Neal Shusterman: Unwind (Unwind Dystology #1)

Kuva täältä

Yhdysvalloissa soditun 2. sisällissodan jälkeen on päädytty tilanteeseen, jossa ihmiselämää ei saa tuhota hedelmöityksen hetkestä kolmentoista vuoden ikään saakka. Sen sijaan 13-18-vuotiaan lapsen vanhemmat saavat "purkaa" tämän halutessaan. Tällöin lapsen elimet annetaan eteenpäin eikä elämän katsota täten varsinaisesti edes päättyvän vaan jatkuvan edelleen toisten ihmisten kehoissa.

Connorin vanhemmat ovat päätyneet purkamaan Connorin osiin, sillä hän on liian hankala, aina vain tappelemassa, eikä koulukaan ota sujuakseen. Risa taas on valtion holhouksessa eivätkä rahat enää riitä hänen ylläpitoonsa, vaikka hän yrittää kaikkensa loistaakseen. Lev taas on lapsi, joka on hankittu nimenomaisesti uhraamista varten. Hänen perheensä on syvästi uskonnollinen ja Levin asema uhrauksena, yhtenä kymmenesosana, on pyhä. Nämä kolme nuorta matkaavat kohti purkaamistaan, kun heille tarjoutuu tilaisuus paeta kohtaloaan yhdessä.

Unwind on todella pidetty dystopiasarja ja itse olen odotellut kirjan lukemista vaikka kuinka kauan. Kun vihdoin päätin tarttua kirjaan, oli tilanne sellainen, että tämän lukeminen kesti yli kaksi viikkoa (koulu...). Johtuen korkeista odotuksista sekä pitkäksi venyneestä lukuajasta, en tykästynyt kirjaan ihan sillä tasolla, jolla olin odottanut. Ajatuksissani kirja oli paljon raaempi ja rankempi kuin mitä se lopulta sitten oli ja jäi liian kevyeksi YA:ksi.

Tykkäsin kyllä henkilöistä, mutta kukaan heistä ei ollut minun mielestäni erityisen hyvä. Lev oli eniten mieleeni, sillä hän oli kiehtovan ristiriitainen hahmo ja erityisen sympaattinen tästä porukasta. Connor ja Risa olivat liian tyypillisiä YA:n päähahmoja, ja heiltä puuttui se jokin pieni kipinä minun kohdallani, vaikkakaan huonoja hahmoja he eivät missään nimessä olleet.

Erikoinen ja ajatusmalliltaan shokeeraava maailma on varmastikin Unwindin vahvuus, mutta itse jäin odottamaan lisää syvyyttä ja shokeeraavuutta. Kirjassa oli hauskasti välissä aina lyhyitä kappaleita, jotka esittelivät maailmaa ja kertoivat siitä lisää, mutta silti tahdoin nähdä enemmän maailman raakuutta ja järjettömyyttä. Maailman uskottavuus oli minun kohdallani myös ongelmana. Jälleen kerran sisäinen lääketieteilijäni koki ärsyttävän paljon tarvetta valittaa ihmiskehon purkamisen uskottavuudesta enkä siitä johtuen kokenut kaikkia kirjan esittämiä asioita niin järkyttävinä.

Juoni oli myös vähän sellainen paikasta A paikkaan B -tyyppinen ratkaisu eikä tuntunut kirjaa pätkittäin lukiessa erityisen kiinnostavalta. Lopussa tarina kuitenkin kuroutui mukavasti kiinni ja eri henkilöiden tarinat kietoutuivat toisiinsa, mutta mitään aivan tajunnanräjäyttävää en siltikään kokenut ja yllätyksellisyyttä olisin kaivannut loppuun.

Kaiken kaikkiaan ihan perushyvää dystopiaa minun mielestäni, mutta erittäin korkeat odotukseni eivät nyt kohdanneet lopullista tuotosta. Seuraavalta osalta jään ainakin odottamaan lisää maailmanrakennusta ja sydäntä raastavia ratkaisuja.

Kolme ja puoli tähteä.