18. heinäkuuta 2015

Laini Taylor: Karou, savun tytär / Daughter of Smoke and Bone


Karou, savun tytär kertoo siis Karousta, 17-vuotiaasta tytöstä, joka opiskelee taidetta Prahassa, mutta jonka perhe on muodostuu hirviöistä. Hänellä on isähahmona Brimstone, toivomuskauppias, joka keräilee itselleen kaikenlaisia hampaita. Lisäksi Brimstonen kaupassa on Issa, joka on käärme vyötäröstä alaspäin ja nainen vyötäröstä ylöspäin, sekä Jasri, jolla on papukaijan nokka. Karoun elämä onkin tasapainottelua kahden erilaisen maailman välillä eikä hän oikein itsekään tiedä, mistä hän on peräisin tai mihin hän oikeasti kuuluu. Karou auttaa Brimstonea hänen toivomuskauppansa kanssa ja noutaa aika ajoin erilaisia hampaita Brimstonelle. Erään kerran Karou sitten kohtaa matkallaan Akivan, enkelin, joka yrittää tappaa Karoun. He kiinnostuvat toisistaan, mutta enkelit ja Karoun tuntemat hirviöt ovat sodassa keskenään, ja heidän välinen rakkaus on melkoinen ongelma.

Karou, savun tytär oli ihan hyvin kirjoitettu ja kelvollinen nuorten aikuisten kirjallisuudeksi. Mutta sen suurimpia heikkouksia ovat kirjan loppupuolella toiminnan puute sekä juonen lähes tulkoon katoaminen. Minä itse määrittelisin kirjan genren ennemmin romanssiksi, paranormaaliksi romanssiksi tarkalleen, mutta fantasian nimikettä en kyllä mielellään antaisi tälle.

Kirja alkaa hyvin vahvasti ja olin aivan varma, että tätä kirjaa en osaisi muuta kuin kehua. Maailmanrakennus oli hienoa luettavaa alkukirjasta, yleensä en juurikaan piittää näistä enkelit ja demonit jutuista, mutta tässä kirjassa siinä oltiin kyllä jossain määrin onnistuttu. Maailmanrakennus kuitenkin tyssähtää paikoilleen, kun Karou ja Akiva tapaavat, ja tarinasta häviää juoni ja jännite hyvin pitkäksi aikaa.

Hahmot olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja hauskoja, ja kirjoitusasu kerrassaan loistava. Toki henkilöissä oli myös muutamia floppeja, etenkin kirjan loppupuolella on sellainen henkilö kuin Madrigal, joka oli mielestäni todella rasittava enkä kokenut hänen tarinaansa ollenkaan kiinnostavaksi. Ehkä vähän turhan suuri osa henkilöiden kiinnostavuudesta jätettiin myös sen varaan, että he ovat jännittävän näköisiä. Esimerkiksi Issa ja Jasri jäivät melko kaukaisiksi, ja ainut syy, miksi heidät muistaa on se, että heillä oli jotain erikoista kropassaan. 

Alamäki alkoikin tämän kirjan kohdalla jossakin puolenvälin paikkeilla. Kerronta hidastui alun vauhdikkaasta etenemisestä ja tarina alkoi täyttyä romanssista. Se hallitsi kaikkea kerrontaa, ja mikä pahinta, romanssi oli aikamoinen instalove. Se perustui ihan puhtaasti ulkonäköön ja sellaiseen oletukseen, että kukapa nyt ei enkeliin rakastuisi. Minua ei haittaa, että ihastuminen perustuu ulkonäköön, mutta kun suhdetta ei sen alun jälkeen rakennettu yhtään mitenkään.

Kirjan loppupuolella alkoivat myöskin flashbackit, jotka veivät minun mielestäni aivan liian paljon aikaa, ja asian olisi voinut kertoa paljon lyhemmin. Olin kirjan loppua kohden jo melko tuskissani - minulla oli hirvittävät paineet tykätä tästä, koska kaikki muutkin tykkäävät (tiedetään, tiedetään, typerää...), ja halusin epätoivoisesti keksiä syitä, että voisin sanoa pitäneeni tästä. Onneksi Taylor kuitenkin onnistui kiskaisemaan homman kasaan jossain määrin. Kirja päättyi ehkä vähän tylsähkösti ja YA-kirjallisuudelle tuttuun tapaan melkoiseen cliff hangeriin.

En minä tähän rakastunut eikä tästä tullut missään nimessä mikään lempparini, mutta kyllä tämä YA-kirjaksi oli ihan hyvä pläjäys. Luulen, että tästä nauttii enemmän, kun tietää odottaa romanttista tarinaa ennen kaikkea muuta. Minä taidan vain 
pikkuhiljaa tulla liian vanhaksi YA-kirjallisuudelle :D Annoin tälle Goodreadsissa neljä tähteä pelkästä hyväsydämisyydestä, mutta nyt annan tälle 3 tähteä, ja oli yksinkertaisesti pakko alentaa arvosanaa Goodreadsissakin, kun totesin, ettei tämä pärjännyt minun mielestäni vertailussa muille minun neljän tähden YA-kirjoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!