Kirjan päähenkilö on 16-vuotias lontoolaistyttö Gwendolyn, jonka suvussa periytyy sattumanvaraisesti aikamatkaajan geeni. Ennustusten mukaan kyseinen geeni on Gwendolynin serkulla, Charlotella, joka on ylpeä tehtävästään ja on harjoitellut koko ikänsä aikamatkustusta varten. Eräänä tuikitavallisena päivänä Gwendolyn kuitenkin saa huomata, ettei geeni ole periytynytkään Charlotelle, vaan hänelle itselleen, sillä hän löytää itsensä keskeltä menneisyyden Lontoota. Silloin Gwendolynille paljastetaan salainen veljeskunta, joka tarvitsee Gwendolyniä osaksi ryhmäänsä ja jotka voivat auttaa häntä kontrolloimaan hallitsemattomia aikahyppäyksiä. Mutta aikamatkaajien menneisyys on hyvin sotkuinen ja asioita selvästi piilotellaan Gwendolyniltä, joten on mahdotonta luottaa keneenkään.
Rubiininpuna on kevyttä luettavaa, jonka ahmaisee nopeasti sisäänsä. Se yllätti minut hyvinkin positiivisesti, sillä odotukseni olivat valitettavan matalat. Suuremmalla hypetyksen määrällä olisin luultavasti päätynyt vihaamaan tätä :D Aikamatkustus oli teemana hyvin piristävä kymmenien keijufantasioiden jälkeen eikä kirjassa ollut turhia asioita sivukaupalla. Tarina oli kaiken kaikkiaan ihan ok -tasoinen, mutta Rubiininpuna on selkeästi yksi osa trilogiaa eikä toimi itsenäisenä kirjana.
Kielestä annan pientä miinusta. Teksti on kuin se olisi kirjoitettu vähän yksinkertaisemmille ihmisille eikä todellakaan houkutellut lukemaan. Gwendolyn tuntui mielestäni max 14-vuotiaalta ajatuksenjuoksuineen. Kirjoitustyyli karsii luultavasti aikuislukijat tehokkaasti pois, mutta voi ehkä sopia nuoremmille YA:n lukijoille taas paremmin ja toisaalta toi pientä lisähuumoria lukemiseen.
Myös hahmot olivat vähän epätasaisiä kirjan aikana. Yhdessä hetkessä pidin heitä hauskoina ja toisessa hetkessä koin syvää myötähäpeää heidän puolestaan. YA-kirjoille tyypillisesti Rubiininpunassa on romanssi, mutta se ei ole erityisen toimiva tai kiehtova asetelmaltaan. Lättänyys kuvailee hahmoja varmaan parhaiten minun näkökulmastani, sillä yhtäkään heistä en muista enää näin muutama viikko lukemisen jälkeen.
Viihdyin siis ihan hyvin, vaikka kirja ei ollut minua varten tehty (vähän nuoremmille suunnattu). Jonkin verran ärsytti erittäin paha cliffhanger-loppu, mutta kaipa minä siitäkin selviän hengissä.
3.5 tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!