Celaena Sardothien tunnetaan paremmin nimellä Adarlanin salamurhaaja ja nyt hän työskentelee Adarlanin kuninkaan nimissä. Hänellä on sopimus, että jos hän tekee töitä kuninkaalle neljän vuoden ajan mukisematta, ansaitsee Celaena vapautensa sillä. Mutta Celaena on hyvin kaukana siitä, että häntä voisi kutsua kuninkaan liittolaiseksi tai edes hyväksi työntekijäksi. Samaan aikaan hänen kaikki ihmissuhteet hautauvat salaisuuksien alle eikä kukaan tunnu ymmärtävän todellista Celaenaa. Epäluottamus hänen ja kaikkien hänen läheistensä välillä kasvaa ja lopulta johtaa peruuttamattomiin asioihin. Silloin Celaenan on päätettävä kenen puolesta on valmis taistelemaan.
Crown of Midnight oli ehdottomasti parempi kuin ykkösosa kaikin puolin ja vei tarinaa hyvin eteenpäin kokonaisuudessaan. Olin lukenut useampia positiivisia arvosteluja ja odotin rakastuvani sarjaan päätä pahkaa, mutta ihan niin ei päässyt käymään. Maasin kirjoitustavassa on kuitenkin jotakin kiehtovaa ja tainomaista, joka pitää otteessaan. Crown of Midnightin ensimmäinen puolisko oli nimittäin mielestäni hidas ja vaikka sen huomasi, olin silti ihmeellisen innostunut tarinasta. Maailmanrakennus on kuitenkin näissä tähän mennessä lukemissani kirjoissa ollut vähän hämäräperäistä ja se vaivasi nyt enemmän tämän kuin edellisen osan kohdalla. Edelleen monia asioita esimerkiksi taikaan liittyen jätettiin selittämättä ja juonellisesti olisin toivonut lisää paljastuksia siitä pahuudesta, joka linnassa vaanii.
Juoni on huomattavasti parempi kuin ykkösosassa, mutta ihan tajunnanräjäyttäväksi en sitä kutsuisi. Minun mielestäni muutamat juonikuviot olivat ihan ilmiselviä jo melkeinpä ykkösosankin perusteella, joten kirjan loppu ei päässyt yllättämään minua erityisemmin. Lisäksi kirjan alkupuolisko oli selkeästi hitaampi ja uskaltaisin ehkä jopa sanoa, että tylsä. Loppupuolisko taas sisälsi hyvin paljon erinomaisia toimintakohtauksia, jotka saivat innostukseni kirjaa kohtaan palaamaan ja unohtamaan puisemman alun.
Pidin myös Celaenasta enemmän hahmona. Edelleen minulla oli ajoittain vaikeuksia uskoa, että hän oli Adarlan's Assassin, sillä hän olisi saanut olla vähän enemmän rikki ja mielipuolinen. Celaena oli kuitenkin todella paljon pahiksempi ja terävämpi tyyppi tässä kuin Throne of Glassissa, mistä paljon pisteitä, mutta edelleen vähän nössö salamurhaajaksi. Tykkään myös siitä, että Maas kirjoittaa näihin kirjoihin naisten välisiä ystävyyssuhteita ja osaa antaa niillekin arvoa.
Pojat ovat myös iso osa tätä kirjaa ja tässä sarjassa mitä ilmeisimmin pelataan aika paljon kolmiodraamalla, mikä tietysti on vähän kiistanalaista. Toiset tykkää ja toiset ei. Itse pidin romanssijuonesta, etenkin tässä Crown of Midnightissa, jossa Maas leikittelee lukijoiden tunteilla aika paljonkin. Olin ennen tämän lukemista sitä mieltä, että Chaol on todella tylsä tyyppi, mutta Maas kyllä kieltämättä teki hänestä tässä osassa hyvin mielenkiintoisen. Silti edelleen shippaan Doriania täysiä ja hänellä oli kiva oma sivujuoni tässä kirjassa. Sydämeni vähän itkee verta, kun toisaalta minulla on pieni kutina, että Celaena ja Dorian eivät tule olemaan yhdessä enää koskaan.
Hyvin viihdyttävä YA-fantasia kevyellä otteella ja ihmissuhdedraamalla hyöstettynä, mutta edelleen jäin odottamaan sitä jotakin, joka saisi minut fanittamaan tätä ihan täysiä. Mikään hahmoista ei ihastuttanut minua kunnolla ja toisaalta tarinalta odotan edelleen enemmän. Neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!