Olen viime aikoina katsellut aika paljon kirja-vloggaajia Youtubessa ja kaikki tytöt siellä tuntuivat hehkuttavan Mortal Instruments -sarjaa, että päähän pistona päätin tilata itselleni "pikku"paketin kirjoja (eli kaikki kuusi kerralla). Nämä kirjat olivat saaneet hyvinkin paljon positiivista palautetta ja minulle oli sitten tietysti sellainen olo, että jotain on nyt jäänyt välistä. No, nyt on kolme osaa takana ja tunnelmat vähän ristiriitaiset.
City of Bones kertoo Clarystä, joka huomaa näkevänsä asioita, joita muut ihmiset eivät tunnu näkevän. Eräänä iltana hän näkee, kuinka poika surmataan klubilla. Clary saa kuulla olevansa Shadowhunter eli suomennoksissa Varjometsästäjä, demoneita tappava enkelin ja ihmisen risteytys.
Aloitetaanpa nyt niillä hyvillä asioilla ensin niin, etten unohda jotakin myös kehua tätä kirjaa. Tämä oli kokonaisuutena ihan ok, ja jos antaisin kouluarvosanan, niin tämä kirja olisi seiska. Kirja eteni suurimman osan ajasta ihan kivaa tahtia, uusi maailma oli ihan mielenkiintoisen, mutta melkoisen synkkä, ja henkilöt olivat sinänsä kiinnostavia kirjassa. Yksi iso plussa oli se, että tämä kirja oli hauska ja pari kertaa huomasin naureskelevani tälle. Tämä oli sarjan aloittavaksi kirjaksi hyvä veto siinä mielessä, ettei tämä tosissaan ole niin vahva, että kaikki tulevat osat kalpenisivat tämän rinnalla. Tosin mielellään ei saa taso pudota juuri ollenkaan tästä, että pystyn lukemaan loputkin.
Tällä kirjalla on minun silmissäni muutama iso ongelma. Kun olin itse lukenut kirjaa jonkun pari-kolmesataa sivua, en voinut karistaa mielestäni ajatusta, että kirja muistutti Harry Pottereita. Tässä vaiheessa minun oli pakko mennä Goodreadsiin lukemaan pari arvostelua, joista selvisi, että Clare on kirjoittanut jonkinlaisen suositun Harry Potter -fanfictionin. Claren intohimo Harry Pottereihin paistoi kyllä kirkkaasti läpi minulle ainakin. Hahmot olivat etäisesti Harry Pottermaisia, esimerkiksi pahiksen nimi oli Valentine ja hänellä oli pakkomielteenä, että shadowhunterit on paras "rotu". Ihmisiä kutsutaan näissä mundaneiksi (muggles Harry Pottereissa) ja kirjassa ilmeni, että on olemassa kolme Mortal Instrumentsia, jotka enkelit ovat antaneet shadowhuntereille (kuolemanvarjelukset tuli minulle heti mieleen). Näitä HP-juttuja oli lisääkin ja näistä erittäin vahvoista kytköksistä johtuen kirjasta puuttui ikään kuin oma originaalius.
Koska kirja oli selkeästi fanfictionmainen (tuleepas paljon näitä todella surkeita -mainen väännöksiä), se toi myös erään toisen ongelman. Jotkut ihmiset saattavat ihmetellä, miksei tästä ole tullut samanlaista menestystarinaa kuin vaikkapa Twilightista tai Nälkäpeleistä, mutta minusta syy on aika ilmiselvä. Onhan tämä kirja aika super-geeky. Juuri sellainen fanfiction-räjähdys, että joku aivan megalomaaninen Harry Potter-fani on kirjoittanut kirjan ja korostanut kaikkia niitä lempiasioita. Itse en ole mikään suuri fantasiahullu, mutta kevyimmät fantasiakirjat kulkevat ihan ok ja TV:stä ja elokuvina jaksan katsoa lähes kaiken. Minulla on kuitenkin useampiakin kavereita, jotka eivät jaksa katsoa Lord of Ringsiä leffoina, Harry Potter on liian ihmeellinen heille ja edes Nälkäpeli ei mene, vaan on liian omituinen. Tällaisia ihmisiä ihan oikeasti elää.
Kirja oli muutenkin vähän sekalainen sotku. Siinä tapahtuu hyvin paljon, mikä oli tavallaan kiva, mutta toisaalta olisin kaivannut vähän vähemmän säpinää ja vähän enemmän maailmanrakennusta. Ensimmäisen kirjan tulisi mielestäni huolellisesti tutustuttaa ja koukuttaa lukija maailmaan, mutta tässä lähinnä läiskittiin asioita päin lukijan naamaa toinen toisensa perään eikä toisaalta jotenkin pysähdytty aina välillä rauhassa tutkimaan asioita. Esimerkiksi shadowhunterit ja heidän maailmansa jäi minulle melko pinnalliseksi katsaukseksi ja olisin halunnut oppia siitä paljon lisää. Ja vaikka kirjassa tapahtui paljon, juoni oli turhan ennalta arvattavissa, osittain johtuen vahvasta HP-fiiliksestä.
Vähän kyllä kirpaisee, että menin hankkimaan kaikki osat etukäteen. Typerästä päästä kärsii koko ruumis ja niin edespäin. Mutta optimisti minussa haluaa uskoa siihen, että tämä oli Claren ensimmäinen kokeilu ja tästä suunta on vain ylöspäin.
Kelle suosittelisin: Harry Potter -faneille, jotka ovat kaivanneet jotakin samantyyppistä tarinaa kuin Harry Potterit ovat, mutta vanhemmilla hahmoilla, synkemmällä tunnelmalla ja vahvemmin romantiikkapuoleen keskittyvällä otteella. Ja etenkin Twilight-fanit käyvät kuumana tähän ja itse Stephenie Meyerkin on tätä kehaissut. Sen olisi pitänyt olla ehkä jonkinlainen varoitusmerkki minulle :D
Itse antaisin tälle kolme tähteä viidestä ihan vain siksi, että kyllä tämä onnistui minua viihdyttämään eikä lukeminen ollut mitenkään erityisen työlästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!