Julie Kagawa: The Iron Queen (The Iron Fey #3)

Eräänä joulukuisena viikonloppuna päätin vetää pienen The Iron Fey -sarjan ahmimisen, kun halusin saada koko trilogian luettua samassa rytäkässä. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes päätin mennä lukemaan kolmannen kirjan lopun etukäteen (kyllä, minä teen tätä :D) ja tajusin, että tämä ei samperi vieköön olekaan trilogia. Sarjassa olikin ainakin neljä kirjaa. Turhaa olin yrittänyt ahmia kaikki. No, tästä traagisesta tarinasta voimme siirtyä itse kirjaan :D

Kuva täältä

Meghan Chase on karkoitettu Neverneveristä loppuiäkseen elämänsä rakkauden Ashin kanssa. He ovat pohtimassa, että mitä he tekevät elämällään, kun uudeksi Iron Kingiksi itsensä nimittänyt huijari lähettää heidän kimppuun apulaisiaan. Meghan tajuaa, että hän ei pysty millään elämään normaalia elämää ellei hän voita sotaa valheellista Iron Kingiä vastaan. Samaan aikaan Neverneverin ylpeät hallitsijat huomaavat, että he saattavat sittenkin tarvita Meghanin apua ja tarjoavat tälle sopimusta. Jos Meghan tappaa Iron Kingin heidän puolestaan, poistavat he vuorostansa karkoitukset Meghanilta ja kumppaneilta. Mutta pystyykö Meghan kaikkeen tähän yksin ja voiko hän pakottaa muut kuolemaan puolestaan älyttömällä tehtävällä?

The Iron Queen oli kaikin puolin ihan viihdyttävä kirja ja jatkaa aika lailla samaa kaavaa kuin edeltäjänsäkin. Maailma sai edelleen syvyyttä ja uusia puolia, kun rautakeijujen valtakuntaan tutustuttiin enemmän ja heidän historiaansa valotettiin lisää. Maailma onkin ollut kaikkien näiden kolmen osan vahvuus minun mielestäni, vaikka onkin ehkä muihin keijutarinoihin verrattuna vähän lapsellisempi ja höpsömpi.

Kirjan ja koko sarjan huono puoli oli edelleen Meghan päähahmona sekä Meghanin romanssi Ashin kanssa. Meghanille täytyy antaa kyllä tässä viimeisessä osassa jonkin verran pisteitä, sillä hän on selvästi kasvanut ja tullut vahvemmaksi henkilönä. Mutta edelleen hän on hyvin kliseinen päähahmona ja hänestä puuttuu samaistuttavuus. Hänen romanssinsa on myöskin aivan liian kliseinen ja tuntuu pakoteltulta. En ymmärrä Ashia ollenkaan henkilönä, häneltä puuttuu kaikki persoonallisuus ja hän on käytännössä kopio jostakin "Näin kirjoitat YA-kirjojen synkistelevän poikkiksen"-kirjasta.

Yleensä minä olen melko hahmovetoinen noin lukijana ja inhoan kirjaa, jos en tykkää päähenkilöstä tai hänen romanssistaan. Näiden Iron Fey -kirjojen kanssa olen kuitenkin viihtynyt suhteellisen hyvin, vaikka Meghan on saanutkin vetämään hiuksia päästäni ja Ashin puheet pyörittelemään silmiäni.

Näissä on ollut aina hauska ja hyvä tarina YA-kirjoiksi. The Iron Queenin lopusta pidin erityisesti ja se pääsi yllättämään minut jossain määrin (vaikka spoilasinkin sen itseltäni :D). Maailma on antanut kaikille kirjoille loistavasti tilaa ja aina on oppinut uutta maailmasta, vaikka fantasiamaailman sulautuminen nykymaailmaan ei aina soljukaan erityisen vaivattomasti. Lisäksi kirjoissa on ollut mahtavia sivuhenkilöitä, jotka ovat olleet todella hauskoja tyyppejä. Kolme tähteä on kuitenkin korkein arvosana, jonka tälle kirjalle pystyn antamaan.