Elle Kennedy: The Deal

Tällä hetkellä ajatuskin synkemmän tekstin lukemisesta kuulostaa kamalalta. Muutama päivä sitten muistelin Humisevaa harjua törmätessäni eräässä blogissa Brontën sisarusten kirjoihin ja harkitsin sen uudelleen lukemista, mutta ajatuskin kirpaisi. Elämäni on henkisesti tällä hetkellä niin kuluttavaa (koulun osalta), että iltaisin haluan uiskennella vaaleanpunaisessa hattarassa ja lukea onnellisista asioista. Siispä päädyin lukemaan Elle Kennedyn The Deal kirjan Kindlelläni. Päätös oli suorastaan erinomainen. Tämän hetkisellä aivokapasiteetilla pelkän kannen katselu olisi riittänyt huvittamaan minua riittävästi.

Kuva täältä

The Deal kertoo Hannahista ja Garretista, jotka opiskelevat samassa collegessa. Hannah on sarkastinen laulunopiskelija ja Garret taas naistenmies-jääkiekonpelaaja. Hannah on ihastunut Justiniin, joka ei huomaa häntä laisinkaan ja kärsii pienestä pakokauhusta miesten suhteen, sillä hänet on raiskattu nuorempana ja se on ymmärrettävästi traumatisoinut hänet. Garret taas on saanut F:n filosofian tentistä ja tarvitsee itselleen tutoriin päästäkseen kurssista läpi, jotta hän voi jatkaa jääkiekon pelaamista. Siispä he tekevät yhdessä sopimuksen, että Hannah auttaa Garretia filosofian kanssa, jos Garret auttaa Hannahia saamaan Justinin huomaamaan hänet. Siitä voitte sitten päätellä lopun tarinasta :D

Kirjassa toimii kertojina sekä Hannah että Garret, mikä mielestäni teki kirjasta huomattavasti mielenkiintoisemman kuin se olisi pelkän Hannahin näkökulmasta kerrottuna ollut. Kumpaiseenkin kertojaan jäi koukkuun ja molemmilla oli selkeä oma persoonallisuus. Sinänsä näitä sarkastisia ja fiksuja, mutta aina niin superhyvännäköisiä naikkosia on ollut kirjojen päähenkilöinä jo kyllästymiseen asti, mutta silti pidin Hannahista. Garretkin oli kertojana oivallinen, tosin välillä kirjoittamisesta huomasi, että kirjailija on nainen, sillä Garret kiinnitti epäuskottavan paljon huomiota pieniin yksityiskohtiin Hannahissa (miehet ei ihan oikeasti huomaa, että naisella on esim. neonväriset sukat, ainakaan suurin osa) ja varsinkin alkuun ärsytti sellainen miesten yksioikoistaminen Garretin ajatuksenkulussa.

Tämä kirja oli mielestäni romanttiseksi tarinaksi oikeastaan todella hyvä, sanoisin, että jopa 4.5 arvosanasta 1-5. Voisihan tätä parjata vaikka miten monen asian suhteen, mutta täytyy aina muistaa se fakta, että näitä ei ole kirjoitettu miksikään kirjallisuuden suuriksi virstanpylväiksi. Tämä todistaa ainakin sen, että minulle romanttisessa tarinassa ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellistä juonta, kunhan ihmiset on rakennettu hyvin ja ihmisten pään sisälle pääsee helposti. Ainoastaan loppu oli pieni pettymys siinä mielessä, että konflikti laukesi (jälleen kerran) vähän ärsyttävän helposti. Koko konflikti oli oikeastaan turha ja myös lukija tiesi sen etukäteen saamillaan tiedoilla. Mikäli ei romansseista välitä, niin tämän kirjan voi suoraan heittää jorpakkoon, sillä mitään muuta virkaa en tälle oikein näe.

Tässä oli muuten sellainen jännä juttu, että vaikka tämän juoni oli varsin yksinkertainen, jäi tämä kummittelemaan mieleeni huomattavasti enemmän kuin juuri äskettäin lukemani Hopeless, jossa oli oikeastaan paljon mutkikkaampi ja jännittävempi juoni. Aloin lukemaan tätä saman tien uudestaan ja jotenkin tämä on vaan ihanampi. Hopeless kuuluu niihin kirjoihin, joissa on ensilukemalla sen verran yllätyksellisyyttä, että samoihin kickseihin ei pääse millään toisella lukukerralla. The Deal on taas ensilukemalla ihan ok ja juoni sellainen, että tarinan keksimiseen ei ole tarvittu juurikaan mielikuvitusta, mutta tästä jää todella hyvä mieli ja joka lukukerralla voi löytää aina uutta ja tuntea ne samat tunteet kuin ensimmäiselläkin kerralla.