Jeaniene Frost: Night Huntress -sarja (#1-4)

Juuh, elikkästä tässä postauksessa puhun Jeaniene Frostin Night Huntress -sarjan neljästä ensimmäisestä kirjasta. Nou hätä, en spoilaa ketään millään tapaa vaan yleisesti vaan hölisen mietteitäni tästä sarjasta eli postauksen voi lukea, vaikka et olisi lukenut ensimmäistäkään kirjaa.

Kuvat täältä

Cat on puoliksi vampyyri ja puoliksi ihminen, joka murhaa vamppiksia kostaakseen heille äitinsä kohtalon. Eräänä iltana Cat erehtyy yrittämään Bonesin murhaa. Bones on itse vampyyri, joka toimii palkkiometsästäjänä ja tappaa muita kaltaisiaan työkseen. Hän ehdottaa Catille yhteistyötä, mutta Cat pitää yhteistyötä lähes yhtä surkeana vaihtoehtona kuin kuolemista, mutta suostuu siihen pienen kiristyksen myötä.

Tämä kirjasarja on englanniksi sanottuna kunnon quilty pleasure, oivoi. Tätä lukiessa tietää, ettei lue mitään huippukirjallisuutta, mutta silti nämä ovat pirun viihdyttäviä ja nautinnollista luettavaa. Luen nykyään vampyyrikirjoja harvemmin, mutta haluan ne ehdottomasti Halfway to Graven kaltaisena toiminta/romanssipläjäyksenä. Naispäähahmon tulee olla terästä, kuten Cat oli, ja miehen ennalta arvaamaton ja vaarallinen, kuten Bones on. Tykkäsin myös siitä, että Cat oli aika hyvin sinut itsensä ja hirviöidensä kanssa.

Parin kemia on loistava ja nämä kirjat ovat sellaisia, että välillä naurattaa ääneen melkein kyyneleet silmissä. Hyvää tilannehuumoria ja pisteliäitä keskusteluja. Ja tietysti haksahdin vähän Bonesiin, vaikka hän ei nyt olenkaan mikään spesiaalitapaus vampyyrikirjojen miessankareiden joukossa... No, ei voi mitään :D

Muutamia loistavia sivuhenkilöitäkin näistä löytyy, kuten Vlad tai Catin äiti myöhemmissä osissa. Erityisesti olisin toivonut lisää naisia näihin kirjoihin, etenkin Catin puolella olevia ystäviä. Neljä kirjaa jaksoin lukea Catin ja Bonesin voimin, mutta sarjan jatkamiseksi olisin tarvinnut jotakin uutta kipinää uusista hahmoista.

Pientä miinusta tulee tarinoiden ennalta-arvattavuudesta ja kaikkien kolmen kirjan tylsähköstä keskiosasta. Juonellisesti näissä oli myös aika paljon paranneltavaa. Kirjojen koukuttavuus nojaa liian paljon pääpariin, mutta toisaalta heidän hommansa toimii.

Lopputiivistelmä: Suosittelisinko? Suosittelisin sellaisille lukijoille, jotka etsivät paranormaalia romanssia eroottisella lisämausteella ja joille juoni kirjassa on lähinnä sivuosassa. Nämä kirjat olivat myös todella hauskaa luettavaa. Täytyy vieläkin viilennellä omaa kroppaa tämän lukemisen jälkeen..

"I hope it's the worst fuck you've ever had, you ruthless, manipulanting bastard."

"Pillow talk already?" he replied with a slight grin. "Now you're just trying to switch me on."

I only wished I hadn't showered before this damned meeting - and where was a feastering yeast infection when I needed one?

Ja pakko tähän väliin mainita, että Karen Marie Moningin Fever-sarja on kyllä vähän saman tyyppinen ratkaisu, mutta toimii ehkä himpun verran paremmin.