Älyttömät joululahjat -haaste

Oikein kivaa itsenäisyyspäivää kaikille :) Meillä on kalkkuna uunissa ja riisipuurot syöty, joten ihan kivasti menee. Eilen sain ripustettua ikkunaan jouluvalonkin, vaikka poikaystävä on sitä rankasti vastustanut :D En voi ymmärtää, miten joku ihminen ei tykkää jouluvaloista.. No, mennäänpä aiheeseen.

Ensinäkin kiitos haasteen saamisesta menee Katinkan kirjasto -blogin Katinkalle :) Ideana on listata 3-5 älytöntä joululahjatoivetta, jotka eivät olet nyt eivätkä ehkä koskaan toteutettavissa. Lisäksi minun tulisi haastaa kolme muuta blogia mukaan.

1. Ensimmäinen toiveeni on lomakämppä alpeilta ja jenkeistä minulle ja poikkikselle. Ihan kohtuullinen pyyntö minun mielestäni. Vitsaillaan aina, että kun ollaan rikkaita, niin ostetaan mökki alpeilta meille. Molemmat lasketellaan/lautaillaan talvisin ja kesäisin voitaisiin harrastaa vaellusta ja pyöräilyä siellä. Jenkeissä taas kävisimme aina shoppailemassa ja nauttimassa paremmista säistä.

2. Toinen toiveeni on, että saisin kirjoitettua kokonaisen tarinan alusta loppuun, johon olisin edes jollain tasolla tyytyväinen. Kaikenlaista on tullut aloitettua ja jätettyä kesken, kun inspis sitten aina iskee yhtäkkiä ja loppuu jossakin vaiheessa. Välillä olen kirjoittanut monia kymmeniä sivuja (A4), kun sitten haluaisinkin muuttaa tarinan rakennetta radikaalisti ja kyllästyn.

3. Kolmas toiveeni on toinen koira meille + rahaa sen ylläpitoon muutamaksi vuodeksi :D Meillä on siis yksi koira taloudessa ja se kaipaisi kovasti itselleen kamua, mutta ei ole oikein ollut taloudellisesti mahdollisuutta ottaa toista ja aikakin on vähän kortilla.

4. Neljäs toiveeni on se, että joku voisi minun puolestani suorittaa kouluhommia siten, että oppi jotenkin päätyisi päähäni, mutta minulle jäisi enemmän aikaa omille jutuille. Todella helppoa :D Tämä syksy on ollut todella raskas (melkein yhtä raskas kuin viime kevät) ja loka-marraskuussa burn outikaan ei kuulostanut kovinkaan kaukaiselta idealta. Kaipa se on niin, että tästä eteenpäin elämä on yhtä pää kolmantena jalkana juoksemista ja siihen täytyy vain totutella.

5. Viides toiveeni on, että saisin muutaman ekstravuoden parikymppisenä. Kolmikymppisyys kuulostaa niin paljon raskaammalta ajalta. Silloin pitäisi jotenkin kursia elämä kasaan ja oikeasti ottaa vastuuta itsestään. Silloin opiskeluni ovat myös takana päin (erikoistumista en laske) ellen tietysti väittele tohtoriksi, mutta se ei tietenkään tule ole samanlaista kuin tämä nykyinen opiskelu. Toisaalta on kivaa päästä sellaiseen seesteiseen elämänvaiheeseen, mutta muutama ekstravälivuosi ennen oravanpyörää olisi mukava.

Ja edelleen älyttömiä joululahjoja haastan miettimään Kirjaneidon tornihuoneen Kirjaneidon, Yöpöydän kirjat -blogin Niina T.:n ja Kirjamaailman Jaanan.

Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 2 -elokuva + Jennifer Lawrence Book Tag

Heippa! Kävin viime viikonloppuna katselemassa Mockingjay Part 2:n elokuvissa hirveän kouluhässäkän keskellä. Tässä postauksessa nyt pieni mielipide leffasta sekä teemaan liittyen Jennifer Lawrence Book Tag, jonka olen kopioinut booktubettajilta.

Kuva täältä

Matkijanärhi, osa 2 päättää Nälkäpeli-sarjan loppurytinöillä. Katniss Everdeen on tahtomattamaan kapinan johtaja ja joutuu kohtaamaan sen vaikutukset hänen läheisiinsä sekä ristiriidat hänen omien arvojen sekä sotimisen raakuuden välillä. Lisäksi kapinan johtajan asemaan kuuluu pelkkä nukkena möllöttely ja turvassa pysyttely, kun muut uhraavat henkensä asian puolesta. Katniss ole valmis pysymään kiltisti piilossa ja tekemään niin kuin käsketään, mutta saa huomata, että hänellä ei todellisuudessa ole juurikaan sanavaltaa.

