T.A. Barron: The Lost Years of Merlin (Merlin #1)

Kuva täältä

The Lost Years of Merlin on ensimmäinen osa Merlin-sarjasta, joka kertoo Merlin-velhon nuoruusvuosista. Tarina alkaa siitä, kun Merliniä kutsutaan vielä nimellä Emrys. Emrys-nimi ei ole koskaan tuntunut oikealta hänestä ja Branwen, nainen, joka on kutsunut itseään Emrysin äidiksi, ei suostu kertomaan mitään heidän menneisyydestään. Kun Emrys huomaa omaavansa hurjia voimia, hän päättää lähteä selvittämään menneisyytensä saloja mystiseen Fincayraan, jota hallitsee synkillä voimilla turmeltunut kuningas.

Olen aikoinani katsellut erittäin innokkaasti BBC:n tuottamaa Merlin-telkkarisarjaa, joka on aivan paras, yksi kaikkien aikojen telkkarisuosikeistani. Se sijoittuu juurikin näihin Merlinin nuoruusvuosiin, ja vaikka onkin julkaisujärjestyksessä nuorempi, niin enpä usko toista yhtä hyvää tarinaa Merlinistä tulevan vastaan. The Lost Years oli kyllä hurmaava seikkailu fantasiamaailmassa, mutta pientä petrattavaa kirjalle jäi.

Kirjan juoni on vähän sellainen paikasta toiseen ryntäilevä ja onnekkaiden sattumusten kautta lopputulokseen päätyvä, mutta hauskaa seurattava kaikessa suoruudessaan. Kirja etenee vain melko epätasaisesti. Alkupuolisko oli melko pitkäveteistäkin kuvailua sisältävä tutustuttamisklöntti ja loppupuolisko oli taas täynnä toimintaa. Sanoisinkin tarinan sopivan kaikista parhaiten ehkä vähän nuoremmille lukijoille.

Maailmanrakennus oli varsin huolellista tarkkoine kuvailuineen, mutta itse olisin ehkä toivonut vähän realistisempaa suhtautumista maailmaan. Minä tykkään kuvitella, että Merlin on ihan oikeasti kävellyt joskus maan päällä ja taikonut mahtavia juttuja taikavoimillaan, mutta kirjan Fincayra-maa tuntui niin kaukaiselta asialta todellisuudesta, että se vähän harmitti. 

Yksi suuri osa kirjaa on sen lapsekkuus ja tarina onkin varmasti tarkoitettu minua huomattavasti (öööh, varmaan 15 vuotta :D) nuoremmille lukijoille. Sen näkee yksinkertaistetuista hahmoista ja tarinan melko suoraviivaisesta kulkemisesta ja ongelmien ratkeamisesta ilman sen suurempia uhrauksia. Kirjan loppu yllätti minut sitten raakuudellaan, mutta toki nekin käsiteltiin melko hellällä kädellä.

The Lost Years oli todella hauska lukukokemus, joka toi päiviini muistoja lapsuusaikojen lukemisista ja seikkailuista kirjojen parissa. Sarjalle jäi hienot mahdollisuudet kehittyä moneen suuntaan. 3.5 tähteä.