Colleen Hoover ja Tarryn Fisher: Never Never

Never Never on kustantajiin liittyvistä syistä johtuen jaettu kolmeen osaan, mutta puhun niistä nyt yhtenä yhteinäisenä kirjana. Postaus on yritetty kirjoittaa spoilerittomasti ja keskittyen lähinnä yleisiin asioihin, kuten kirjoitustyyliin ynnä muihin vastaaviin asioihin. Mielestäni on hyvinkin epämielekästä ajatella näitä lyhyitä "novelleja" yksittäisinä teoksinaan ja siksi teen näin.

Kuva täältä, täältä ja täältä

Never Never on kertomus kahdesta nuoresta, Charliesta ja Silaksesta, jotka heräävät keskellä tavallista koulupäivää eivätkä he kumpikaan muista keitä he ovat. He joutuvat tarrautumaan kiinni toisiinsa piilottaakseen tietämättömyytensä ja etsimään totuutta itsestään ja toisistaan. On kuitenkin vaikea käyttäytyä normaalisti, kun ei muista kuka on ollut ja menneisyyden tutkiminen ei välttämättä tuo haluttuja vastauksia.

Vaikka mukana on Tarryn Fisher, jolta en ole yhtäkää kirjaa vielä lukenut, sanoisin Never Neverin olevan hyvinkin tyypillistä Colleen Hooveria kirjoitustyyliltään (varsinkin ensimmäisessä osassa). Kirja on hyvin addiktoiva ja vaikea laittaa pois käsistä, mutta samaan aikaan tiedostan, että mitään Pulitzer-voittajaa en ole lukemassa. Kirjoitus kuitenkin hajoaa kasaan myöhemmissä osissa ja menettää otteensa lukijaan, vaikka toki kaikki osat olivat nopealukuisia ja hauskoja. Osissa kaksi ja kolme sorrutaan kliseisiin kirjoituksen puolella huomattavasti ahkerammin.

Tarina on alkuun hyvin kiinnostava ja varsinkin ensimmäinen osa on vauhdikas ja koukuttava. Never Never romanssi, mysteeri ja osittain jopa paranormaali tarina. Muistinmenetys oli kiehtovasti kirjoitettu ja imaisi sisäänsä varsinkin ensimmäisessä osassa. Lukija seuraa pieniä tiedonmuruja yhdessä Charlien ja Silasin kanssa, kun kirjailijat pitävät lankoja käsissään. Varsinkin ensimmäisessä osassa tämä toimi loistavasti, mutta tarina alkoi hajota käsiin kakkos- ja kolmososassa.

Ongelmalliseksi kirjan osalta kuitenkin muodostuu se, että se tosissaan on jaettu osiin. Yksikään osa ei toimi kunnolla itsenäisenä teoksena missään mielessä. Ensimmäinen ja toinen osa päättyivät todella ärsyttäviin cliffhanger-tilanteisiin, mikä sai minut hieman kiukkuiseksi ja kolmososa taas oli pituudeltaan alle sata sivua ja tuntui todelliselta tyngältä ja suoranaiselta rahastukselta.

Ja sitten varovainen spoilerivaroitus tässä kappaleessa: Toinen ja edellistäkin suurempi ongelma oli lopulta juonen ja tarinan heikkous. Ensimmäisen osan jännittävyys ja taika katoavat osa osalta ja kolmososa oli mielestäni erittäin heikko suoritus etenkin Colleen Hooverilta. Olen tottunut odottamaan häneltä yllättäviä juonenkäänteitä ja uskomattomia loppuratkaisuja, mutta Never Neveristä se puuttui.

Never never alkoi mielettömän koukuttavasti, mutta päättyi lopulta haukotteluun. Yksi ja puoli tähteä.