Kokonaisuudessaan elokuva oli ihan ok-tasoa minun mielestäni. Se oli hyvin uskollinen kirjalle ja sinänsä hyvin tehty, mutta melko hidastahtinen ja yllätyksetön, jos nyt niin voi sanoa. Matkijanärhi on trilogiasta "inhokkikirjani" ja varsinkin loppua pidin todella kökkönä aikoinaan. Elokuvaversioon ei oltu muutettu juuri mitään juonellisesti ja se vähän ärsytti minua. Etenkin toimintaa olisin halunnut nähdä enemmän, esimerkiksi kapinallisten sotimista Capitolia vastaan erillään Katnissista. Myös ihmisten traagisista kohtaloista olisi voinut vähän karsia ja korostaa muutaman tärkeämmän ihmisen tapahtumia enemmän. Toki Katnissin kipuilua käynnistämänsä kapinan ja omien tunteidensa välillä oltiin kuvattu todella hienosti, jopa paremmin kuin kirjassa.

Näyttelijät olivat tutusti erinomaista tasoa, mutta henkilöiden seuraaminen voi olla vähän haastavaa, jos kirjoja ei ole lukenut, sillä henkilöitä ei juurikaan esitellä. Oletus on, että katsoja tietää vähintäänkin tärkeimmät henkilöt ja heidän taustansa. Suurin ongelma kuitenkin on tahditus, joka ei toimi laisinkaan. Kun alle 400 sivuisesta kirjasta tehdään kaksi elokuvaa, voi ilman suurempia laskutoimituksia päätellä, että juttua ei vain riitä ellei sitä jollakin tapaa lisätä.

Mutta sinänsä kirjalleen uskollinen elokuvaversio, jonka kaikki tekijät ovat selvästi omistautuneet elokuvan tekemiselle. Kolme ja puoli tähteä, koska olen vähän sentimentaalinen Nälkäpelien suhteen, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin esimerkiksi vähän aikaa sitten näkemäni Straight Outta Compton oli huomattavasti viihdyttävämpi.

Ja sitten siihen book tagiin:

1. Swearing Off Social Media - Valitse kirja, jota ei suostu lukemaan:

No, en ainakaan aio lukea enää Cassandra Claren The Infernal Devices -sarjaa kirjankaan vertaa. The Mortal Instrumentsista valitettavasti omistan kaikki kuusi osaa, kolme luettu ja kolme edessä, joten pakotan itseni ehkä lukemaan ne joskus.

2. The Oscar Trip - Kirja/kirjasarja, joka ei innostanut sinua/jota et jaksanutkaan lukea loppuun:

Olen aika hyvä sinnittelemään ja lukemaan loppuun kaiken maailman roskan, mutta joitakin keskenjääneitä on myös joukossa. Patrick Nessin Knife of Never Letting Go on yksi sellainen vähän hassu keskenjäänyt. Ei mitään intressiä lukea sarjaa, vaikka eka osa olikin ihan ok.

3. The Viral Photobomb (TSwift at the Golden Globes) - Kirja, jonka tulevaa suosiota et olisi arvannut:

Ennen tätä blogivaihetta en lukenut useampaan vuoteen ja nyt laahaan vähän perässä aallon harjasta eli minulla ei ole kovinkaan hyviä valintoja tähän. Välillä kyllä ihmettelen suomennettavaksi päätyviä YA-kirjoja. Esimerkiksi Mystic City -sarja ei ole mielestäni mitenkään ihmeellinen ja se on silti jostakin syystä päätetty suomentaa loppuun asti. Muutamat todella hyvät sarjat sitten taas jäävät suomentelematta tai suomentaminen pysähtyy trilogian toisen osan kohdalle.

4. Work With David O. Russel - Hahmo, joka on vähän häiriintynyt/ei toimi aina ihan järkevästi, mutta et voi olla rakastamatta:
Sarah J. Maasin A Court of Thorns and Roses -kirjassa on ehkä viimeisen sadan sivun verran mukana hahmo nimeltään Rhysand, joka oli kyllä kerrassaan hurmaava kaikessa mielipuolisuudessaan. Hän käyttäytyi jopa törkeästi päähenkilöä kohtaan eikä häntä voi pitää missään mielessä järkevänä, mutta minä pidin hänestä silti. Mutta valitettavasti häntä ehti nähdä hyvin pienen hetken, joten mahdollisuudet siihen, että hänkin on kunnon poika on suuret. Se jos mikä on tylsää.

