Timothy Zahn: Heir to the Empire #Poikaystävänhyllyllä

Asuntomme miespuolinen asukki lukee minuun verrattuna melko vähän ja makumme niin kirjojen kuin elokuvienkin suhteen ovat todella erilaiset. Toisin kuin kaavoihin kangistunut ja epämiellyttäviä asioita välttelevä poikaystäväni, minä olen aina tykännyt vähän kiduttaa itseäni kurjillakin asioilla. Siispä keksin, että alan lukemaan aina välillä myös poikkiksen kirjavarastosta kirjoja ja kokeilen vähän uusia genrejä. 

No, mitäpä sieltä poikaystävän hyllystä sitten löytyy? Tällä hetkellä siellä on sellainen James Bond -kirjaboksi kesken, johon en ajatellut koskea pitkällä tikullakaan. Sen lisäksi löytyy jonkinlaisia jännäreitä/dekkareita sekä sota-aiheisia kirjoja, muun muassa jonkun aikaa sitten elokuviin saapunut American Sniper. Myös kotimme Game of Thronesit eli Song of Ice And Fire -sarja kuuluu poikaystävälleni enkä itse ole jaksanut niihin paneutua. Niiden kirjojen pituuden ajattelu saa hien nousemaan, puhumattakaan lukuisista ihmisistä ja heidän nimistään, jotka tuppaavat unohtumaan telkkaria katsellessa.

Päätin aloittaa vierailun poikaystävän hyllyllä kuitenkin mahdollisimman helposti lähestyttävällä kirjalla minulle itselle tietysti. En ole koskaan ollut mikään hirvittävä dekkareiden/trillereiden/murhamysteerien fani, joten kaikki ne jäivät hyllyyn heti. (Tosin pieni into on herännyt Agatha Christien Neiti Marpleja kohtaan (rakastan niitä TV-versioita ihan ylettömästi), mutta niitähän ei tietysti ollut saatavilla.) Sotakirjat eivät myöskään maistuneet, kuten ei ikinä muulloinkaan. Siispä käteen jäi Timothy Zahnin kirjoittaman Star Wars -trilogian ensimmäinen osa, Heir To The Empire.

Kuva täältä

Kirjan tapahtumat sijoittuvat viisi vuotta Episodi VI elokuvan jälkeen, jossa siis imperiumi ja sen paha "emperor" kukistettiin. Sota jatkuu edelleen imperiumin jäännösten kanssa ja kapinalliset, joihin Luke ja Leia kuuluivat, yrittävät rakentaa uutta hallitusta, ja saada rauhaa eri kansojen välille. Tilanne on sekasortoinen, sillä kansoilta tuntuu puuttuvan yhteistä tahtoa, ja planeettoja täytyy suostutella yhteistyöhön. Imperiumin puolella nousee esiin uusi johtohahmo ottamaan entisten paikan, Grand Admiral eli suomeksi suuramiraali Thrawn, jolla on sininen iho ja punaisina hohtavat silmät sekä terävä ajatuksenjuoksu.

Mikäli et ole katsonut Star Wars elokuvia tai ole muutenkaan mikään erityisen kova fani, voi tämän kirjan lukeminen olla hankalaa. Zahn olettaa, että henkilöt ovat tuttuja ja että heidän huumorintajunsa ymmärtää varsin pienistäkin nyansseista. Henkilöitä ei vaivauduta selittämään tai esittelemään muuten kuin elokuvien jälkeen tulevien uusien henkilöiden osalta. Myös maailmanrakennus on osittain elokuvien harteilla ja tärkeimmät asiat pitää tietää. Itse olen kuitenkin tykästynyt elokuviin sen verran, etten kokenut sinällään minulla olevan mitään ongelmia asian kanssa, vaikka en nyt mikään supernörtti asian suhteen olekaan. Jouduin mm. kyselemään poikkikselta, että mikä ihme olikaan TIE-fighter ynnä muita sanastoon liittyviä asioita.

Tarina alkoi melko hidasta tahtia ja oikeastaan puolet kirjasta tuntui olevan pohjan rakennusta tulevia jatko-osia varten. Itse olin tylsistynyt ensimmäiset 200 sivua, mutta kirja kuitenkin eteni varsin dynaamisesti. Tapahtumat jatkuvasti kuljettivat lukijaa kohti lopun konfliktia ja tulevia jatko-osia ja vieläpä varsin taidokkaasti. Oli mitä ilahduttavinta lukea kirjaa, jossa oikeasti oli juoni. Siis sellainen pitkälle mietitty ja harkittu juoni. Ihmeellistä. (Terveisin liian monta nuorten aikuisten kirjaa lukenut ihminen.)

Kirjassa ei ole minäkertojaa, ja tarinan kerronta hyppelee eri ihmisten sekä tapahtumien välillä, joten kaikkiin henkilöihin pääsi kyllä onneksi tutustumaan tarinan pikkuhiljaa kulkiessa eteenpäin. Lukiessani huomasin tietysti toisten henkilöiden tarinan olevan kiinnostavampaa kuin toisten, ja muun muassa Leian tapahtuman skippasin aika tehokkaasti yli. Poikaystävä oli varsin järkyttynyt, kun paljastin, etten lukenut kunnolla Wookieiden planeetasta kertovaa osaa. Hupsis. Kerronnassa erityisen mielenkiintoista oli se, että tarinaa seurattiin myös imperiumin puolelta eli niin sanottujen pahisten puolelta. Tapahtumia jännitti aivan eri tavalla, kun tiesi, että suunnitelmien takana on todella fiksuja henkilöitä, ja toisekseen oli vaikea mieltää pahiksia pahiksiksi, kun heilläkin tuntuu olevan joku järkevä agenda ja he olivat niin mielenkiintoisia tyyppejä. Ja vaikka tarinaa tulikin seurattua melkeinpä joka kantilta, tuli siinä yllätyksiä ja tapahtumien kulkua oli vaikea ennustaa.

Summa summarum. Tarinan kerronta oli vahvaa, mutta jokseenkin hidasta. Osa henkilöistä oli kiinnostavia, osa taas puuduttavia. Itse en juuri välitä taistelu- tai sotimiskohtauksista, joita tässä kirjassa oli jonkun verran. Toisaalta taas arvostin sitä, että romanssi ei ollut juonen pääkoukero, ja sitä, etteivät tunteet muutenkaan hallinneet tarinaa. Tässä oli paljon hyvää ja nyt sitten jään odottelemaan jatko-osalta lisää tohinaa. 

Vähän jäin vain miettimään, että onko näihin kirjoihin hieman vaikea uskoa/sitoutua. Nämä kirjat kun on rakennettu jonkun toisen kehittämän idean päälle. Aina jää kummitelemaan mieleen se, että olisiko tarina George Lucasin mielestä todella kulkenut näin. No, ainakin Disneyn näkökulma tapahtumiin tulee tietoon ensi joulukuussa. Iik, katsokaa nyt tätä traileria :O :O