Olen lueskellut tässä viime aikoina paljon kirjablogeja ihan vain siitä syystä, että nyt itse perustin oman pikku lukupäiväkirjani. Olen todennut, miten vähän yksinkertaisesti ehdin lukemaan. Nyt menneenä syksynä en lukenut yhtäkään koulun ulkopuolista kirjaa ja tästäkin viiden viikon joululomasta kaksi kului psykologian tenttiin luvun kanssa. Tosin vähän vasemmalla kädellä..
Opiskelen tällä hetkellä lääketiedettä ja kuukauden aikana tulee luettua aika monta sataa sivua ihan vain koulujuttuja. Kuten arvata saattaa, niistä ei juuri lukupäiväkirjaa tehdä. Ikävää koulussa on myös se, että tähän mennessä en ole vielä koskaan onnistunut lukemaan "liikaa" eli aina on joitakin osa-alueita, joita ei vain ole ehtinyt lukea kunnolla. Kun ihan jo koululukemistenkin kanssa joutuu priorisoimaan, niin tietysti saman homman joutuu tekemään vapaa-ajan kirjojen kanssa. Ehkä minun olisi mahdollista lukea aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa muutama kappale kirjaa, mutta en ole varma, onko minusta sellaiseen lukutyyliin.
Olen aikataulutuksen suhteen erittäin epäorganisoitunut ihminen ja uskon, että muuttamalla sitä, pystyisin maksimoimaan aikaani paremmin. Mutta kuten sanottua, se ei todellakaan ole vahvimpia osa-alueitani. Sitten on vain niitä juttuja, jotka kiinnostavat enemmän kuin lukeminen.
Minulla on oikeastaan vain kaksi lukuvaihdetta: täysillä yötä päivää pakkomielteisesti tai sitten tappavan hitaasti niin, että ei varmasti edisty. Enkä ole kovin hyvä luovuttamaan asioissa eli vaikka joku kirja etenee hitaasti sen tylsyyden vuoksi, en voi jättää kirjaa kesken ja unohtaa koko hommaa. Minulla on edelleen kesken Sinuhe egyptiläinen (ollut varmaan kaksi vuotta luvussa), Allegiant (puolisen vuotta ollut auki Kindlessä) ja sitten tämän hetkinen luettava on Diana Gabaldonin Sudenkorento. Ekan osan Matkantekijä-sarjasta luin varmaan yhdessä vuorokaudessa, mutta tätä olen lukenut jo kolme päivää enkä ole paria sataa sivua edempänä. Joudun jatkuvasti taistelemaan sen kanssa, etten hyppää koko Ranska-osion ohi. Oikeastaan mieleni tekisi hypätä jo seuraavaan kirjaan.. Niinpä kerään kaiken itsehillintäni ja luen sitä aina silloin tällöin muutaman kappaleen ja toivon, että pian kirja imaisee minut takaisin sisäänsä.
Eikä minulla ole tämän hetkiseen lukuvauhtiini mitään selitystä kuin oma kiinnostus asiaan. Päivät ovat pelkkää lomaa ja minulla olisi kaikki maailman aika käytettävänäni. Nyt, kun minulla on näitä arvokkaita lomapäiviä hyppysissäni, en saisi unohtaa niiden arvokkuutta. Minun pitäisi käyttää kaikki mahdolliset minuutit juuri niihin asioihin, joita en ehdi muuten vuoden aikana tekemään. Lukea kirjoja, kirjoitella niitä tarinoita ja katsella TV:tä kuin viimeistä päivää.
Jos tänne nyt ketään lukuhirmua eksyy, niin muutamia kysymyksiä teille. Onkos kukaan keksinyt mitään niksejä näihin aikatauluongelmiin vai onko parempi pitää mentaliteetti, että haudassa ehtii sitten levätä? Onko teillä, jotka ehtii lukea hirmuisesti, sisällä niin kova palo lukemista kohtaan, että se menee kaiken edelle?
Ai niin, hyvää uutta vuotta!
Luen aika paljon opinnoista huolimatta, mutta kyllä minullakin on välillä sellaisia hetkiä, että en vain ennätä lukea (esim. syyskuussa luin yhden kirjan). Yleensä kuitenkin luen joka päivä enemmän tai vähemmän. Aika usein käytän rentoutumiseen kirjan lukemista ja luen usein vaikka ennen nukkumaamenemistä (jos juuri ennen nukahtamista luen vaikka tenttikirjoja, opiskelujutut pyörivät liikaa päässä). Minulla on aina yliopistollakin kirja mukana, ja jos satun odottamaan esim. luennon alkua yksin, luen usein muutaman sivun. Ei tämä tietenkään kaikille kirjoille ole paras tapa, sillä joihinkin kirjoihin pääsee ihan eri tavalla sisälle, jos lukemiseen voi keskittyä moneksi tunniksi kerrallaan. Olen myös käsittääkseni aika nopea lukemaan, joten sekin tietysti vaikuttaa siihen, miten paljon saan luettua näin opiskelijanakin.
VastaaPoistaHeippa ja kiitos kommentistasi! :)
PoistaMä luulen, etten osaa maksimoida tosiaan kaikkea mahdollista aikaa. En lue oikeastaan missään muualla kuin kotona. Joskus olen bussissa yrittänyt, mutta minua häiritsee ihan hirvittävästi ympäröivät ihmiset. Pelkään sitä, että muut huomaavat reaktioni ja enkä pidä ajatuksesta, että joku seuraa, kun vaikka hymyilen kirjan tapahtumille. Kotona tietysti nauran ja itkenkin kirjoille ja niiden tekeminen julkisesti ei kuulosta houkuttelevalta ja toisaalta pidän niitä olennaisena osana lukuhetkiäni.
Taidan olla myös hidas lukija tai ainakin koulujutuissa olen mielestäni keskimääräistä hitaampi. Liittyy luultavasti lukihäiriööni, minun täytyy keskittyä, jotta saan luettua asiat oikein tai muuten tuppaa käymään niin, että puolet asioista olen lukenut väärin :)