5. Mystique - Pahis, joka luulee tekevänsä oikein:

Hyvin kirjoitettu pahis on aina sellainen, että hänellä on motiivi ja häntäkin pystyy sympatiseeraamaan tai edes ymmärtämään. Yksi esimerkki tällaisesta pahiksesta on Darkling Leigh Bardugon Grisha-trilogiasta. Trilogia ei muuten ole yltänyt suosikkeihini (tai edes sellaisiin kirjoihin, joiden lukemista voisin suositella :D), mutta Darkling on kyllä yksi parhaimmista pahiksista.

6. Bradley Cooper - Kirjailija, jonka luokse palaat kerta toisensa jälkeen:

Vaikea keksiä, kun tykkään lukea aina uusilta tyypeiltä kirjallisuutta. Colleen Hoover, joka kirjoittaa New Adult hömppää, on yksi sellainen, jonka kaikki kirjat tuntuvat menevän.

7. Spoiled For Homeland - Juoni, joka spoilattiin sinulta:

Olen sanonut jo useamman kerran tämän saman, mutta itse spoilaan itseltäni lähes kaiken :D Joskus se käy vahingossakin. Muun muassa Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset -sarjan spoilasin vähän vahingossa lukemalla Goodreadsissa arvosteluita seuraavista osista... :D 

8. Everyones Obsession With Being JLaws Bestfriend - Hahmo, josta tulisi paras parasystävä evör:

Aika monet kirjojen päähenkilöistä on sellaisia itsenäisiä susia, jotka eivät kaipaile juuri muita elämäänsä, että en tiedä kuka heistä olisi oikeasti hyvä kaveri. Itse asiassa monet sellaiset piirteet, joita arvostan kirjan päähenkilöissä, saa minut kavahtamaan reaalimaailmassa :D Sarah J. Maasin Throne of Glass -sarjan päähenkilö Celaena ainakin on todella lojaali ystävilleen ja aina laittaa muut edelleen. Lisäksi hänen kanssaan olisi varmasti hauskaa.

9. The Hunger Games - Lemppari "high profile"/suuremman suosion saanut sarja:

Hmmmm, mikä lasketaan High Profileksi? Harry Potterit on varmaan sellainen ilmiselvä vastaus. Jos True Blood -kirjat ja -TV-sarja lasketaan, niin niistä pidin myöskin.

10. Everyhting jlaw has ever said - Lemppari sarkastinen/huumorintajuinen hahmo:
Eliza Crewen Soul Eater -sarjan päähenkilö Meda oli kyllä melkoinen mustan huumorin ystävä ja nauratti minua useaan otteeseen. Sarja on melko tuntematon eikä nyt varsinaisesti niin erityisen ihmeellinen, mutta hahmot olivat siinä todella hyvät ja heillä oli hauskat vuorovaikutukset keskenään.

Siinäpä se. Mitäs muut tykkäsivät leffasta? Jos olette menossa katselemaan leffaa ja aiotte kirjoittaa siitä jotain, niin vastailkaa samalla tähän book tagiin :D Tai miksei muutenkin :P

Sarah J. Maas: Crown of Midnight (Throne of Glass #2)

Crown of Midnight on toinen osa sarjasta, joten tämä teksti voi spoilata ykkösosaa.

 Kuva täältä

Celaena Sardothien tunnetaan paremmin nimellä Adarlanin salamurhaaja ja nyt hän työskentelee Adarlanin kuninkaan nimissä. Hänellä on sopimus, että jos hän tekee töitä kuninkaalle neljän vuoden ajan mukisematta, ansaitsee Celaena vapautensa sillä. Mutta Celaena on hyvin kaukana siitä, että häntä voisi kutsua kuninkaan liittolaiseksi tai edes hyväksi työntekijäksi. Samaan aikaan hänen kaikki ihmissuhteet hautauvat salaisuuksien alle eikä kukaan tunnu ymmärtävän todellista Celaenaa. Epäluottamus hänen ja kaikkien hänen läheistensä välillä kasvaa ja lopulta johtaa peruuttamattomiin asioihin. Silloin Celaenan on päätettävä kenen puolesta on valmis taistelemaan.

Crown of Midnight oli ehdottomasti parempi kuin ykkösosa kaikin puolin ja vei tarinaa hyvin eteenpäin kokonaisuudessaan. Olin lukenut useampia positiivisia arvosteluja ja odotin rakastuvani sarjaan päätä pahkaa, mutta ihan niin ei päässyt käymään. Maasin kirjoitustavassa on kuitenkin jotakin kiehtovaa ja tainomaista, joka pitää otteessaan. Crown of Midnightin ensimmäinen puolisko oli nimittäin mielestäni hidas ja vaikka sen huomasi, olin silti ihmeellisen innostunut tarinasta. Maailmanrakennus on kuitenkin näissä tähän mennessä lukemissani kirjoissa ollut vähän hämäräperäistä ja se vaivasi nyt enemmän tämän kuin edellisen osan kohdalla. Edelleen monia asioita esimerkiksi taikaan liittyen jätettiin selittämättä ja juonellisesti olisin toivonut lisää paljastuksia siitä pahuudesta, joka linnassa vaanii. 

