Laini Taylor: Aika taistelun ja tähtivalon (Daughter of Smoke and Bone #2)

Kuva täältä

Kirja alkaa aika lailla siitä, mihin ykkösosa jäi. Akiva marssii kimeereitä surmaavassa armeijassa ja etsii kaikkialta merkkejä Karousta, jonka hän pelkää jo kuolleen. Karou taas muistaa jälleen kuka hän on ja suree kaikkia menettämiään perheenjäseniä. Hän on palannut tuhottuun Loramendiin ja ryhtyy auttamaan kimeereitä salatulla kyvyllään. Akiva toivoo, että Karou pystyisi antamaan anteeksi hänelle tehdyt teot ja löytäisi tämän ajoissa hyvittääkseen kaiken. Karou taas on surun murtama ja yrittää karkottaa Akivan mielestään kaikin voimin. Kun sota repii kimeerien elämää kahtia, tuntuvat haaveet maailmasta, jossa kaikki tulisivat toimeen, naurettavilta ja kaukaisilta.

Pidin tästä paljon enemmän kuin ykköskirjasta, joka sekin oli mielestäni varsin kelpoa nuorten aikuisten kirjallisuutta. Tässä tunnelma on huomattavasti synkempi ja houkutteli minua enemmän sisään kuin ykkösosan kepeämpi tarina. Tunnelma on masentuneempi ja epätoivoisempi ja sopi paremmin minun mielestäni päähenkilöille. Tarina oli myös vahvempi ja mielenkiintoisempi eikä aivan niin ennalta-arvattava. 

Maailmanrakennus on ollut tässä sarjassa aina aivan ykkösluokkaa eikä siitä ole mitään jupisemista minulla tämänkään osan kohdalla. Usein en ole tykännyt sellaisista kirjoista, joissa nykymaailma kohtaa fantasiamaailman, mutta Taylor on onnistunut liittämään ne toisiinsa todella hyvin vaivattomasti. Enkelit ovat aina myös vähän kinkkinen rasti kirjoissa, mutta näissä on löydetty asiaan mainio ratkaisu ja pidän Akivaa hyvinkin jännittävänä henkilönä, jonka kohdalla miljoonia mahdollisuuksia.

Myös Taylorin kirjoitustyyliä on paljon kehuttu ja kyllähän kieli kaunista ja runollista on, mutta minä henkilökohtaisesti koin sen ajoittain ihan pikkuriikkisen melodramaattiseksi. Kokonaisuudessaan toki hienoa kerrontaa, mutta jossain määrin hidasta ja vähän ehkä jopa turhankin angstailevaa, vaikka sinänsä pidinkin synkemmästä sävystä.

Yksi aivan todella ilostuttava asia tässä jatko-osassa on se, että kaikki hahmot kehittyivät huomattavasti ja saivat paljon lisää kerroksia. Karou oli kirjan aikana mielenkiintoisessa elämänvaiheessa, melko synkässäkin sellaisessa, ja oli äärettömän kiinnostavaa seurata hänen tarinaansa. Akivasta en ykköskirjan jälkeen välittänyt juurikaan, mutta tässä häntä kyllä rakennettiin niin hyvin, että en voinut olla pitämättä hänestä. Kirjassa on myös monia sivuhahmoja, jotka ovat hauskoja ja symppiksiä. Liiallinen imelyys hahmojen väliltä oli karissut ja tilalle oli tullut huomattavasti kypsempiä suhteita.

No, mistä sitten kiikasti? Tarina oli vähän hidaskulkuinen, aivan niin kuin ykkösosassakin. Olisin kaivannut enemmän toimintaa ja etenemistä, mutta loppujen lopuksi viihdyin hyvin kirjan parissa. Olin erityisen iloinen siitä, että Akivan ja Madrigalin rakkausjuttua ei enää puitu niissä määrin, mitä ykkösosassa. Romanssi on muutenkin näiden kirjojen heikkous minun kohdallani, Karou ja Akiva ovat yksistään mielestäni kiinnostavempia kuin yhdessä.

Kolme ja puoli tähteä.