikka jotakin taikaa Hoover onnistuu loihtimaan minun silmissäni näihin ihmisiin ja kiinnostavia twistejä heidän tarinoihinsa.