Juoni on huomattavasti parempi kuin ykkösosassa, mutta ihan tajunnanräjäyttäväksi en sitä kutsuisi. Minun mielestäni muutamat juonikuviot olivat ihan ilmiselviä jo melkeinpä ykkösosankin perusteella, joten kirjan loppu ei päässyt yllättämään minua erityisemmin. Lisäksi kirjan alkupuolisko oli selkeästi hitaampi ja uskaltaisin ehkä jopa sanoa, että tylsä. Loppupuolisko taas sisälsi hyvin paljon erinomaisia toimintakohtauksia, jotka saivat innostukseni kirjaa kohtaan palaamaan ja unohtamaan puisemman alun.

Pidin myös Celaenasta enemmän hahmona. Edelleen minulla oli ajoittain vaikeuksia uskoa, että hän oli Adarlan's Assassin, sillä hän olisi saanut olla vähän enemmän rikki ja mielipuolinen. Celaena oli kuitenkin todella paljon pahiksempi ja terävämpi tyyppi tässä kuin Throne of Glassissa, mistä paljon pisteitä, mutta edelleen vähän nössö salamurhaajaksi. Tykkään myös siitä, että Maas kirjoittaa näihin kirjoihin naisten välisiä ystävyyssuhteita ja osaa antaa niillekin arvoa.

Pojat ovat myös iso osa tätä kirjaa ja tässä sarjassa mitä ilmeisimmin pelataan aika paljon kolmiodraamalla, mikä tietysti on vähän kiistanalaista. Toiset tykkää ja toiset ei. Itse pidin romanssijuonesta, etenkin tässä Crown of Midnightissa, jossa Maas leikittelee lukijoiden tunteilla aika paljonkin. Olin ennen tämän lukemista sitä mieltä, että Chaol on todella tylsä tyyppi, mutta Maas kyllä kieltämättä teki hänestä tässä osassa hyvin mielenkiintoisen. Silti edelleen shippaan Doriania täysiä ja hänellä oli kiva oma sivujuoni tässä kirjassa. Sydämeni vähän itkee verta, kun toisaalta minulla on pieni kutina, että Celaena ja Dorian eivät tule olemaan yhdessä enää koskaan.

Hyvin viihdyttävä YA-fantasia kevyellä otteella ja ihmissuhdedraamalla hyöstettynä, mutta edelleen jäin odottamaan sitä jotakin, joka saisi minut fanittamaan tätä ihan täysiä. Mikään hahmoista ei ihastuttanut minua kunnolla ja toisaalta tarinalta odotan edelleen enemmän. Neljä tähteä.

Eija Lappalainen, Anne Leinonen: Routasisarukset (Routasisarukset #1)

Kirja sijoittuu 2300-luvun maailmaan, jossa ihmiskunta on lähes tuhonnut itsensä. Merellä lilluu jättimäisiä jätelauttoja, kalat ovat kuolleet ja bioaseet ovat saastuttaneet suuria maa-alueita. Utu elää Laaksossa, jossa eletään hyvin säästeliäästi ja ekologisesti. Lapset tuodaan sinne muualta ja perheet koostuvat erilaisista yksiköistä, joihin voi kuulua useita adoptiolapsia ja vaikkapa neljä vanhempaa. Utun kasvattiveli Marras on häipynyt sulkeutuneesta yhteisöstä jokin aika sitten ja Utun kasvatti-isä Booris yrittää sysätä vastuuta perheestä Utulle. Mutta Utu ei tunnu sopeutuvan elämään yksinkertaisessa yhteisössä. Etenkään siksi, että hän osaa puhua koneiden kanssa.

Routasisarukset yllätti minut mukaansatempavuudellaan ja päädyin pitämään kirjasta paljon. Kirjan teemat olivat hyvin kiinnostavia ja paljon syvällisempiä kuin pelkkä ekokatastrofi. Tämä ensimmäinen osa ottaa erityisesti kantaa ihmisten oikeuteen tehdä lapsia ja hedelmällisyyteen. Routasisarusten yhteiskunnassa lasten hankkiminen on hyvin tiukasti säädeltyä ja muiden ihmisten steriloinnista päättävät Tiinettäret. Teemana erittäin kiehtova, mutta itse päädyin ihmettelemään, että kenelle tämä kirja on suunnattu. En oikein usko, että olisin jaksanut kiinnostua moisesta ajatusleikistä 18-vuotiaana tai ainakaan yhtään sitä nuorempana. Vähän kummallinen YA-teema, harvempi alle parikymppinen miettii lasten hankkimista kuitenkaan ja sen dilemmoja.

