Rainbow Rowell: Carry On

 Kuva täältä

Simon Snow opiskelee viimeistä vuotta Watfordin koulussa, joka on tarkoitettu velhoille. Hän on the chosen one, jonka tehtävänä on pelastaa taikamaailma taikaa syövältä Humdrum-hirviöltä. Tätä hirviötä vastaan Simon on taistellut koko kouluaikansa yhdessä ystävänsä Penelopen kanssa, joka on järkkymättä seisonut Simonin rinnalla. Tänä syksynä kaikki menee kuitenkin päin prinkkalaa, sillä Simonin huonetoveri Baz on kadoksissa ja epäilemättä juonimassa uutta keinoa murhata Simon (yrittänyt jo useampaan kertaan nimittäin). Simonin tyttöystävä Agatha taas jättää Simonin Bazin vuoksi. Samaan aikaan Simonin mentori välttelee häntä ja kaiken päälle Bazin äiti päättää tulla kummitelemaan juuri hänelle, jolloin Simonin tehtäväksi jää miettiä, mikä on oikein ja kuinka toimia mahdottomassa tilanteessa.

Carry On on jonkin sorttinen Harry Potter fanfiction, jonka hahmot ja maailma on otettu Rowellin kirjoittaman Fangirl-kirjan sisältämän mielikuvituskirjasarjan sisältä. Kuulostaa monimutkaiselta ja siltä kirjan idea alkunsa vähän tuntuikin. Lukija heitetään keskelle maailmaa, jota ei erityisemmin rakenneta ja lukijan tehtäväksi jääkin maailman kuvittelu ja faktojen hyväksyminen. Tarina alkaa siitä kohtaa, kun päähenkilö Simon aloittaa koulun viimeisen vuoden ja on käynyt jo useamman taistelun Humdrumia vastaan. Asetelma voi koitua kohtalokkaaksi niille lukijoille, jotka eivät pahemmin Harry Potterista välitä sekä niille, joita ärsyttää kirjan epämääräisyys maailman suhteen. Itse kuitenkin tykästyin kirjaan sen samaan aikaan ihastuttavan tutulta tuntuvan maailman, mutta muuten omaperäisten hahmojen ja juonen vuoksi.

Pidin erityisen paljon Carry Onin kirjoitustyylistä ja sen lukuisista hahmoista. Kirjoitustyyli oli sopivan kepeä ja piti otteessaan koko tarinan ajan. Useampi hahmo toimii kertojana ja heistä jokaisella oli oma persoona eikä kenenkään näkökulma ollut mielestäni tylsä. Hahmot ovat todella hauskoja ja naurahdin useampaan otteeseen lukemisen aikana ihan ääneen heidän jutuilleen. Ihmissuhteiden rakennus oli aivan priimaa Carry Onissa ja yksi sen vahvimmista puolista. Penelopen ja Simon ystävyyssuhde oli uskottava, ja vaikka se vähän muistutti Harryn ja Hermionen suhdetta, oli siinä myös paljon omia piirteitä. Agathan ja Simoninkin suhde oli kiinnostava lisä tarinaan, joskin Agathaa pidin ehkä kirjan heikompana henkilönä. Paras hahmo (evör) oli tietysti Baz, josta pidin itse asiassa enemmän kuin jopa Simonista. Jokaisella henkilöllä oli kuitenkin hienosti rakennettu oma persoonnallisuus ja ihanan erilaiset ajatusmaailmat.

Kokonaisuudessaan kirja viihdytti minua loistavasti. Se on hauskaa hulluttelua Harry Potterin idealla ja henkilökuvilla. Kihisin innosta romanssin suhteen ja hahmot hurmasivat minut täysin. Kirjan ongelmaksi jää se, että vaikka henkilöt ovat todella persoonallisia, niin maailmanrakennus oli tosissaan vähän sinne päin eli monia asioita jätettiin selittämättä ja se häiritsi minua pikkuriikisen verran. Lisäksi kirja alkaa hyvin hitaasti ja juoni on vähän hapuileva. 

Carry On onkin hyvin hahmovetoinen kirja ja viihtyäkseen sen parissa lukijan täytyy pitää hahmoista. Itse selvisin alusta hienoisella tylsistymisellä, mutta joillekin se voi olla ratkaiseva tekijä. Kirjan loppu ei myöskään kuulunut aivan omiin lemppareihini. Se oli toki omaperäinen, mutta jokin jäi kaihertamaan tunnelmassa ja epilogi oli melko pitkä. Olisin halunnut, että loppu olisi joko tallonut sydämeni enemmän palasiksi tai pakahduttanut minut niin pahasti onnesta, että leijuisin ilmassa täällä kotona. Nyt loppu oli vähän sellainen meh.

Neljä tähteä. Luulen, että olisin rakastanut tätä enemmän, jos olisin lukenut Rainbow Rowellia aiemmin, vaikka kirjan voi vallan hyvin lukea ilmankin.

P.s. Carry On on aika huono nimi tälle kirjalle. Ei kuulostaa yhtään taikuritarinalta tai eeppiseltä seikkailulta, vaan joltakin John Greenin kirjalta. Tuo kansikuvakin on itse asiassa todella huono...

P.p.s. Poikaystävä kyseli, että mitä luen ja voin sanoa, että tätä kirjaa voi kuvailla myös suurta huvitusta aiheuttaen. Ainakin, jos vastaa hyvin kirjaimellisesti.