Synkkien ongelmien lomassa maailmaa rakennetaan rauhalliseen tahtiin ja samalla lukijaa johdatellaan mukavasti sisään henkilöihin. 2300-luvun maailma oli sekoitus dystopiaa, scifiä ja hieman fantasiankin elementtejä oli ujutettu mukaan. Maailmanrakennus oli kuitenkin ajoittain melko raskasta ja itse päädyin skippailemaan useampia sivuja, kun välillä kyllästytti pitkät kuvaukset asioista, jotka eivät kuljettaneet juonta eteenpäin. Ja vaikka toisaalta kulttuuria ja maailmaa kuvailtiin ahkerasti, oli minun hieman vaikea kuvitella esimerkiksi Metsää, yhtä "kaupungeista" pääni sisällä. Mutta vika lienee allekirjoittaneessa(?). Kerrontakaan ei erityisemmin soljunut, mikä hankaloitti maailmaan uppoamista. Toisinaan tekstissä keskityttiin niin kovasti kuvailemaan asioita, että niitä kuvailevat henkilöt eivät tuntuneet ihmisiltä laisinkaan ja näissä kuitenkin on minä-kertoja.

Kerronta vaihtelee Utun ja Marraksen välillä. Utu on henkilönä mielestäni huonompi, sillä hän oli vähän yksinkertainen ja heikko aika ajoin. Minä tykkään YA-naisista itsenäisempinä. Marras oli ehdottomasti kiinnostavempi näistä kahdesta, hän oli jännittävän ristiriitainen henkilö. Hän tasapainotteli vähän siinä hyviksen ja pahiksen välillä. Hänellä on kyky taivutella ihmisiä tahtoonsa ja niinpä hän käytti ihmisiä melko häikäilemättä hyväkseen, mutta kaikella on hintansa. Läheistensä hyväksi hän yritti tehdä aina parhaansa, mutta valitettavasti elämä potki häntä siitä hyvästä vain päähän. Kummastakin hahmosta puuttui kuitenkin se jokin, joka olisi herättänyt minussa empatiaa heitä kohtaan.

Tarina oli kuitenkin hieno elämys kokonaisuudessaan ja siinä oli paljon omaperäisiä ja kiinnostavia juonellisia juttuja. Juoni meinasi vähän hukkua muun sälän sekaan, mutta itse ainakin annan kaiken arvostuksen sen monimutkaisuudelle. Toimintaa tosin olisin kaivannut enemmän mukaan. Kirjan hidas tahti voi tappaa monen lukijan kiinnostuksen, mutta jos on yhtään scifiin taipuvainen lukija, niin dystopiamaailman ihmetteleminen on jo itsessään hyvää ajanvietettä. On tosiaankin vaikea sanoa, että kenelle tämä kirja todella on suunnattu. Teemat ovat melko rankkoja YA:ksi, sitten taas hahmot vähän liian lapsellisia aikuisille.

3.5 tähteä. 

 

Loppuvuoden lukusuunnitelmia

Heipparallaa!

Olen aika hienosti saanut suoriteltua syksyn TBR-listaa, joten päätin tulla vielä tekemään loppuvuotta varten oman kirityskalenterin. Tällä hetkellä minulla on ihan älytön kiire koulussa enkä oikein ehdi lukemaan, mutta uskoisin, että joululoman koittaessa tilanne vähän helpottaa ja pääsen takaisin kiinni kirjoihin. Tällä kertaa TBR-listani ei ole ihan niin hatusta heitetty, sillä se koostuu pitkälti sellaisista kirjoista, jotka olen joko jo ostanut Kindlelle tai varaus on vetämässä e-kirjastossa.

Melko paljon näyttäisi olevan fantasiaa ja YA:ta listalla. Siitä voi päätellä, että arkeni on tällä hetkellä hyvin ankeaa ja etsin pakoreittiä jonnekin ihan muualle aina iltaisin. Varsinkin keijut näyttävät tällä hetkellä kiinnostavan. Yritin yrittämällä keksiä vaihtelua tähän, mutten osannut, joten näillä mennään :D HUOM! Nämä minun kirjoittelemat kirjojen minitiivistelmät ovat omia suomennoksiani kirjojen englannin kielisistä synopsiksista enkä lupaa niiden todenperäisyyttä. Saatan puhua ihan höpöjä siis.

Kuva täältä

Naomi Novikin Uprootediin minulla on ollut varaus vetämässä e-kirjastossa jo monen monta viikkoa. Toivon mukaan pääsen kirjaan kiinni sopivasti joululomalla. Uprooted on fantasiakirja, jota on kuvailtu mm. synkemmäksi ja goottimaisemmaksi kuin esimerkiksi vähän vastaavan kuuloista Cruel Beautyä tai A Court of Thorns and Rosesia. Uprooted kertoo nuoresta tytöstä, Agnieszkasta, joka asuu pienessä ja rauhallisessa kylässä. Kylän asukkaat ovat tehneet sopimuksen velhon, Dragonin kanssa, että hän pitää kylän lähettyvillä olevan Woodin hirvittävät voimat hallinnassa, jos kyläläiset lahjoittavat hänelle tytön kymmenen vuoden välein. Se on lähes yhtä hirvittävä kohtalo kuin itse Woodiin joutuminen. Seuraava tytön valinta on pian oven takana ja Agnieszka pelkää pahinta rakkaimman ystävänsä Kasian puolesta. Mutta Agnieszka on peloissaan aivan väärien asioiden puolesta..

Kuva täältä

Marissa Meyerin Cinder on nuorten aikuisten fantasia/scifi kirja, joka aloittaa The Lunar Chronicles -sarjan ja jonka kaikki muut ovat jo varmasti lukeneet paitsi minä :D Maapallolla ihmiset ja androidit asuttavat meluisia katuja ja tappava kulkutauti kurittaa väestöä. Avaruudesta käsin maan tilannetta seurataan mielenkiinnolla ja maan kohtalo riippuu yhdestä tytön, Cinderin, harteilla. Cinder on lahjakas mekaanikko ja kyborgi, jonka tiet risteävät komean prinssi Kain kanssa ja Cinder joutuu keskelle galaksien välistä taistoa. Cinder löytyy Kindleltäni ja kuulostaa ideallisesti todella siistiltä kirjalta, mutta olen lykännyt tämän aloitusta, sillä pelkään päätyväni negatiiviselle kannalle. Monet ovat kyllä tätä hehkutelleet, mutta sitten näin erään sellaisen Goodreads-arvostelijan arvostelun, jonka kanssa olen usein sama mieltä asioista ja hän antoi tälle yhden tähden.

Kuva täältä

Neil Shustermanin Unwind on ollut lukulistallani jo hyvin pitkään. Ensin ajattelin lainata sen kirjastosta, mutta se vaikutti hyvin hankalalta hommalta (en jaksa varailla kirjoja ikinä, älkää kysykö miksi), joten ostin kirjan Kindlelle. Siellä se on hyörinyt useamman kuukauden ja jossakin vaiheessa tein sitten itseni kanssa sopimuksen, että luen sen joululomalla. Joululoman lukulista alkaa kohta olla vain ikävän korkea :'D Mutta Unwind tulee ehdottomasti olemaan sillä. Unwindissa eletään yhteiskunnassa, jossa ei-toivotut teinit tapetaan ja heidän kehonosat otetaan talteen. Kolme teiniä päättää paeta tätä kohtaloa ja taistella elämänsä puolensa.

Kuva täältä

Karen Marie Moningin Darkfever on myöskin fantasiakirja, mutta vahvasti romanttisella painotuksella. MacKayla lähtee selvittämään siskonsa murhaa Irlantiin, jossa hän törmää keijujen vaaralliseen maailmaan. Mac huomaa omaavansa voimia, joista hänellä ei ollut mitään tietoa ja samaan aikaan hänet yritetään murhata lähes joka päivä. Tärkeimmäksi tehtäväksi nouseekin selvitä elossa päivästä toiseen, kunnes Macille selviää hänen todellinen tehtävänsä, Sinsar Dubhin eli Dark Bookin löytäminen ennen kuin kukaan muu löytää sen. Olen lukenut tästä monen monta arvostelua. Toisissa kirjaa ylistetään ja rakastetaan ja toisissa tätä inhotaan. Ilmeisesti kaikki on kiinni siitä, että pitääkö lukija Macista (saattaa ilmeisesti olla sen verran palikka ja tyhjäpäinen hahmo, etteivät kaikki kestä) ja kirjan miehistä. Miehiä on haukuttu muun muassa Christian Grey vol. 2:ksi. Sehän kuulostaa todella, noh, mielenkiintoiselta vähintäänkin. Minä nyt kuitenkin olen vähän palikka itsekin ja olen valmis hyväksymään kreisit mieshahmot, jos he ovat paranormaaleja ja jos se selittää osin heidän mielipuolisuuttaan.

Näiden lisäksi haluaisin todella kovasti lukea Leigh Bardugon Six of Crowsin, mutta sitä en luultavasti raaski ostaa eikä sitä sen uutukaisuuden vuoksi ole kirjastoissakaan (?). Scifiä myös on saatava listalle. Ja ehkä vähän jotain kunnon romantiikkaakin. (Todellisuudessa olen töissä lähes koko "joululoman", enkä oikein tiedä, että mitä lukemisesta tulee. Mutta hyvä se on aina suunnitella.)

Rosamund Hodge: Cruel Beauty

Kuva täältä

Nyx on kasvatettu vain yhtä tarkoitusta varten: hän menee naimisiin valtakunnan julman hallitsijan kanssa ja tappaa tämän. Nyxin isä on tehnyt aikoinaan sopimuksen Ignifexin, demoniherran kanssa, ja sopinut, että hän antaa toisen kaksostytöistään Ignifexille vaimoksi. Nyt Nyx on sen ikäinen, että lupaus on aika täyttää ja Nyx katkera kohtalostaan kaikille. Kukaan hänen perheenjäsenistään ei ole missään vaiheessa yrittänyt pelastaa häntä kurjalta kohtaloltaan eikä kukaan tunnu välittävän hänen haaveistaan ollenkaan. Mutta Nyx on tottunut nielemään kohtalonsa kunniakkaasti ja astelee avioliittoon hirviön kanssa leuka pystyssä. Ignifex ei vain ole ollenkaan sitä, mitä Nyx oletti tämän olevan ja pitkään haudutetut suunnitelmat tuntuvat hajoavan käsiin.

Alkuun täytyy sanoa, että minun on hyvin vaikea arvioida Cruel Beautya kokonaisuutena ja asettaa sille jokin selkeä arvosana. Siinä oli monia asioita joista pidin ja sitten monia asioita, joista en pitänyt ollenkaan. Cruel Beauty on siis Kaunotar ja hirviö -mukaelma, jossa eletään merkillisessä fantasiamaailmassa. Siihen sekoittuu niin maagisia elementtejä kuin antiikin Kreikan mytologiaakin. Varsin mielenkiintoinen sekoitus siis kyseessä.

Pidin Nyxistä päähahmona, sillä hän oli inhimillinen kuvaelma tytöstä, joka on pakotettu elämään elämää, jota hän ei itse ole valinnut. Hän oli itsekäs ja valitti kohtalostaan paljonkin, mutta sen lisäksi hän oli hyvin vahva ja fiksu ja toisaalta sympatiseerattava tyyppi. Pidin kyllä erityisesti hänen itsekkäästä ja synkemmästä puolesta. Myös Ignifex oli varsin hyvä hirviö, paras tähän mennessä lukemistani mukaelmista. Toki olisin hänellekin toivonut vähän enemmän hirviömäisyyttä, mutta hän oli todella hauska hahmo ja monet kerran naureskelin hänen jutuilleen.

"Refraining from abominations is not a special favor that should earn you a prize, my lord husband." I crossed my arms. "Or will you next expect me to love you beacuse you have not yet put me to tornment?"

..............

   "Well, I'm already hoping there could be a dinner where you don't try to stab me with your fork," he said.

   "You might need to make your peace with disappointment."

Juonta kuvailisin vähintäänkin mielenkiintoiseksi ratkaisuksi. Näin muutaman viikon mietittyäni asiaa sanoisin, että juoni oli turhankin mutkikas. Se olisi ollut vaikuttavampi yksinkertaisemmassa muodossa. Alkuun tarina vaikutti aika perinteiseltä, mutta loppu kyllä yllätti tyylillään ja pisti miettimään hetkeksi kaikkia tapahtumia. Ehkäpä vika oli myös tahdituksessa. Kirjan alkupuolisko oli melko hidas ja itse olin jopa kyllästynyt etenemiseen, mutta loppua kohden asioita alkoi sitten tapahtua ja vyöryä enkä oikein vieläkään ole ihan varma, että mitä kirjan lopussa tapahtui.

Maailma oli omaperäinen ja Kreikan mytologian sekoittuminen kaikkeen hauskaa, mutta hyvin sekavaa. Vieraalla kielellä lukeminen tekee omat haasteensa aina fantasialle, mutta en minä yleensä ihan näin pihalla ole ollut tapahtumista. Pariin kertaan meni ihan ohi, että miten jotkin asiat toimivat tai mitä ne tarkalleen ottaen ovat, mutta en jaksanut palata takaisin pohtimaan lukemaani. Myös tietyt tapahtumat kirjan loppupuolella olivat niin abstrakteja, että käsityskykyni englannin kielellä kävi kyllä ylärajoilla :D

Summa summarun: viihdyin ihan kivasti kirjan parissa, mutta kirjan sekavuus sai minut vähän hämilleen. Omaperäisyydestä ja yritteliäisyydestä kuitenkin pisteitä. Kolme tähteä.

Pierce Brown: Red Rising (Red Rising Trilogy #1)

Kuva täältä

Darrow asuu Marsissa ja kuuluu yhteiskunnassa Punaisiin. Heidän tehtävänään on kaivaa arvokkaita materiaaleja maan pinnan alta, jotta Mars saataisiin asutettavaksi maan asukkaille. Punaiset ovat pioneereja ja sankareita, jotka mahdollistavat ihmiselämän jatkumisen, ja niinpä he ovat valmiita elämään kurjuudessa ja köyhyydessä. Paha vain, että heille on valehdeltu. Mars on ollut asutettu jo pitkään ja maan yläpuolella asuvat rikkaat Kultaiset pitävät Punaisia orjinaan. Niinpä Darrow liittyy kapinnallisten joukkoon muutaman mutkan kautta. Heidän tavoitteenaan on saada Darrow solutetuksi Kultaisten joukkioon ja nousemaan ylös Kultaisten joukossa, jotta Punaiset voivat syöstä Kultaiset vallasta.

Red Rising on erikoinen sekoitelma dystopiaa ja scifiä, Nälkäpeliä ja Outolintua. Omituisesta yhdistelmistä huolimatta pidin itse todella paljon Red Risingista. Siinä oli todella hyvä juoni, paljon toimintaa ja Darrow oli minun mielestäni upea päähahmona. Harmillisesti kirja kaipaisi originaliteettia aimo annoksen ollakseen todella loistava kirja.

Kirja alkaa hyvin hitaasti ja siitä yli pääseminen voi olla raskasta monelle. Alkuun tulee todella paljon infoa elinoloista Marsissa sekä kaikenlaista ihmeellistä sanastoa. Itse luen scifiä melko paljon, mutta harvemmin joutuu noin paljon sanastoa kerralla opettelemaan. Maailmaa ja tarinan alkua selvästi aseteltiin huolellisesti, mutta vähän liian tylsästi ja laskelmoidusti. Siitä puuttui sellainen spontaanius ja omaperäisyyden tunne, kun kaikki tuntui niin ohjatulta toiminnalta.

Maailma oli sinänsä kiinnostava ja maailmanrakennus ihan jees, mutta maailma ei ollut erityisen ainutlaatuinen. Kuten jo ylempänä mainitsin, niin tarinasta tulee jonkinlaiset Nälkäpeli/Outolintu-tunnelmat läpi. Tarina alkaa tuntua omalta ja originaalilta oikeastaan vasta sitten, kun Darrow lopulta pääsee kultaisten "kouluun" ja taistelu koulun parhaimmasta paikasta pääsee alkamaan. Sen jälkeen tahti on huomattavasti parempi ja tilanteet alati vaihtuvia ja kiinnostavia. Lisäksi pääsemme tapaamaan useita kiinnostavia hahmoja.

Darrow tosiaan on mielestäni päähahmona todella hyvä, vahva ja älykäs, mutta täynnä vihaa ja hän oli hyvin räjähdysherkkä. Alkuun hänestä maalailtiin ärsyttävän pyhimyksellistä mielikuvaa ja turhankin sankarillista miestä, mutta hänestä kuoriutuu huomattavasti parempi hahmo kirjan aikana. Mietinkin lopussa, että hänen kohdallaan kehitystä tapahtui huomattavasti. Darrow'n lisäksi kirjassa on todella monta hyvää hahmoa, jotka kaikki kuuluivat Kultaisten ryhmään. Punaisiin kuuluvat olivat kaikki vähän turhan paatoksellisia.

Hyvien hahmojen lisäksi kirja oli todella täynnä toimintaa ja juoni oli vangitseva. Kirjailija ei säästele Darrow'ta kurjuudelta tai tippumiselta alas juuri, kun hän saanut kammettua itsensä ylös. Aika paljon on tosin kiinni siitä, että pitääkö lukija Darrow'sta päähenkilönä ja kuinka käytetyiltä ideat tuntuvat lopulta lukijasta. Itse pääsin sinuiksi sen kanssa, että jotkin piirteet olivat hyvinkin tuttuja muualta ja toiset taas toivat aivan omanlaisen säväyksen tarinaan ja kokonaisuuteen.

Neljä tähteä, vähän tekisi mieli antaa jopa neljä puoli tähteä. Kirja on melko väkivaltainen, joten ihan pienimmille YA:n lukijoille en kirjaa suosittelisi.